Jumala metsässä

Menin metsään kävelemään ja näin siellä kaiken sen, mistä Raamattu kertoo. Näin valon, jonka Jumala loi aluksi, ja näin taivaankannen ja sen alla maan kasvavan vihreyttä. Ja tunnen sen hengen, joka maan ollessa vielä tyhjä ja autio, sen Jumalan hengen, joka liikkui vetten yllä. Se on puolukan kukassa ja metsätähden hennossa varressa, kielon tuoksussa. Se kuuluu leppälinnun vienossa ääntelyssä, se kuuluu palokärjen raikuvassa huudossa. Se on mukana hiirihaukan kaartelussa korkealla taivaankannen alla.

Honkien punaruskeat suorat rungot sinitaivasta vasten viestivät samaa Jumalan henkeä kuin maasta nousevat ketunleivän ohuet varret, nekin pyrkimässä valoa kohden. Tiheässä kuusikossa piileskelevä pieni hippiäinen ja mahtava yön valtiaslintu, huuhkaja, kertovat nekin olemassaolollaan samaa tarinaa Jumalan hengestä, joka liikkuu kaikkialla.

Minä olen metsän poika ja näen siellä aina Jumalan ja kuulen hänet lehtien havinassa ja linnun laulussa ja ukkosen jyrinässä taivaankannen alla. Ja tunnen hänet kun painan jalkani maankamaraa vasten ja tiedän sen maan jatkuvan ja jatkuvan ja olevan kiveä ja laavaa ja ydintä ja taas maata, maapallon toisella puolen. Se on sitä maata, joka alussa oli autio ja tyhjä mutta joka tänään on täynnä miljardeja ihmisiä, kaikki Jumalan luomia, naisesta syntyneitä.

Heille kaikille, meille kaikille, Hän antoi lisääntymiskäskyn ja sanoi ”täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne, vallitkaa kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu”. Minä katselen metsässä ympärilleni ja näen vain etäisyydessä kumpuilevan taivaanrannan ja ajattelen: mahtuuhan meitä tänne.

Kirkontorni kutsuu. Herran seurakunta kulkee Mestarinsa jälkiä Getsemanen puiden varjoista kohti iankaikkisuuden lupausta.

 

Paul Tiililä

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?