Vivamo

Sain olla mukana seurakunnan olopäiväläisten retkellä Vivamossa. Koin tämän matkan ja kaiken siellä kokemani lahjana Jumalalta ja lahjahan tämä retki minulle oikeasti olikin. Huomasin jälleen, että mikään tässä maailmassa ei ole niin vain itsestään selvää.

Ensinnäkin kaikki yllättävät kohtaamiseni ystävien – niin tuttujen kuin vähemmän tuttujen ja vieläpä tuntemattomienkin – kanssa olivat antoisia. Jumala käyttää meitä ihmisiä aivan kuin pelinappuloina, liikutellen meitä omalla ”pelipöydällään”.  Hän jopa käyttää meitä ihmisiä viemään omaa suunnitelmaansa eteenpäin ja hyvään päätökseen, vaikka me emme itse sitä tulisikaan huomanneeksi. Hän ei lähettänyt tänne esimerkiksi enkeleitä kertomaan suurinta ilosanomaansa, vaan hän käyttää siihen meitä ”tavallisia tallaajia”.

Sitten kaunis ympäristö siellä Vivamossa ja myös paikan historia puhui omaa kieltään Jumalan suurista luomisteoista. Vaikkakin se oli aivan kuin pieni pintaraapaisu, mitä siitä kaikesta ehdimme siellä nähdä, kuulla ja kokea.

Sitten aivan kuin ”sokerina pohjalla” oli se kaikki järjestetty ohjelma siellä. Sekin asia kertaantuu edelleen niin moninkertaiseksi kuin meitä mukana olijoita siellä oli. Se on sitä Jumalan suurta rikkautta, kun hän saattaa puhua saman asian kautta eri tavoin eri ihmisille.  Koska ”hän puhuu tavalla ja puhuu toisella”.  Meitä olikin siellä Vivamossa tosi paljon yhdessä koolla, koska vietimme siellä koko kansan kevätjuhlaa. Osallistujia oli läheltä ja kaukaa. Tätä asiaa kuvasi hyvin itselleni rakas laulu, jota siellä lauloimme: ”He saapuvat juhlimaan, idästä ja lännestä. Ei pohjolan jäät, ei helteiset säät voi kulkua lannistaa. On määränä taivaan maa, siel Jeesuksen nähdä saa. Iäisestä iäiseen, kiitosta lauletaan.”

Kiitos kaikille kanssamatkaajille ja ennen kaikkea Jumalalle.

Asta Metsomäki

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?