Aivoriihellä

Mummon murinat

Tuli katsotuksi televisiosta pieni pätkä yhtä uutta ruokaohjelmaa. Nimikin meni yli ymmärryksen ”Mad Cook Show”. Kai ne siinä semmoisia ällöruokia maisteli. Taisi olla jotakin matoa tai ötökkää. Täytyy katsoa toiste tarkemmin, mikä oikein on homman nimi. Vähän ihmeteltiin tyttöjen kanssa sitä, kun piispa Teemu Laajasalo oli siinä uskonnollisena asiantuntijana. Ihan oli virka-asussaan. No hänellähän on kokemusta TV-esiintymisestä.

Pohdittiin porukalla sitä, pitääkö kaikki viihdemallit tuoda muilta mailta. Näitä ruokajuttujakin on kaikenlaisia. Ei muistunut mieleen, onko ollut mitään esimerkiksi suomalaisista perinneruoista. Sellainen voisi olla kilpailutyyppinen. Esiintyjillä olisi ehkä kansallispuvut. Lavastuskin jotain muinaissuomalaista. Sellaiseen ohjelmaan voisivat vanhat, arvokkaasti käyttäytyvätkin mennä. Ei tarvitsisi koko ajan heittää härskisti huulta. No ehkä tuo on turhaa houretta mummolta. Mitäpä turhaan kansallisia perinteitä tonkimaan, kun nykyään ollaan niin kansainvälisiä. No toisaalta, ei kai omankaan kulttuurin vaaliminen pahaksi olisi.

Sen olemme ”tyttöporukassamme” huomanneet, että runsas hengenviljely ja oman pään vaivaaminen tekee vanhoillekin hyvää. Se on sellaista aivoriihellä oloa. Tuttavapiirissä on monenlaisia henkisiä harrastuksia. Sukututkimus on Luopioisissakin voimissaan. Moni on kirkkokuorossa, joku jaksaa käydä ”Navetalla” karaokeporukassa. Laulu tekisi hyvää meikämummollekin, vaan kun ei ole sävelkorvaa eikä laulunääntä.

On hienoa kun monilla säilyy korkeaan ikään saakka henkinen yhteistyö ja ponnistelu, kuten kirjallisuus- ja runopiirit sekä näytelmäharrastus. Toki lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen, vaikka yksinkin harjoitettuna, estävät osaltaan puimakoneemme teriä tylsistymästä. Mutta kuten me vanhat kokemuksesta tiedämme, riihelläolo mukavalla joukolla virkistää sieluakin.

Joskus me tyttöporukassa verrytellään aivoja nuorena opittujen tietueiden muistelemisella. Moni osaa ulkoa esimerkiksi Suomen kaupungit, siis sen vanhan listan, jossa oli 35 nimeä, jotka painuivat mieleen loruna. Nyt meillä on kaupunkeja toista sataa, niitä tuskin kukaan ulkolukuna muistaa. Euroopan maatkin osattiin joskus 1950, vaan nyt on oppiminen paljon vaikeampaa, kun jakautumisia on tapahtunut ja maita on tullut lisää.

Lauluja me tietysti muinoin osattiin ulkoa aika paljon: valikoima virsiä, kauneimmat joulu- sekä suvi- ja maakuntalaulut. Runojakin on muistiin jäänyt. Vänrikki Stoolin tarinoista esimerkiksi Maamme ja Sotilaspoika. Uusia ei enää niin helposti omaksu, mutta jo oppimisen yrittäminen käy jonkinlaisesta puintipäivästä vanhankin aivoissa, joihin vuosikymmenten mittaan ovat elämän tuulet kasanneet aika paljon akanoita.

Mymmeli

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>