Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.
Monet maailman laatulehdet joutuvat nykyisin mainostamaan itseään sillä, että lehti välittää vain tosiasioita. Ennen tuo oli itsestään selvää. Viestintä eli tiedon välittäminen on uskottu medialle, monikolliselle möhkäleelle, jonka siipien suojassa voi tehdä miltei mitä tahansa. Nettipalstat ovat tiedonvälityksen kärjessä siksi, että ne toimivat on line -aikataululla. Aikakausilehdet kootaan monta päivää ennen lukijan silmien eteen ilmestymistään. Suomen Kuvalehti oli joskus porvareiden äänenkannattaja, mutta sekin on nykyhallituksen kimpussa. Apu, Seura ja naisten lehdet sekä monet paikallislehdet ovat nostaneet tasoaan monipuolisilla valinnoillaan, mutta ne myös menestyvät.
Sanomalehtien tekeminen on nykyään entistä nopeampaa, mutta suurin osa monikymmensivuisista julkaisuista kamppailee jakelun ja sen kohonneen hinnan keskellä. Mainoksilla tilkitään nettiuutisia, mutta samalla paljastetaan seuraavan päivän sisältöä eli vähennetään levikkiä. Sisältöä voi aina moittia tai kiittää, mutta monet paperipainokset ovat puolittuneet parissakymmenessä vuodessa. Kuvat ja painotekniikka ovat kohentuneet, mutta sanojen määrä on merkittävästi vähentynyt jättiläiskokoisten kuvien kilpaillessa televisioruudun kanssa. Päivälehtien erikoislehdet ja teemanumerot palkitsevat uskollisimpia lukijoita, mutta heitä palveleminen on kallista. Takavuosina poliitikkojen kohtelu oli nykyistä maltillisempaa. Nyt huomio kiinnitetään poikkeustapauksiin. Vakavasti työhönsä suhtautuvia muistetaan vasta nekrologeissa.
Myös televisiokanavien ja sanomalehtien rajanveto on taakse jäänyttä elämää. Nyt parhaat poliittiset toimittajat paljastavat työnsä tuloksia mieluummin Pressiklubissa kuin omissa lehdissään. Kansanedustaja Harkimo haastattelee poikaansa tämän poliittista uraa rakentamalla. Häntä itseään parodioidaan toisella kanavalla ja kun hän sulki takanaan Kokoomuksen ulko-oven, julkisuudella ei ole äärtä eikä rajaa. Lauantaisin Jukka Puotila matkii lempeästi YLE:n radiossa samaa yksinpurjehtijamiljonääriä, mutta talousosastoissa ei huomata hänen johtamansa Jokereiden vuotuisia miljoonatappioita eikä Hartwall-Areenan pääsylipputulojen valumista venäläisten liikekumppaneiden syviin taskuihin.
Mikä siis neuvoksi? Ei mikään.
Martti Huhtamäki
Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.
Viimeisimmät kommentit