Hallitus on kuin hillasuolla kulkeva marjastaja. Jokaisella uudella askeleella saapas voi upota suohon, jolloin matka katkeaa. Sote on oma lukunsa, Keskusta tavoittelee maakuntahallintoa, Kokoomukselle kansalaisten valinnanvapaus terveydenhuollossa on ehdoton vaatimus.
Vaikka paketti saataisiinkin kasaan, Kokoomus on heikoilla. Maakuntahallinto pysynee kasassa, mutta valinnanvapaus julkisen ja yksityisen sektorin kesken voi joutua uuden hallituksen toimesta avattavaksi, jos vasemmisto saa valtakirjan isännäksi uudessa hallituksessa.
Lisäksi Soten kaatajia tai ainakin uhkaajia löytyy myös hallituksen omista joukoista. Löytyy vielä perustuslain ulkopuoliset tulkitsijat, pienilukuinen joukko tietäjiä, jotka tekevät tulkinnoillaan hallituksen olon tuskaiseksi.
Aikataulu painaa päälle, kiireessä syntyy ”sutta”. Tuntuu, että tässä näytelmässä rivikansalaisen odotus nopeasta pääsystä laadukkaampaan hoitoon on jäänyt sivuraiteelle valtapyrkimysten jalkoihin.
Hallituksen tuki eduskunnassa on hentoinen. Eduskuntavaalien läheisyys aiheuttaa pian Sinisten eduskuntaryhmässä paniikin. Puolueen kannatus ei avaa ovia monellekaan ”senaattorille” uuteen eduskuntaan. Puolueen osaavimmat jäsenet hakeutuvat ajoissa parempiin asemiin puolueisiin, jotka tarjoavat vaaleissa läpimenomahdollisuuden tai ainakin tunteen siitä. Hallituksella ei ole varaa loikkauksiin.
Uusi vuosi on kirkastanut hallituksen synkkää taivalta. Talous on saanut uutta potkua, vienti vetää, työllisyys paranee ja usko paremmasta vahvistuu.
Jostakin syystä kaikkien parjaama Kokoomus on ollut pitkään kannatuskyselyiden ”piikkipaikalla”, joskin Sdp opposition johtopuolueena hengittää niskaan.
Puolueet ovat yksituumaisia siitä, että vain kasvavan työllisyyden kautta syntyy yhteistä hyvää. Yksituumaisuus häviää, kun ryhdytään pohtimaan keinoja. Ammattiyhdistysliike ei hyväksy mitään mikä muuttaisi kotoisia käytäntöjä. Jos ei muu auta, ryhdytään varaamaan toritilaa kokoontumista varten.
Ammattiyhdistysliikkeen ote vaikuttajana on heikentynyt, rapautuminen on alkanut. Se on liikkeelle haaste: miten siirrytään nurkkakuntaisesta edunvalvonnasta kansantalouden palvelijaksi ja hyvinvoinnin takaajaksi. Viesti lähtee myös SDP:n Antti Rinteelle ja hänen esikunnalleen. Puheet ”kyykyttämisestä” eivät johda parempaan, vain teot puhuvat. Niitä SDP:ltä odotetaan.
Heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kansalaiset ovat vasemmistopuolueille ”henkivakuutus”. Näiden kansalaisten aseman vahvistuminen vie pohjan pois retorisilta ilmaisuilta. Mitä tulee tilalle? Tyhjää puhetta. Tuntuu, että vasemmistolla ei ole todellisia tavoitteita korjata nykytilannetta paremmaksi, riittää kun on lyömäase valtakeskustelussa.
Kaikki suomalainen työntekijät ansaitsevat parhaan mahdollisen tuen hyvinvointinsa rakentamiselle oman työpanoksensa vastuullisella hoidolla. Nykytilanteesta edetään vain maltilla ja järjellä muistaen, että olemme osa kansainvälistä pelikenttää.
Kehysriihessä hallitus nosti tärkeimmiksi tavoitteiksi työllisyyden myönteisen kehityksen jatkamisen ja eriarvoisuuden ongelmien poistamisen. Hyviä asioita molemmat. Huutokuoro vaatii kuitenkin jaettavaa vaikka edelleen eletään velanoton varassa.
Työelämän muutoksissa hallitus etenee pienin askelin joustavampaan suuntaan, ammattiyhdistysliike ärsyilee.
Professori Juho Saari työryhmineen on rakentanut tiekartan eriarvoisuuden asteittaiseksi poistamiseksi. Johtoajatuksena on kansalaisten sitoutuminen työllistymiseen ja sitä kautta parantuvaan hyvinvointiin.
Hallitukselle tulevat kuukaudet ovat kivuliasta aikaa. Vaalien lähestyessä lienee turha odottaa järjen valon loistoa puolueiden yhteistyössä. Puolueiden kannattaa tutkistella julkikuvaansa kansalaisten silmin.
