Vanhaa filmiä katsellessa mietittyä

Mummon murinat

Tuli katsotuksi vappuna telkkarista 1967 kuvattua Mikko Niskasen elokuvaa Lapualaismorsian. Ihasteli siinä filmitähtiä, jotka tuolloin olivat niin nuoria ja siloposkisia. Parikymppisiä vasta. Mieleen tulivat nämä elämän kuluttamat Heikki Kinnuset ja Vesku Loirit tässä ajassa. Filmin kaunottaretkin ovat nykyään seitsenkymppisiä. Pakko myöntää, että me kaikki olemme viidessäkymmenessä vuodessa rypistyneet aika lailla.

Jos katsoo tuotakin vanhempia filmejä, joissa säteilevät Ansa, Tauno ja muut sen ajan tähdet, niin vuosikymmenten riento tulee vielä ilmeisemmäksi. Ajatella, että muinaisen Suomen suurin hurmuri Tauno Palo täyttäisi lokakuussa 110 vuotta. Jos keisarinvallan aikaisessa Pietarissa syntynyt Ansa Ikonen yhä eläisi, niin sataviisi vuotta tulisi täyteen joulun aikoihin. Eeva-Kaarina Volanen eli seitsemänkymmenenseitsemän ikäiseksi, kuoli 1999.

Tuossa Lapualaismorsiamessa oli uimarannalla kuvattu kohtaus, jossa oli kymmeniä lapsosia, ihan vauvoja ja sitten vähän isompia. Nyt tuon ajan pikkuiset ovat keski-ikäisiä. Varmaan jännää katsella esimerkiksi lastenlasten kanssa kuvia omasta taaperoajastaan. Voi olla, että monelle on jäänyt ainoaksi filmirooliksi tuo tuttipullon kanssa esiintyminen. Nyt toukokuun ensimmäisenä palattiin kenties noihin kuviin ja voitiin ottaa muistojen ja vapun kunniaksi lasillinen kuohuviiniä.

Ohjaaja Mikko Niskanen ei elänyt kovin pitkään. Hän kuoli jo vuonna 1990 vähän yli kuusikymmenvuotiaana. Mutta paljon hän ehti saada aikaan. Iso osa meistä ikääntyneistä suomalaisista muistaa ainakin teokset: Käpy selän alla ja Kahdeksan surmanluotia.

Tuosta Lapualaismorsiamesta sai paljon tuntumaa kuusikymmentäluvun tapahtumiin, etenkin helsinkiläiseen opiskelijaelämään. Ei unohtanut Niskanen rakkauttakaan. Eikä maailmanparannusta, joka noihin aikoihin alkoi vallata alaa. Sanomaltaan aika rankka Lapualaisooppera pyöri tuolloin monilla näyttämöillä, esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterissa.

Filmistä tulivat mieleen ne lukuisat mielenosoitukset, joita puoli vuosisataa sitten järjestettiin etenkin Helsingissä. Vastustettiin sotia ja ydinaseita. Järjestettiin sellaisiakin tilaisuuksia, joissa poltettiin sotilaspasseja. Rauhanmarsseja oli. Maaseudun nuoriso oli varmaan vähemmän vauhdissa. No tosin, meillä Luopioisissa mummon muistin mukaan vielä kusikymmen- ja kait seitsenkymmenluvullakin marsseja järjestettiin, ainakin vappuna. Tosin enimmäkseen aikuisvoimin.

Mummolla ei nykyään ole isommin kosketusta sellaiseen nuoriso-osastoon, joka olisi sopivassa mielenosoitusiässä. Kuinka suurella joukolla he tällä vuosisadalla marssivat ja minkä puolesta? Nythän esimerkiksi luonnonsuojelu on tullut paljon tärkeämmäksi kuin se joskus viisikymmentä vuotta sitten oli. Joskus epäilee, että urakehitys ja taloudellinen menestys olisivat nyt opiskelijaporukoissa etusijalla. Vaan eiköhän herkkämielisillä nuorille maailmanparantaminen yhä ole lähellä sydäntä.

Mymmeli

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>