Olemme saaneet nauttia kesäisistä keleistä viime viikkojen aikana, jopa helteistä. Niinpä on aika aloittaa taas kesäkukkien tarkastelu näin lehdenkin palstoilla.
Olen saanut pitkin kevättä yhteydenottoja, joissa kerrotaan kevään kukista ja pyydetään niitä katsomaan. Sen vuoksi olen vieraillut useammassakin puutarhassa viimeisen kuukauden kuluessa.
Vuosi sitten kerroin sinivuokon erilaisista värimuodoista ja kyselin silloin kerrotuista sinivuokoista. Sainkin useita vastauksia, mutta koska kukinta oli silloin jo ohi, pyysin ottamaan yhteyttä vuoden päästä uudelleen.
Vapun aikaan sitten piipahdin Rautajärvellä lehdossa ihailemassa kerrottua sinivuokkoa. Enpä heti muista nähneeni noin komeaa ryhmää, jonka sain ikuistettua kuvaan. Kiitos vain ilmoittajalle näin lehdenkin palstoilla.
Koska tällaiset erikoisuudet tahtovat kiinnostaa ihmisiä myös negatiivisessa mielessä, päätin olla kertomatta kasvin tarkempaa kasvupaikkaa. Vaikka kyseessä ei ole rauhoitettu kasvi, niin tällaiset erikoisuudet on syytä jättää omalle paikalleen kasvamaan. Naapurikunnan Hämeenlinnan kangasvuokko- ja kylmänkukkapaikoilla on kasvien kukinta-aikaan kasvupaikkoja jopa vartioitu tunteettomien ’metsästäjien’ torjumiseksi.
Kun pääsin kerrottujen kukkien makuun, niin kerrottakoon, että törmäsin myös kerrottuun valkovuokkoon eräässä puutarhassa. Olin mennyt sinne kuvaamaan aivan muuta kasvia, kun pientareella silmiin sattui kyseinen kukka.
Kasvin kerrottu teriömuoto tarkoittaa sitä, että kukassa on normaalinen terälehtien lisäksi myös hede- ja emilehdistä muodostuneita terälehtien kaltaisia lehtiä. Tämä on todellisuudessa häiriö kukan kasvussa, sillä tällainen kasvi ei pysty yleensä tekemään siemeniä eikä siten jälkeläisiäkään. Toisaalta ihminen on tätä muutosta käyttänyt jo kauan hyväkseen jalostaessaan itselleen koriste- tai hyötykasveja.
Emme varmaan tuntisi luonnon kehäkukkaa tai kultapalloa, jos sattuisimme sellaisen näkemään. Ne ovat tyystin erilaisia jalostamattomina, pienikukkaisia ja vaatimattomia.
Myös kiurunkannuksia löytyi lisää viime vuoden kyselyn kautta, kuin myös joulukuisen Arkissa olleen valokuvanäyttelynkin seurauksena.
Kiurunkannus tuntuu täällä viihtyvän kosteissa varjoisissa puutarhoissa, sillä luonnonkasvupaikkoja ei vieläkään ole yhtään löytynyt Luopioisten alueelta. Toivottavaa onkin, että kasvin annettaisiin kukkia rauhassa ja tehdä siementä ennen kuin nurmikko ajetaan. Näin se säilyy koristeena tulevillekin nurmikontallaajille.
Eräässä puutarhassa kasvoi kalliokedolla oudonnäköisiä heinämäisiä versoja. Onneksi asukas tunsi kasveja ja osasi valistaa minuakin, siinä kasvaa pikarililjaa.
Hän ei tiennyt, mistä se siihen oli ilmaantunut, mutta kauan se oli pienellä alalla viihtynyt. Tämä kaunis liljakasvi on rauhoitettu ja kasvaa luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla, joten nyt löytynyt kasvi on melkoisella varmuudella istutusperäinen.
Se on hieno kasvi, mutta vaatii kalkkipitoisen maan ja meidän happamessa maaperässämme se tuskin kovin paljon laajentaa kasvualuettaan vaikka ilmasto lämpenisikin tulevaisuudessa.
Näin kasvukausi on päässyt vauhtiin. Uudet kukat odottavat löytäjäänsä ja uudet kysymykset vastaajaansa. Minulle voi edelleen lähettää luontoon liittyviä kysymyksiä. Eri asia on sitten, osaanko niihin vastata. Yritän kuitenkin.
Osoite löytyy kasvisivujeni (www.luopioistenkasvisto.fi) jokaiselta aukeamalta eli info@luopioistenkasvisto.fi. Kysymyksen voi toimittaa myös tämän lehden toimitukseen. Sieltä se sitten löytää tiensä minulle.
Oikein lämmintä ja kukikasta kesää kaikille lukijoille!
Tuomo Kuitunen
