Korkein hallinto-oikeus: Tekopohjavesilaitoksen luvista pian päättävät tuomarit tutustuivat arkoihin kohteisiin paikan päällä

Tavase-katselmus keskittyi Natura-alueisiin

Ari Nieminen esitteli Kari Kuusiniemelle ja muille Korkeimman hallinto-oikeuden tuomareille ongelmia, joihin Tavase maanomistajien mukaan Punamultalukossa ja sitä ympäröivässä suojelumetsässä törmää.

Ari Nieminen ja Kari Kuusiniemi johdattivat katselmusporukkaa Pälkäneen ja Kangasalan harjuissa.

Korkein hallinto-oikeus jalkautui viikko sitten Pälkäneen ja Kangasalan harjuihin. Tavase-katselmuksessa tutustuttiin etenkin Keisarinharju-Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-kohteisiin, joiden vuoksi aluehallintovirasto hylkäsi kolme vuotta sitten tekopohjavesilaitoksen lupahakemuksen.

Vedenhankintayhtiö valitti päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen, joka katsoi, että Natura-alueille aiheutuvat riskit voidaan välttää lupamääräyksillä. Nyt hakemus on Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Korkeimman hallinto-oikeuden katselmukset ovat varsin harvinaisia. Niitä tehdään lähinnä suurten hankkeiden yhteydessä. Normaalisti viiden hengen kokoonpanolla kokoontuva oikeus kiersi Pälkäneen ja Kangasalan harjuja kahdella asiantuntijalla vahvistettuna. Puheenjohtajana toimi KHO:n tuleva presidentti Kari Kuusiniemi.

 

Keiniänranta saa vetensä harjusta

Katselmuksessa keskityttiin Natura-alueisiin.

Tekopohjavesilaitos ei saa muuttaa Natura-suojeltuun Pälkäneen tervalepikkoon purkautuvien vesien määrää eikä laatua. Imeytys- ja merkkiainekokeissa Keiniänrannassa havaittiin kuidenkin kuivumista. Tavase päivitti suunnitelmansa ja monikerroksiset virtausmallinsa ”ihmismieltä paremmiksi”, kuten toimitusjohtaja Petri Jokela kuvasi.

Tavase on myös varautunut poraamaan Onkkaalantien varteen putkia, joiden kautta imeytettävällä tekopohjavedellä varmistettaisiin, etteivät Keiniänrannan olot muutu. Jokelan mukaan suojaimeytykselle haetaan lupa vasta siinä vaiheessa, jos sitä tarvitaan.

Tavasen edustajat yrittivät kyseenalaistaa maan johtavan tekopohjavesiasiantuntija Heljä-Sisko Helmisaaren osaamisen. Helmisaaren mielestä Tavase suunnittelee laitosta vikapaikkaan.

Marita Jalkanen muistutti, että Keiniänrannan eliöstö on täysin riippuvainen harjusta purkautuvasta pohjavedestä, vaikka Tavasen papereissa puhutaan Mallasveden pinnankorkeuden vaikutuksesta. Jalkanen korosti, että vaikka Tavase onnistuisi pitämään 27 hehtaarin kokoiseen lepikkoon purkautuvan veden määrän ennallaan, myös lämmössä, happamuudessa tai humuspitoisuudessa tapahtuvat muutokset aiheuttaisivat muutoksia luhdan eliöstössä.

Hän siteerasi varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan lupaa ei voida antaa, jos ei ole täyttä varmuutta siitä, ettei hanke vaaranna Natura-luontoarvoja. Tavase on kuitenkin tuomassa lähimmät imeytysalueet alle sadan metrin päähän Keiniänrannasta, ja lähimmät vedenottokaivot vielä lähemmäs.

Myös Keisarinharjun ja Vehoniemenharjun suojelluissa harjumetsistä löytyy ainutlaatuisia luontotyyppejä, joiden arvoa laitos ei saa vaarantaa.

Tavase vakuutti, että se pystyy rakentamaan laitoksen ja säätämään sen toiminnan niin, etteivät Natura-arvot vaarannu.

– Meillä on aikaa reagoida muutoksiin, koska ne tapahtuvat hitaasti harjun uumenissa, Petri Jokela vakuutti.

 

Toinen puhui aidasta, toinen aidan seipäistä

Sami Saranperä kertoi, että Turun tekopohjavesilaitos puhdistaa yli puolet imeytysvedessä olevasta humuksesta.

Tavasen vastustajien puhemiehenä toiminut Ari Nieminen korosti, ettei Tavase ole tutkinut uusia alueita, joille se on suunnittelun edetessä ja Natura-vaikutuksia pienentääkseen imeytys- ja vedenottoalueita siirtänyt. Yhtiön suunnitelmia pidettiin monin paikoin mahdottomina toteuttaa. Esimerkiksi Vehoniemessä kuljettiin jyrkkiä harjunrinteitä, joihin Tavase uskoo pääsevänsä valtavilla työkoneilla.

Pälkäne ja paikalliset maanomistajat olivat hankkineet paikalle maan johtavat pohjavesiasiantuntijat Heljä-Sisko Helmisaaren ja Risto Reijosen. Tavasen suunnitelmia puolusti keltaliivinen konsulttiarmeija ja Turun tekopohjavesilaitokselta paikalle kutsuttu Sami Saranperä. He haastoivat voimakkaasti etenkin Helmisaarta, joka piti Pälkäneen ja Kangasalan harjuja täysin sopimattomana paikkana suunnitellulle laitokselle.

Toimitusjohtaja Petri Jokela esittelee Tavasen suunnitelmia KHO:n Kari Kuusiniemelle.

Katselmuksessa käytiin vääntöä muun muassa siitä, kuinka paljon imeytettävän veden orgaanisesta aineksesta poistuu harjun uumenissa. Humusta päätyy tekopohjaveteen esimerkiksi Punamultalukon suovedestä.

Tavase kertoi Tampereen teknillisen yliopiston kokeesta, jossa Roineen vedellä ja Kangasalan harjuaineksella päästiin yli 50 prosentin puhdistustuloksiin. Myös Turun tekopohjavesilaitoksella yli puolet harjuun imeytetyn, kemiallisesti esikäsitellyn veden orgaanisesta aineksesta poistuu harjun uumenissa. Sami Saranperän mukaan puhdistusteho on jopa parantunut, kun harjun uumenissa olevia bakteereita on alettu ruokkia Aurajoesta otettavalla jokivedellä.

Helmisaari puolestaan kertoi, että täyden mittakaavan laitoksissa biologisesti hajoaa korkeintaan 30 prosenttia orgaanisesta aineksesta. Jos orgaanisesta aineksesta saadaan poistumaan tätä suurempi osa, kyse on muun muassa pidättymisestä ja laimenemisesta luontaisella pohjavedellä, eikä biologisesta hajoamisesta.

Tavasen asiantuntijat väittivät maan johtavan tekopohjavesiasiantuntijan tietoja vanhentuneiksi, vaikka kyse oli siitä, että toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäistä.

 

Tavasen toimitusjohtaja Petri Jokela vakuutti, että yhtiö ehtisi reagoida, jos harjussa tapahtuisi sen toiminnan aiheuttamia muutoksia.

 

 

Tavase -tekopohjavesilaitos

KHO:n tuleva presidentti Kari Kuusiniemi johti Tavase-katselmusta.

Tampereen seudun kunnat alkoivat tutkia tekopohjaveteen siirtymistä 1990-luvun alussa. Vedenhankintahanke jakautui kahteen osaan: Tampereen seudun kunnat selvittivät tekopohjaveden valmistamista Nokian ja Ylöjärven rajalla sijaitsevalla Pinsiönkankaalla, Valkeakosken seudun kunnat Vehoniemen–Syrjänharjun alueella Kangasalla ja Pälkäneellä.

Pinsiönkankaan tekopohjavesihanke laitettiin hyllylle, koska kahden laitoksen rakentaminen olisi koitunut liian kalliiksi. Tampere ryhtyi eteläisen hankkeen vetäjäksi. Tampere omistaa hanketta varten perustetun vedenhankintayhtiö Tavase Oy:n 70-prosenttisesti.

Laitoksen suunnitteluun ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyviä tutkimuksia on tehty Pälkäneen ja Kangasalan harjuissa 25 vuoden aikana. Vedenhankintayhtiö haluaisi rakentaa tekopohjavesilaitoksen, joka tuottaa 75 000 vesikuutiota vuorokaudessa Tampereen seudun tarpeisiin. Tekopohjavettä valmistettaisiin imeyttämällä Roineen järvivettä harjuun. Kaksi kolmasosaa laitoksesta sijoittuisi Kangasalan Vehoniemenharjuun, osin Natura-alueelle. Kolmasosa laitoksesta tulisi Pälkäneen Syrjänharjuun Keiniänrannan Natura-alueen tuntumaan. Asutuksen tuntumassa vettä imeytettäisiin pääasiassa uudella kaivotekniikalla.

Aluehallintovirasto hylkäsi kesäkuussa 2015 Tavasen lupahakemuksen, koska tekopohjavesilaitos heikentäisi merkittävästi Keisarinharju-Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-alueiden luontoarvoja. Tavase Oy valitti AVI:n ratkaisusta Vaasan hallinto-oikeuteen, joka palautti lupahakemuksen huhtikuussa 2017 Aluehallintovirastoon. Hallinto-oikeus katsoi, ettei hanke vaaranna Natura-alueita, ja haittoja voidaan ehkäistä hakemussuunnitelmaan tehtävillä muutoksilla ja lupamääräyksillä.

Reilut 20 maanomistajaa, Pälkäneen kunta, Kangasalan luonto ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri valittivat hallinto-oikeuden ratkaisusta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tiistainen katselmus liittyy asian käsittelyn loppuvaiheisiin: edessä on ratkaisun tekeminen ja päätöksen sekä perusteluiden kirjoittaminen.

Tavasen taru päättyy, jos KHO katsoo AVI:n tapaan, että Tavase uhkaa Natura-alueita. Mikäli KHO palauttaa lupahakemuksen aluehallintovirastoon, edessä ovat mittavat lisätutkimukset ja uusi valituskierros, jotka vievät vuosikausia.

 

Panu Kuokkanen ilmoitti, ettei Metsähallitus salli suojelumetsiinsä mitään muutoksia Vehoniemen suojelumetsissä. Oikealla Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Heikki Toivonen ja Pälkäneen kunnan lakimies Heikki Penttilä.

Lupaprosessi: Jos lupahakemus palaa aluehallintovirastoon, edessä on lisätutkimuksia ja uusi valituskierros

Käsittelyssä vasta Natura-vaikutukset

Joni Mäkinen esitelmöi, miten Tavasen vesi kiertää Punamultalukon pohjalla olevan, vettä pintapidättävän ”kupin”.

Hallinto-oikeus ja Korkein hallinto-oikeus ovat keskittyneet Tavase-hankkeen Natura-vaikutuksiin, joiden vuoksi aluehallintovirasto hylkäsi lupahakemuksen. Osa hallinto-oikeuden tuomareista katsoi, että AVI-ratkaisu oli Natura-vaikutuksiin keskittynyt osapäätös. Osa kaipasi leveämpiä hartioita päätöksentekoon: he olisivat hakeneet valtioneuvoston ratkaisua siihen, voidaanko Natura-alueet uhrata riittävän suuren yleisen edun nimissä.

Mikäli KHO asettuu hallinto-oikeuden kannalle ja palauttaa asian käsittelyn aluehallintovirastoon, valtavaan aineistomäärään ja yksityiskohtiin uppoudutaan entistä syvemmälle, kun ryhdytään pohtimaan, millaiset lupaehdot laitoksen rakentamiselle ja toiminnalle tulisi asettaa.

Vaasan hallinto-oikeus katsoi, että laitos voitaisiin sovittaa luonnonsuojelulain Natura-pykäliin. Äänestyspäätökseen sisältyy kuitenkin mittava lisäläksy: lupaviranomaisen tulee tarkastella hanketta kaikkien vesi- ja ympäristölain pykälien valossa. Vastaan tulevat viitasammakot ja liito-oravat, joille ei tähän mennessä ole uhrattu aikaa. Edessä on valtava määrä lisäselvityksiä ja tutkimuksia. Vuosikymmenten aikana hanke on laajentunut alun perin tutkituilta alueilta uusille alueille, joilla tutkimukset ja imeytyskokeet ovat kokonaan tekemättä. Lisäksi Tavaselta voidaan edellyttää uutta ympäristövaikutusten arviointia, koska sen suunnitelmat ovat muuttuneet olennaiselta osin alkuperäisen YVA:n jälkeen.

Jari Kärkkäinen on tehnyt Tavasen luontoselvitykset.

 

Reunamerkintä

Ihmismieltä suurempia suunnitelmasysteemeitä

Runoilija-räppäri Paperi T:n biisit kertovat siitä, miten kaikki on pielessä. Ahdistavaa tunnelmaa korostaa, kun mies hokee tuoreen levyn ensisinglellä epärytmisesti ”kaikki on hyvin”.

Korkein hallinto-oikeus kiersi tiistaina katsomassa, millaisia tekopohjavesilaitossysteemeitä Tavase Oy haluaisi Pälkäneen ja Kangasalan harjuihin viritellä. Kun biologi Marita Jalkanen oli loppuhuipentumana vetänyt viimeisenkin maton Tavasen selittelijöiden jalkojen alta, yhtiön asianajaja kiteytti päivän annin räppärin hengessä ”kaikki on hyvin”.

 

Kummeli-sketsihahmo Jaakko Parantainen pohti kameroiden edessä isoja ympäristöongelmia. Ohjeistamispäällikkö nousi tahtomatta mieleen, kun Tavase-toimitusjohtaja Petri Jokela selitti kymmenien asiantuntijoiden edessä, miten vesi tietää, mihin se haluaa mennä. Mies kuvaili nelikerroksisia virtausmalleja ja ihmismieltä suurempia Tavase-suunnitelmia. Silloin joutui jo nipistelemään reittä ja pureskelemaan poskea, ettei olisi syyllistynyt oikeuden halventamiseen.

 

”Västäräkki keikuttaa pyrstöään”, opetettiin kolmosluokan biologian kirjassa. Muutamaa sivua myöhemmin kymmenvuotiaille peruskoululaisille kerrottiin, miten yhteyttäminen toimii: viherkasvit ottavat lehdillään ilmasta hiilidioksidia ja juurillaan maasta vettä. Niistä ne valmistavat sokeria ja vapauttavat ilmaan happea.

Tavase kääntää luonnon toimimaan mieleisellään tavalla. Sen suunnitelmissa hiiltä eivät kerää kasvien lehdet, vaan juuret: ne pupeltavat järviveden humuksen eli hiiliyhdisteet. Tavasen mallissa vesi kulkee ylämäkeen ja tutkimattoman Syrjänharjun poikki.

 

KHO:n harjulenkillä koettiin kiusallisia hetkiä. Tavase-päällikkö Petri Jokela esitteli Punamultalukon rinteitä ylös kiivettäessä, kuinka vedenhankintayhtiö on etsinyt hyvässä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa uusia imeytys- ja vedenottoalueiksi soveltuvia paikkoja. Mäen päällä vastaava suojelubiologi Panu Kuokkanen totesi ykskantaan, ettei Metsähallitus hyväksy mitään muutoksia suojelualueilla.

Jokela näytti 21 vuotta sitten rakennetun kaivon. Tutkimusvaiheessa uskottiin, että sinne kertyy Punamultalukon vieressä sadetettua vettä. Parin vuosikymmenen aikana ovat muuttuneet niin imeytysalueet kuin -tekniikatkin: vettä aiotaan imeyttää soramonttujen altaissa ja pitkin harjua ripotelluissa kaivoissa.

Niiden vesi kulkee teleporttimaisella ratkaisulla Punamultalukon poikki niin, ettei se nouse supan pohjalle eikä sekoitu sinne kertyvään suoveteen, vaikka välissä on vain metrin vahvuudelta upottavaa suota.

Ari Nieminen esitteli oikeudelle imeytyskokeiden aikaisia kuvia, joissa suo tulvi: supan pohjalla oli keväällä vettä metrin verran. Tavase selvitti ilmiön sade- ja sulamisvesillä: tiiviimmistä maa-aineksista on muodostunut supan pintaan vettä pidättävä kuppi, jonka Tavasen vesi osaa kiertää.

 

Punamultalukossa pohjavesi oli metrin jalkojen alapuolella, Syrjänharjun vesitornilla välissä on 50 metriä tutkimatonta harjua. Tavasella ei ole alueella havaintoputkia, eivätkä sen luotauslaitteet ulotu kuin 20–40 metrin syvyyteen.

Tavase-tietäjät pystyvät kuitenkin päättelemään, missä parhaiten vettä johtavat maa-ainekset sijaitsevat. Ne kulkevat pitkittäin harjun ytimessä.

Imeytys- ja vedenottokaivot Tavase on ripotellut pitkin harjun syrjää. Ajatuksena on, että vesi kulkee tutkimattomien ja heikosti vettä johtavien maakerrosten läpi poikkisuuntaan harjun läpi. Tervalepikkoon saakka vesi ei kuitenkaan halua virrata, koska Natura-luhtaan purkautuvan veden määrä tai laatu ei saa muuttua.

 

Tavase huomasi kokeissaan, että vedenotto kuivaa tervalepikon. Probleema ratkaistaan suojausimeytyksellä: Onkkaalantien varteen porataan kaivoja, joiden kautta imeytetään tekopohjavettä Keiniänrantaan. Vieressä oleviin kaivoihin imeytetään sen sijaan järvivettä, joka osaa lähteä toiseen suuntaan, kohti vedenottokaivoja.

Tämä Kaivannon kanavaa muistuttava insinööritaidon riemuvoitto ei silti ole parasta, mitä Tavase on Pälkäneelle keksinyt. Se aikoo saada veden virtaamaan ylämäkeen, jolloin järvivettä voidaan imeyttää vesitornin kohdalla. Siitä vesi tietää lähteä luontaisen virtaussuunnan vastaisesti, koska vedenottokaivoilta otetaan niin paljon vettä, että pohjaveden pinta laskee.

Pälkäneellä pelätään, että vesi virtaa kohti Kostianvirtaa, Aapiskukkoa, Keiniänrantaa tai johonkin ihan muualle, kuten imeytyskokeissa kävi, koska Tavase ei tiennyt, että Taustissa harjun poikki kulki vesiä ohjaava kalliokynnys.

Kangasala sulki Tavase-katselmukselta silmänsä, sillä mukana ei ollut kaupungin edustajia. Kangasala seuraa hiljaa Tampereen touhuja harjuissaan ja yrittää samaan aikaan kehittää niiden virkistyskäyttöä.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.