AIKAA LAPSELLE

Vanhemmuuden vastuut ja riemut

Vanhemmuuden roolikartta on Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän kehittämä kartta, joka kuvaa onnistuneesti vanhemmuuden viisi keskeistä osa-aluetta.

Vanhemmuuden roolikartassa on seuraavat roolit: elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja, rajojen asettaja, huoltaja ja rakkauden antaja.

Vanhempana kaikki nämä eri roolit näyttelevät suurta osaa lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa.

Vauvaiässä huoltajan rooli voi tuntua kaikkein suurimmalta roolilta, koska vauvan perustarpeiden tyydyttäminen on muutaman ensimmäisen kuukauden ajan kaikkein keskeisimpiä tehtäviä vanhemmuudessa. Pian kuitenkin vauva jaksaa jo vähän seurustella, jolloin rakkauden antaminen, vauvan viesteihin vastaaminen nousee perustarpeiden tyydyttämisen rinnalle tärkeäksi rooliksi.

Yhä vaan lapsen kasvaessa, myös muiden vanhemmuuden roolien tärkeys korostuu. Arkielämän taitoja aletaan opettaa heti, kun lapsi lähtee liikkeelle, tai alkaa osallistua itse ruokailuun. ”Rajojakin” pitää asettaa varsin varhaisessa vaiheessa, jotta vauva ei pääse satuttamaan itseään kodissa liikkuessaan.

 

Uhmaikä kertoo taitojen karttumisesta

Arkirytmin ylläpitäminen kuuluu vauvavaiheesta alkaen keskeisenä tehtävänä vanhemmuuteen. Levottomat yöt ovatkin kaikkein yleisimpiä puheenaiheita vanhempien kanssa. Ensimmäisen vuoden aikana vauvan oman rytmin löytäminen ja rytmin ylläpitäminen tuo paljon haasteita vanhemmuuteen sekä vanhempien jaksamiseen.

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä tasapuolisemmin kaikki vanhemmuuden roolit tulevat mukaan arkeen. On hienoa nähdä lapsen kasvavan ja hänen taitojensa karttuvan päivä päivältä.

Taitojen karttumista on myös se, että lapsen oma tahto nousee ja hänelle tulee tuiki tarpeellisia uhmavaiheita. Kokeillaan vanhemman asettamia rajoja, ollaan minä itse -mielellä ja yritetään sinnikkäästi oppia uutta.

Vaikka uhma on vaiheena vanhemman kärsivällisyyttä koettelevaa aikaa, kannattaa kuitenkin olla ylpeä omasta lapsesta, joka näkee itsensä kaikkivoipana, maailman ihanimpana vauvana tai lapsena.

Vaikka puhutaankin kahden tai neljän vuoden uhmasta, voi lapsella tulla uhmakkaita aikoja myös muulloin. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja niinpä kahden vuoden uhma voi alkaa jo vähän ennen kahden vuoden ikää. Lapsesi voi siis olla hyvinkin määrätietoinen ja tahtova jo ennen kuin osaa sanoa ensimmäistäkään sanaa!

Näissä ikävaiheissa vanhemman rauhallisuus ja selkeiden rajojen asettaminen tukevat lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsi voi tehdä ikäänsä ja taitoihinsa sopivia valintoja pienissä asioissa, mutta suurista linjoista ja turvallisuudesta vanhempi vastaa aina.

 

Anna lapsen harjoitella

Vanhemman elämän opettajan roolina on opettaa arkielämän taitoja, pukeutumista, peseytymistä, ruokailutapoja, kengän nauhojen solmimista ja monia muita. Oma esimerkki toimii näissä hyvin. Lapsi oppii paljon mallista ja peilaa itseään vanhempiinsa ja muihin lähellä oleviin ihmisiin.

Kiire voi joskus tehdä sen, että vanhemmat tekevät helposti asioita lapsen puolesta. Tärkeää olisi kuitenkin antaa lapselle mahdollisuus yrittää, harjoitella ja oppia.

Pienten lasten ja vielä koululaistenkin kohdalla ei suotta puhuta kiirevuosista. Paljon on tehtävää ja mentävää. Silti aikuisen on hyvä muistaa, että lapsella ei ole kiire. Lapsi ei ymmärrä kiirettä ja hoputtaminen voi saada välillä aikaan ei-toivottua kiukkua ja viivyttelyä. Yrittäkää löytää arjen keskeltä hetkiä nauttia toisistanne.

Yksi vanhemmuuden suurimmista riemuista on nähdä lapsen kasvavan ja oppivan koko ajan uutta. ”Äiti katso”, ”isä näitkö?” ovat iloisia huudahduksia jolloin lapsi haluaa jakaa kanssasi jotain hänelle uutta, hienoa ja tärkeää.

Tehkää asioita yhdessä, vaikka retki luontoon. Meillä on Kangasalla ja Pälkäneellä upeita luontoreittejä laavuineen. Perheen peli-iltana kaikki kokoontuvat yhdessä pöydän ääreen ja pelataan lautapelejä. Laitetaan musiikki soimaan ja vaikka tanssitaan ja hassutellaan koko perheen voimin.

Aikuinen voisi myös muistella kuinkas sitä leikittiin ja istua lapsen kanssa lattialle yhteiseen leikkiin. Kun annat lapselle aikaa, hän palkitsee sinut rakastavilla katseillaan ja iloisella hymyllään.

 

Ero ei saisi kaventaa vanhemmuutta

Eroperheiden vanhemmuudessa korostuvat lapsen tarpeet tulla kohdatuksi myös etävanhemman kanssa. Vanhemmuuden ei tule kaventua eron myötä. Vanhempien yhdessä sopimat linjat asumisjärjestelyistä, tapaamisista, kasvatuksesta ja vanhempien vastuista ovat aina kiistatta lapsen etu.

Vanhemmuuden roolit saattavat painottua erotilanteen tai uusperheen arjessa uudella tavalla. Kun vanhemmat arvostavat toistensa vahvuuksia lapsen kuullen erosta huolimatta, lapsen side molempiin vanhempiin vahvistuu.

 

Perinteet lisäävät yhteenkuuluvuutta

Perheillä on myös paljon omia perinteitään, joiden opettaminen kuuluu vanhemman tehtäviin. Perheen yhteiset tavat lisäävät yhteenkuuluvuutta. Ne ovat saattaneet kulkea myös suvussa jo pitkään. Erilaisiin juhlapyhiin kuuluu paljon perinteitä, mutta niitä voi myös olla ihan arjessa.

Millaisia tapoja teillä on? Mikä on se teidän perheen juttu?

Sosiaalisten taitojen opettaminen kuuluu myös vanhemmuuteen. Miten puhutaan toiselle ihmiselle kunnioittavasti, oman vuoron odottaminen, pettymyksen sietäminen, kaveritaidot, neuvottelutaidot.

Lapset ovat sosiaalisissa tilanteissa vielä aikuistakin herkempiä huomaamaan ilmeitä ja eleitä. Niiden tulkitsemiseen tosin tarvitaan joskus aikuisen apua.

Aivan kuten arkielämän taitojen opettelussa myös sosiaalisten taitojen opettelussa lapsi ottaa mallia vanhemmistaan. Omien tunteiden tunnistaminen ja toisten tunteiden huomioiminen kuuluvat ihmissuhdeosaajan taitoihin. Anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat hyviä taitoja oppia jo pienestä pitäen.

 

Kaikista säännöistä ei voi neuvotella

Vanhemmuuteen kuuluu myös rajojen asettaminen. Kodin säännöt on hyvä luoda yhdessä ja niitä päivitetään lasten kasvaessa. Asioista voidaan myös neuvotella, mutta on olemassa asioita joissa neuvotteluvaraa ei ole.

Lapsen on helpompi ymmärtää ja hyväksyä asetettuja rajoja, kun niiden merkitys selitetään hänelle. ”Siksi kun minä sanon” ei ole hyvä syy. Yleensä kaikkeen löytyy myös paremmin hyväksyttävissä ja ymmärrettävissä oleva selitys.

Rajat ovat rakkautta ja samalla tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Lasta on hyvä myös opettaa asettamaan omia rajojaan, esimerkiksi fyysinen koskemattomuus ja henkinen loukkaaminen.

Aina vanhemmuus ei ole helppoa ja pelkkää lapsista iloitsemista ja nauttimista. Oma rajallisuus on hyvä tunnistaa ja apua kannattaa pyytää, jos itse ei jaksa.

Haasteita perheen arkeen voivat tuoda stressi työstä tai työttömyydestä, jokin pitkäaikaissairaus tai vain hetkellinen ylikuormitustilanne. Tämä lista jatkuisi loputtomiin.

Terveydenhuollossa neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, lääkärillä ja vaikka siellä hammashoitajallakin kannattaa ottaa asia puheeksi. Lähdetään silloin yhdessä etsimään siihen tilanteeseen sopivaa apua.

Pikku -Ville oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisina,

– Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.

– Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Ville vastasi

 

Läsnä ja lähellä tärkeällä hetkellä

Terveydenhuollon ammattilaisten AIKAA LAPSELLE -ryhmän tarkoituksena on nostaa ilmoille ajatuksia, ideoita, ilmiöitä lasten maailmaan liittyen ja sen avulla löytää yhteisen sävelen kiristäviin tilanteisiin.

AIKAA LAPSELLE -kuukausiviesteihin kirjoittavat terveydenhoitajat lastenneuvolasta Pia Koivuniemi ja Kirsi Urkko, äitiysneuvolasta Susanna Kaisko ja kouluterveydenhuollosta Johanna Lantela, Maarit Koskela ja Laura Kuusinen sekä suunterveydenhuollosta hammashoitaja Elina Saarinen. Kokoamme eri lähteistä vastauksia kiperiin tilanteisiin lastemme parhaaksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>