Mummon murinat

Oppia ikä kaikki

Oli taas se aika vuodesta, kun uudet ylioppilaat saivat lakkinsa ja ruusunsa. Pääasiassa he ovat nuoria ihmisiä. Mutta poikkeuksiakin voi olla. TV-uutisissa näytettiin jo ennakolta, miten 82-vuotias Matti Dahlbacka kuuluu tämänkeväisten lakitettavien joukkoon. Pietarsaaressa tuo ”poika” kirjoituksista selvisi. Koulu oli sama Jakobstasds gymnasium, josta hän oli saanut keskikoulutodistuksen vuonna 1952. Siiskö todella: kuusikymmentäkuusi vuotta sitten? Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sananparsi. Samaa mieltä oli tämä pirteä papparainen. Hän tuumi jopa, että jos vielä ponnistelisi, ties vaikka maisterintutkintokin tulisi suoritetuksi. Sanoi yrittävänsä tällä tavalla torjua dementoitumista.

Aika mielenkiintoinen asetelma siellä Pietarsaaressa. Opettajissa saattoi olla niinkin nuoria tapauksia, että voisivat olla Valkolakki-Matin lastenlapsia. Vanhoja luokkatovereita tuskin opettajina oli, koska ovat jo kauan olleet eläkkeellä. Mitenkähän muuten korkeassa iässä oleva ”abiturientti” on jaksanut hillua penkinpainajaisissa? Ehkä jätti väliin. Viime vuonna vanhin lakinsaaja oli syntynyt vuonna 1942, siis oli noin seitsenvitonen hänkin. Entä ensi vuonna? Se nähdään, jos elää saadaan. Herättää todella kunnioitusta noin iäkkäiden tarmo ja teräväpäisyys.

Kuinka on mahtanut olla täällä Sydän-Hämeessä? Ehkä Kangasalla ja Pälkäneelläkin on joskus lakitettu joku ikääntyneempi henkilö. Edes tuollainen viisikymppinen. Ei tuota tiedä, kun lehdissä julkaistaviin nimiluetteloihin ei ikää merkitä. Tuli mieleen tuosta Matti Dahlbackan jatkosuunnitelmista, että onkohan eläke-ikäisellä mahdollisuus saada opintotukea, entä päästä asumaan opiskelija-asuntolaan. No ehkei kustannuspuoli ikääntyneellä olekaan keskeisin ongelma.

Tärkein asia, mikä mummoon erityisesti kolahti tämän Matin sanomasta, oli se, että voisi vielä näillä vuosinkin oppia uutta. Ja että opiskelu voisi estää dementiaa. Vaikka ei nyt enää ylioppilaslakkia tavoittelisikaan (luokkatoverit saivat sen 1959) niin jotakin voisi vielä mennä kaaliin. Jos esimerkiksi sen ajan, joka nyt kuluu ristikoitten tekemisessä, käyttäisi kieliopintoihin, niin ei varmaan olisi pahaksi.

Piti heti lainata kirjastosta yksi Maria Langin salapoliisiromaani, siis ruotsinkielinen. Kieli alkaa sujua jo kymmenen sivun jälkeen. Nykynuoret eivät ruotsista paljon välitä, englantia tunkevat puheeseensakin, ettei vanha pysy kärryillä. Ei aina tajua nykyelämästä muutakaan. Tänään posti toi 20-sivuisen, pientä tekstiä olevan pankkikortin käyttöopastuksen. Huhhuh! Sitäkö tässä nyt pitääkin opiskella? Eikö saakaan mielenkiintoisemmilla teoksilla, itseään sivistämällä, dementiaa torjua?

Mymmeli

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>