1918: Myttäälän Blåfieldit pelastivat Jalmari Toivosen ja Heikki Nummelan, mutta hänen veljensä teloitettiin ja veljenpojista neljä ammuttiin tai kuoli vankileireillä nälkään ja tauteihin

”Minä vien tän miehen”

Kalle Nummisen poika Yrjö virui sisällissodan jälleen pari kuukautta Lappeenrannan vankileirillä ja palasi Myttäälään niin heikkona, että isän piti kantaa 17-vuotias poikansa kotiin. Alikersanttina talvi- että jatkosodassa palvellut Yrjö kaatui jatkosodassa.

Justiina ja Matti Nummela asuivat Myttäälän puustellin Nummelan torppaa 1800-luvun lopulla. Heidän lapsiaan olivat Kalle, Amanda (Manta), Ville, Juha, Heikki ja Matti.

Heistä Ville jatkoi torpparina ja teki torpan kontrahtinsa Aurora Blåfieldin kanssa 1902. Kalle ja Heikki rakensivat mökit Myttäälän vuokramaille Hevoshaan mäkitupa-alueelle 1910-luvulla ja asuivat siellä perheineen. Kalle käytti myöhemmin nimeä Numminen. Sukunimethän eivät tuohon aikaan olleet siten vakiintuneita kuin nykyisin.

Torppari Ville Nummela oli aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Hän oli kunnanvaltuustossa sosialistien valtuutettuna.

Myttäälään pyrittiin saamaan kansakoulu 1910-luvulla. Asiaa olivat ajamassa muun muassa Ville Nummela ja Gustav Blåfield. Se ei kuitenkaan vielä tuolloin onnistunut. Aamulehti 11.4.1911 kertoo ”Torppari Ville Nummela y.m. anoivat, että Huhtioisten kulmalle perustettaisi sekakansakoulu. Asia annettiin raueta.”

Näitä yrityksiä oli useita vuosien varrella.

Veljekset Ville ja Heikki olivat mukana myös perustamassa Mälkilän VPK:ta, joka oli Mälkilän, Myttäälän, Taustin, Huhdin ja Seitsyen kylien yhteinen palokunta. Perustava kokous pidettiin maaliskuussa 1912 Mälkilän Laurilassa. VPK:n päälliköksi valittiin Antti Pajunen Myttäälästä.

 

”En tiedä oliko sillä edes asetta”

Manta, Juha, Heikki Nummela ja Kalle Numminen olivat Myttäälän puustellin Nummelan torppareiden Justiina ja Matti Nummelan lapsia. Myttäälän isäntä Blåfield pelasti Heikki Nummelan sisällissodan jälkeisiltä teloituksilta. Kalle Nummisen neljästä pojasta kaksi kuoli sisällissodassa ja kolmas jatkosodassa.

Ville Nummela sekä hänen poikansa Juho (Johan) ja Vilho osallistuivat sisällissotaan punaisten puolella. Ville kuului Pälkäneen punakaartin esikuntaan. Kalle Nummisen pojista sotaan osallistuivat Juho, Kalle ja Yrjö. Myös Heikki Nummela oli sodassa mukana.

Heikin poika Onni Nummela kertoi: ”Oli isä (sodassa). Sen minä tien, että se lähti tässä jossain vaiheessa mukaan ja se meni Tuulokseen asti. Siellähän oli ne isot (taistelut), kun sinnehän tuli saksalaiset myöskin. Sen minä tiedän, että isä tuli tuolta jostain metsiä myöden kotio. Enkä minä tiedä onko sillä edes asetta ollu, mutta lähti mukaan jostain syystä.”

Pohjoisesta tulleet valkoiset ja etelästä tulleet saksalaiset saivat yhteyden toisiinsa Tuuloksessa Syrjäntaan kylässä. Siellä taisteltiin 28. ja 29. huhtikuuta. Vajaan kymmenen tunnin ajan Syrjäntaassa oli avoinna perääntymistie punaisille Lammin ja Kosken suuntaan. Lopulta saksalaiset sulkivat siellä viimeisinä kulkeneiden punaisten tien. Osa punaisista pakeni ja osa joutui vangiksi.

Heikki pääsi pakoon Tuuloksesta ja tuli metsiä pitkin kotiin. Hän jäi metsään piiloon, mutta joku hänet näki ja meni ilmoittamaan Pälkäneen suojeluskuntaan kuuluneelle Toivo Heikki Sipilälle. Hän etsi Heikin ja kehotti ilmoittautumaan suojeluskunnan esikunnalle.

Onni kertoo: ”Sen verran isä puhu, että se oli sielä valkosten esikunnassa, Keiniän talossa. Agronomi Blåfield oli sanonu, että minä vien tän miehen, että mitään ette sille tee. (Isä) sano, että ei hän tiedä kuinka hänen olis käyny ilman Blåfieldiä. Se tuli tavallaan ninkun pakkotöihin sitte, kun se (Blåfield) oli sanonu, että hän huolehtii tän miehen.”

Blåfieldien toimesta pelastui ainakin yksi toinenkin Myttäälän mies, sillä Laura Blåfield pelasti puuseppä Jalmari Toivosen valkoisten pidätykseltä.

 

Kenttäoikeudet jakoivat tuomioita

Kenttäoikeudet jakoivat tuomioita vankileireillä, kaupungeissa ja pitäjissä. Kaupungeissa ja suurilla vankileiripaikkakunnilla kenttäoikeuksia johti lakimies. Maaseudulla suojeluskunnan asettamaa kenttäoikeutta saattoi johtaa paikallinen poliisimies, lakitieteen ylioppilas tai suojeluskunnan päällikkö.

Pälkäneellä alkoivat kenttäoikeudet toimia sen jälkeen, kun valkoiset olivat vallanneet pitäjän. Moni punaisten puolella ollut menetti henkensä välittömästi.

Kaikkiaan Pälkäneellä teloitettiin 49 punaista. Heistä pälkäneläisiä oli 28. Pälkäneellä ainakin Tuulianmäki oli paikka, jossa teloituksia tapahtui. Se sijaitsee teiden 12 ja 57 risteyksestä noin kilometrin verran Lahteen päin, muutama sata metriä tien vasemmalla puolella.

Torppari Vilhelmi (Ville) Nummelasta löytyy Suomen sotasurmat 1914–1922 tiedostosta merkintä ”mestattu 1.5.1918”. Tässä asiayhteydessä mestattu tarkoittaa siis ampumalla teloitettua. Hevoshaan mäkitupa-alueella asunut Antti Pajunen ammuttiin Pälkäneellä samana päivänä.

 

Antautuneet vankileireille

”Itsellisenpoika Yrjö Numminen liittyi vapaaehtoisesti punakaartiin ja kyyditsi punakaartia”, todetaan valtionrikosoikeuden syytteessä, jossa Nummiselle vaadittiin valtionpetostuomiota. Asiaa käsiteltiin Hämeenlinnassa 24. syyskuuta 1918.

Lahden edustalla punaiset alkoivat antautua vapunpäivänä. Valkoisten vangiksi jäi siellä ja Koskella noin 30 000 punaista. Heistä suuri osa oli siviilipakolaisia.

Punakaartilaisia ja heidän kannattajiaan koottiin vankileireihin. Heitä pidettiin aluksi Fellmanin pellolla, mutta siirrettiin myöhemmin Hennalan kasarmialueelle ja Hämeenlinnaan.

Suurin vankileiri oli toukokuussa 1918 Hämeenlinnassa, jossa vankeja oli 11 000 – 12 000. Sinne päätyivät Ville Nummelan pojat Juho ja Vilho.

Kalle Nummisen poika Juho ammuttiin Hollolassa 2.5. Näin kertoi hänen veljensä Yrjö.

Tietokirjailija Tauno Tukkinen on tutkinut Hämeen punaisten kohtaloita ja tieto Juhon ampumisesta Hollolassa löytyy myös hänen kirjastaan ”Hattulan, Hämeenlinnan, Janakkalan, Lammin, Oriveden, Pälkäneen, Tyrvännön ja Vanajan punaisten henkilötappiot 1918”.

Tukkinen kertoo, että pälkäneläisiä punakaartilaisia teloitettiin toukokuussa Hollolan kirkolla. Valkoiset valtasivat Hollolan 29.4.

Hollolan kunnantalolla toimi majuri Hans Kalmin johtama sotaoikeus. Pikaoikeudenkäynneissä syytetyn tiedot kirjattiin ylös ja sen jälkeen päätettiin, ammutaanko hänet. Viiden päivän aikana suoritettiin yli 200 teloitusta.

Tuomitut ammuttiin Hollolan kirkon vieressä sijaitsevan pitäjänmakasiinin seinää vasten. Heidät on haudattu Parinpellon joukkohautaan, jossa on sekä teloitettuja että muita uhreja, yhteensä ainakin 300 vainajaa, joidenkin tietojen mukaan enemmänkin. Joukkohauta on noin kilometrin päässä kirkolta. Sinne on pystytetty muistomerkki 1948. Todennäköisesti Juho Numminen päätyi tähän hautaan. Hänet julistettiin kuolleeksi Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa 7.9.1938.

Yrjö joutui 3.5. Hollolassa vangiksi, samoin todennäköisesti myös hänen toinen veljensä Kalle. Yrjö ja Kalle päätyivät Lappeenrannan vankileirille. Lahdesta siirrettiin vankeja myös sinne, koska kaikki eivät mahtuneet Hennalan kasarmeihin. Leiri toimi Lappeenrannan linnoituksessa ja vankien määrä vaihteli vankiluetteloiden mukaan 2700 ja 3000 välillä.

 

Yrjö selvisi, Kalle kuoli

Kalle Nummisen mökki Hevoshaan alueella Myttäälässä.

Vankien kuulustelu leireillä alkoi toukokuun loppupuolella. Kesäkuun lopulla aloittivat toimintansa ensimmäiset valtiorikosoikeudet, jotka ryhtyivät tutkimaan vankien asioita. Valtiorikosoikeuksien arkistosta löytyvät Yrjöä koskevat tiedot. Häntä on kuulusteltu Lappeenrannan vankileirillä 1.7.. Asian selvittämistä varten hänestä oli pyydetty lausunto Pälkäneen suojeluskunnan esikunnalta.

Lausunto on annettu 14.6. ja siitä käy ilmi, että Yrjö on ollut renkinä Ainialan talossa Mälkilässä. Lausunnon mukaan hän oli luonteeltaan rauhallinen ja työteliäs, elämäntavoiltaan säännöllinen sekä tehnyt työtään hyvällä arvosanalla. Hän kuului työväenyhdistykseen, mutta ei punakaartiin. Hän joutui maaliskuun lopulla isäntänsä määräyksestä kyyditsemään punakaartilaisia. Suojeluskunnan esikunta ehdotti Yrjöä heti vapautettavaksi.

Vankileirillä tehtyyn kuulustelupöytäkirjaan on kirjattu Yrjön kuvaus tapahtuneesta: ”Selittää, että kun punaset lähtivät pakoon Pälkäneeltä, oli kaksi punikkia tullut taloon ja määrännyt hevosen ja kyytimiehen heti tulemaan kirkonkylään ja isäntä oli pyytänyt lähtemään pitämään hevosesta huolta.”

Tähän on punakynällä lisätty: ”Matkalla ollut sitten 1. kk:n ajan – koko ajan hevosensa hoitajana.” Kuulustelun lopputuloksena on kirjattu: ”Koska ei kaartissa niin ehdotetaan kokonaan vapautettavaksi kaikesta edesvastuusta.”

Yrjö vapautettiin 1.7. vankileiriltä odottamaan asian lopullista käsittelyä.

Yrjön sisar Selma oli sisällissodan aikaan 13-vuotias. Hän muisti, että Yrjö oli vankileiriltä palatessaan hyvin huonossa kunnossa. Isä Kallelle tuotiin sanaa, että Yrjö on tulossa kotiin. Kalle meni vastaan ja kantoi häntä loppumatkan selässään. Yrjö oli tuolloin 17-vuotias.

Varmasti myös Yrjön Kalle-veljestä pyydettiin suojeluskunnan esikunnalta lausunto. Sotasurmat -tiedoston mukaan Kalle kantoi asetta ja kuului punakaartiin, joten häntä ei todennäköisesti olisi vapautettu. Joka tapauksessa se olisi ollut hänelle myöhäistä, koska hän kuoli 26.6.. Hänen asiaansa ei valtiorikosoikeudessa ehditty käsitellä.

 

Vankileireillä surkeat olot

Olosuhteet leireillä olivat surkeat. Ruokahuolto oli huonosti organisoitu, kesällä leirejä vaivasi myös ruokatarvikkeiden pilaantuminen ja juomaveden puute. Asumisolot olivat kehnot ja hygienia huono.

Syksyyn 1918 mennessä kuoli nälkään ja sairauksiin noin 12 500 vankileireillä ollutta. Kaikkiaan nykytiedon mukaan vankileireillä menehtyi 13 446 henkilöä sairauksiin tai aliravitsemukseen.

Lappeenrannan vankileirillä kuolleiden tilastointi aloitettiin 27.5. Siitä lähtien syyskuun puoliväliin mennessä kuoli 588 vankia. Pahin kuolonviikko oli 2.7. – 9.7. jolloin menehtyi 104 vankia.

Hämeenlinnan vankileirillä taudit ja aliravitsemus surmasivat 2 400 vankia. Juho / Johan ja Vilho Nummela kuolivat siellä kesällä 1918. Sotasurmat -tiedoston mukaan he kuuluivat punakaartiin ja kantoivat asetta.

Heidän jokaisen kohdalla hautaustavasta on sotasurmat -tiedostossa merkintä ”ei tietoa”, samoin Hollolassa ammutusta Juhosta.

Yrjön asia käsiteltiin vielä Valtiorikosoikeuden 43. osastossa Hämeenlinnassa 24.9.1918. Virallisena syyttäjänä toiminut lakitieteen ylioppilas Einari Ritva vaati hänelle tuomiota valtiopetoksesta. Päätöksessään valtiorikosoikeus ”katsoo, ettei ole esiintuotu syytettyä vastaan mitään rangaistavaa, minkä vuoksi syyte hylätään aiheettomana”.

Yrjö joutui armeijaan pian sisällissodan jälkeen. Hän oli kutsunnassa talvella 1920 ja astui palvelukseen lokakuussa. Yrjö oli alikersanttina mukana sekä talvi- että jatkosodassa. Hän kaatui Tsapajoella 4.9.1941. Kahdesta sodasta hän selvisi, ei enää kolmannesta. Nummisen perhe menetti sodissa neljästä pojastaan kolme.

Ville Nummelalta jäi Nummelan torppaan vaimo Olga ja neljä lasta, joista vanhin Aarne oli sodan päättyessä 14, Toivo 13, Saima 9, Viljo 6 ja Väinö 3. Antti Pajuselta jäi vaimo Amanda ja kaksi lasta; Ella 6 vuotta ja Antti Sauli vajaat kaksi vuotta.

Sosiaalihallituksen tilasto-osasto julkaisi 1919 selvityksen sotaorvoista. Sen mukaan orpoja oli 14 145, joista 88,3 prosenttia oli punaisten lapsia. Punaisten puolella orpojen määrä kasvoi vielä sodan jälkeenkin, kun punaisia menehtyi vankileireillä.

 

Anneli Niemi

 

Lähteitä:

Onni Nummelan haastattelut vuosina 2009–2011.

Pälkäneen historia II. Kirjoittaja Hannu Vuorensola. Pälkäneen Kunta. Jyväskylä 1988.

Rissa Riitta, Mälkilän VPK. Kirjassa Reskola Terhi. 1883 – 1983. Onkkaalan VPK 100 vuotta. Kangasalan kirjapaino 1983.

Suomen sotasurmat 1914-1922. http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2

Tukkinen Tauno. 2009. Hattulan, Hämeenlinnan, Janakkalan, Lammin, Oriveden, Pälkäneen, Tyrvännön ja Vanajan punaisten henkilötappiot. Yliopistopaino. Helsinki.

Valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien arkisto. Sarja/Serie: 250678.KA Valtiorikosoikeuksien aktit. Arkistoyksikkö/Arkivenhet: Fb:284 Valtiorikosoikeuksien aktit (1918 – 1918). Kansallisarkisto. Helsinki.

 

 

 

Pälkäneen punaisten henkilötappiot

kaatui 17

vankileireillä kuoli 57

katosi 34

teloitettiin 41

yht. 149

myöhemmin julistettiin kuolleeksi 19

 

 

 

 

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>