Meidän muoviongelmamme

Maailma on havahtunut uuteen ympäristöongelmaan. Meret ruokkivat merkittävän osan maailman kansalaisista, mutta nykymenolla niissä on pian enemmän muovia kuin kalaa.

Kevyt, tiivis ja kestävä muovi on oikeassa paikassa ylivertainen tuote, mutta luonnossa pysyvä vitsaus. Muovi ei katoa. Meriin huuhtoutunut muovi kelluu pinnalla, ja ajan mittaan merivirrat keräävät valtavia muovipyörteitä.

Merenkäynnissä pieniksi paloiksi ja mikromuoveiksi hankautuvat hippuset päätyvät ennen pitkää merenelävien ravinnoksi. Hajoamaton muovi aloittaa luonnossa kiertonsa saaliseläimestä toiseen. Lopulta merilinnut eivät enää syö, koska niiden vatsat ovat pullollaan muovia. Heikot ja kuolevat yksilöt päätyvät uusien eläinten saaliiksi, ja lopulta kalojen mukana myös ihmisten lautaselle. Mikromuovien vaikutusta ihmisten terveyteen ei vielä tunneta.

 

Arviolta kymmenen prosenttia maailmassa tuotetusta muovista päätyy meriin. Saksalaistutkimuksen mukaan 90 prosenttia merten muovista on peräisin kymmenestä suuresta joesta. Niistä kahdeksan on Aasiassa ja kaksi Afrikassa.

Yli puolet muoviroskasta tulee Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Thaimaasta. On helppo ennustaa, että pian niiden ohi ajaa Afrikka, jossa väestönkasvu on kestämättömän nopeaa.

Vesien pilaaminen johtuu siitä, että vesivessat ja muovinen kertakäyttökulttuuri leviävät maihin, joissa ei ole kunnollista jätevesien käsittelyä ja jätehuoltoa.

On kuitenkin liian helppoa kuitata merien pilaantuminen tai muovilautat kaukaisten valtamerien ja kehittymättömien maiden ongelmaksi. Myös suomalainen ja sydänhämäläinenkin kylvää ympärilleen valtavat määrät muoviroskaa. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa toiset keräävät roskat pois, eivätkä ne pääse huuhtoutumaan vesiin.

 

Jos kerää keväisellä kävelyretkellä tien poskeen heitetyt roskat, iso muovikassi täyttyy noin kilometrin matkalla. Eniten tien oheen heitetään tupakka-askeja, karkkikääreitä ja kertakäyttöisiä kahvimukeja.

Roskat häipyvät silmistä huomaamatta, koska teiden ylläpitäjät värväävät töihin siivoojia. Pälkäneellä jälkiämme puhdistavat muun muassa yläkouluikäiset, jotka lähtevät joka kevät 4H:n siivouspartioihin.

Ensi viikolla 18. kertaa järjestettävien ympäristötalkoiden avulla on yritetty opettaa yhteisvastuuta. Ajatuksena on, että ympäristöä oppisi arvostamaan ja vaalimaan, kun osallistuu sen siivoamiseen. Kotiseutuyhdistys Pälkäne-seuran johtamissa talkoissa on saatu vuosien varrella valtavasti aikaan, mutta asennekasvatus on edelleen pahasti vaiheessa.

Asukkaat ja yritykset pitävät yleensä oman tonttinsa siistinä. Ongelmana ovat joutomaat ja välikaistaleet, jotka eivät kuulu selkeästi kenellekään. Ympäristöpäivän talkoissa ei katsota rajapyykkejä, vaan laitetaan näkyvissä oleva, yhteinen ympäristö talven jäljiltä kuntoon.

Haravaan tarttuvat erilaiset talkooporukat ja koululaisryhmät. Jätesäkkejä voi hakea kunnan laskuun Pälkäneen K-Raudasta ja haravointijätteet toimittaa Pakanrannan, vanhan hautausmaan ja Nuijan siirtolavoille.

Olisi tärkeää, että ympäristö siistiytyisi roskien lisäksi myös risukoista ja pusikoista. Pajua kasvavat tontit muuttuvat helposti kaatopaikoiksi, koska vaikuttaa siltä, etteivät ne ole kenenkään hoidossa. Siistiä ja hoidettua ympäristöä ei tärvellä yhtä helposti.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>