Itkuhälytin

Puoli tuntia lähes taukoamatonta itkua. Voi, miten paljon helpottaisikaan, jos kolmikuukautiseen vauvaan olisi asennettuna merkkivalot.

Ihan yksinkertainen kolmen värin valojärjestelmä riittäisi kummasti selventämään käärön itkun syytä ja keventämään vanhempien mieltä siitä, onko syytä olla huolissaan vai ei.

Vihreä valo: Ei hätää – normaalia häiriötä, joka vaatii rutiinitoimenpiteitä. (Ilmavaivoja -> toteuta röyhtäytystoimenpide. Epämiellyttävä vaippatuntuma -> suorita vaipanvaihto. Väsymys -> aloita nukkumaanmenovalmistelu.)

Keltainen valo: Tavallisuudesta poikkeava tila, toimenpiteiden lisäksi tarve jatkotarkkailulle. (Esimerkiksi orastava nuhakuume, hampaiden puhkeaminen, allergiset oireet.)

Punainen valo: Mahdollinen hätätilanne, lääketieteellinen tai muu konsultoiva apu tarpeen. Ota yhteys lähimpään huoltopisteeseen.

Erityisen hyödyllisiä merkkivalot olisivat perheissä, joissa lapsi on ensimmäinen laatuaan. Myös mahdollinen lastenhoitaja hyötyisi koodeista, ja yhteiskunnan varoja todennäköisesti säästyisi lääkärireissulla, jos terveyskeskuksen harjoittelija pystyisi parhaansa veikkaamisen sijaan vain tarkistamaan vauvan vikakoodin.

Joku lukija saattaa jo innostua miettimään, voisiko tuotekehitystä viedä vielä pidemmälle: olisiko mahdollista esimerkiksi saada vauva äänettömään tilaan, pissa pause-asetukselle ja nukahtaminenkin ajastettua? Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, kaikki edellä mainittu on jo todellisuutta – sellaista vauvaa kutsutaan nimellä Baby Born.

Se on kuitenkin huono vaihtoehto perheenlisäystä pohtivalle: kyseinen vauva voi käyttäytyä vauva-aikansa kuin ihmisen mieli, mutta siitä on kovin vähän iloa isovanhemmuutta toivoessa tai vanhainkodissa vierailua odottaessa. Puhumattakaan siitä, että pyörällä ajamaan oppiminen voi tuntua tämän lapsen kanssa ikuisuudelta ja ristiäisissä muutkin kuin pappi luovat isään ja äitiin hämmentyneitä katseita.

Ihka oikean pikkulapsen kanssa arkea viettävän kannattaa mahdottomien teknisten apuvälineiden sijaan hyödyntää kynää ja paperia. Kirjoita nöyrästi muistiin vaimon ohjeet vaipanvaihdon yhteydessä tehtävistä rasvauksista sekä 37 kertaa internetistä hakemasi – ja aina unohtamasi – tieto tuttipullojen keittoajasta, jolloin tieto on saatavilla myös silloin, kun netti tai vaimo ovat ihan poikki.

Samaan paikkaan voi olla hyvä laittaa ylös muitakin muistiinpanoja: mitä milloinkin tehtiin, mitä siitä seurasi, minkä ikäisenä tapahtui jotakin ja minkä ikäisenä enää ei. Nämä kirjaukset ovat kultaakin kalliimpia tilanteessa, jolloin edellisen lapsen vauva-ajasta on kulunut sen verran pitkään, että univaje ja orastava dementia ovat pyyhkineet hyödyllisetkin muistikuvat mielestä.

Vaikka se ilman merkkivalojärjestelmää eittämättä vaarallista onkin, kehotan isiä lähtemään rohkeasti (kännykkä neuvojen soittamista varten mukana takataskussa) vaunulenkeille vauvan kanssa. Samalla kun otat vastuuta ja kontaktia pikkuiseen, äiti saa hetken omaa aikaa. Huomaat myös, miten paljon luovaa ja tuotteliasta ajattelutyötä ehdit tehdä, ja tästä ajatussaaliista osa sataa myös työnantajan laariin. Esimerkiksi tämä teksti on syntynyt kokonaan yhdellä vaunulenkillä.

Näin sanottuani oletan, että niin työnantaja kuin vaimokin toivovat minun tekevän jatkossa jonkin verran pidempiä vaunulenkkejä.

 

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka kunnioittaa suunnattomasti niitä vanhempia, jotka tulkitsevat puhumattomia lapsiaan ilman hälytysmerkkivaloja ja vieläpä olemattomilla yöunilla omienkin huoltotoimiensa kustannuksella. Anteeksi vain, kaikki isät, mutta yleensä ne taiturit ovat äitejä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?