Ensikäynti sääksikojussa teki Sari Suonpäästä lintukuvaajan

Ensimmäinen käynti Pohtiolammen sääksikojussa neljä vuotta sitten vei Sari Suonpään tielle, jolta ei enää ole ollut paluuta. Kojussa vierailu teki Suonpäästä lintukuvaajan, mikä oli yllätys naiselle itselleenkin.

–Siihen saakka olin kyllä aina tykännyt valokuvaamisesta, jo 1980-luvulta saakka. Kun muutimme pääkaupunkiseudulta Sahalahdelle, aloitin luonnon valokuvaamisen, Suonpää kuvaa rakkaan harrastuksensa lähtötilannetta.

Talviruokintapaikallaan kotinsa pihapiirissä Suonpää on tavallisimpien lajien lisäksi kuvannut muiden muassa käpytikan, harmaapäätikan, kottaraisen ja kanahaukan. Kodin edestä avautuva peltomaisema tuo monesti kuvattavat kotiin, jolloin kameran kanssa ei tarvitse lähteä kovin kauas.

Sari Suonpää löytää toisinaan kuvauskohteet aivan kotinsa lähistöltä, välillä on lähdettävä niin sanotusti merta edemmäs kalaan.

–Peurat, joutsenet ja kurjet ovat vakiovieraita. Kettukin on vieraillut muutaman kerran, sääksi liidellyt talon yläpuolella.

–Kai minä maalaistyttönä aina olen ollut hiukan luontoihminen, mutta luonnon valokuvaaminen on kyllä tuonut aivan eri perspektiivin asiaan. Toisaalta olen myös luontokuvaaja, joka monesti on kuvannut lintuja korkokengät jalassa.

 

Aamulukemisina Tiira.fi -havainnot

Sari Suonpäällä kamera kulkee hyvin pitkälti aina mukana.

– Mutta usein myös lähden ihan varta vasten kuvaamaan, jotain, jonnekin. Pirkanmaan olen kiertänyt ympäri monta kertaa.

– Jotkut lukevat sunnuntaiaamuisin lehteä, minä luen Tiira.fi-havaintoja. Jos jossakin päin Pirkanmaata on nähty mikä tahansa pöllö, lähden sinne.

– Ajoinpa kaksi kertaa Ruovedelle, sata kilometriä suuntaansa, yhden kuningatarkalastajahavainnon takia. Hyvä, että ajoin, koska sain tuon linnun kuvattua.

Sari Suonpään käyttämä kamera on Nikon D750. Useimmiten hän kuvaa 150–600 -millisellä pitkällä putkella. Alun perin Suonpää opetteli kuvaamista itse, mutta kävi sittemmin muutamilla kursseilla.

– Aloittaessani kuvasin kameran automaattiasetuksilla ja ajattelin, etten ikinä oppisi laittamaan asetuksia manuaalisesti. Opinpa sittenkin. Enää en koskaan kuvaa automaattiasetuksilla.

Suonpää on saanut hyvää opastusta Tampereen Valokuvausseurasta ja kotkakojuilla Jari Peltomäeltä. Suomen Luonnonkuvaajat ry:n tapaamisissa hän kehuu saavansa loistavia kuvausvinkkejä ja ideoita.

– En usko, että kuvaamisen oppiminen loppuu koskaan.

Sari Suonpää.

 

Hyvästä kuvasta saa energiaa

Sari Suonpää kuvaa pääsääntöisesti luontoa ja tarkennettuja lintuja. Maisemakuvia hän ottaa vain, jos hän on jossakin erityisessä paikassa, kuten Lofooteilla, Jäämerellä tai Englannin etelärannikon valkoisilla kalkkikivikallioilla.

– Kaupunkinäkymien kuvaamista olen harjoitellut lähinnä Tampereella, jossa on tosi hienoja kaupunkimaisemia. Kyllä se vähiin on jäänyt kuitenkin, luonto vetää puoleensa enemmän.

– Lintujen kuvaamisessa on enemmän haastetta. Kaupunki pysyy paikoillaan, linnut eivät.

Suonpäätä pakottaa kuvaamaan joku sisäinen voima. Hyvästä kuvasta saa paljon energiaa. Valokuva on hänen mielestään aina taideteos.

– Tykkään myös todella paljon kuvien dramatisoinnista. Yhtäkkiä joku teos saattaa muuttua hyppysissäni äärimmäisen mustavalkoiseksi ja joidenkin mielestä pelottavaksikin.

Lista mieleenpainuvimmista kuvausmuistoista on pitkä.

– Jäämeren ranta ensimmäistä kertaa ja myös toista kertaa. Lofootit, autoilin ne läpi yksin viime vuoden toukokuussa. Isle of Wight Englannissa, valkoiset kalkkikivikalliot ja täydellinen sateenkaari niiden yllä. Finnaturen kotkakojut Utajärvellä, näin maakotkan ensimmäistä kertaa. Karhukojut Kajaanissa, näin karhun ensimmäistä kertaa.

 

Kirjassa kuvia ja tarinoita

Sari Suonpää on parin, kolmen vuoden ajan julkaissut kuviaan lähinnä Suomen Luonnonvalokuvaajien Facebook-ryhmässä. Kuvien kylkeen hän on kirjoittanut aina jonkin tarinan.

– Se joko liittyy löyhästi kuvaan tai sitten ei yhtään. Aina se liittyy luontokuvaajattaren reissuihin, arkeen tai ajatuksiin. Niistä on tullut yllättävän pidettyjä, ehkä tarinoista jopa enemmän kuin kuvista.

Suomen kesä. Kuva: Sari Suonpää.

– Kuvani eivät ole teknisesti mitenkään huippuluokkaisia, mutta tarinoilla höystettynä ne ovat tuntuneet olevan viihdyttäviä ja hyvää mieltä tuovia. Sitten niillä alkoi olla oma lukijakunta ja niitä haluttiin lisää. Pian alettiin pyydellä, että tekisin niistä kokoelmakirjan.

– Yllytyshullua ei tarvitse kovin monta kertaa pyytää, Sari Suonpää nauraa.

Yllytysten tuloksena syntyi Linssi löysällä -kirja. Sari Suonpää kertoo matkoistaan, näyttää kuvia ja esittelee tuoretta kirjaansa Kangasalan pääkirjaston Harjula-salissa torstaina 3.5 kello 17.30–19.

Kuva: Sari Suonpää.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>