Ympäristönsuojelun paradoksi on alusta alkaen ollut se, että ahkerimmat ympäristöihmiset löytyvät kaupungeista, joissa suojeltavaa alkaa olla niin vähän, että luonnon sijaan vaalitaan jo vanhoja rakennuksia. Maaseudulla vuorovaikutus ympäristön kanssa on ollut niin tiiviistä, ettei sen puhtautta tai kauneutta aina huomaa.
Juhannuslehden välissä jaettava Lumpeenkukka-lehti tuo esiin Pälkäneen järvien arvoa. Mallasveden, Pälkäneveden ja Kukkian ympärille rakentunut kunta on lähes pelkkää rantaa. Upeiden, isojen vesien rannat rakennettiin jo varhain mökkejä täyteen.
Mökkiläisillä, vakituisilla asukkailla ja kunnalla on tänään yhteinen huoli. Jos järvien tilan heikkeneminen jatkuu, ne eivät enää kauaa ole Pälkäneelle ainutlaatuinen vetovoimatekijä.
Pälkäneen vesiä eivät likaa teollisuuslaitokset tai muut pistemäiset kuormittajat. Tommolan, Luopioisten ja Rautajärven jätevedenpuhdistamot ovat hyvässä kunnossa ja hoidossa. Niiden merkitys vesien typpi- ja fosforipäästöihin on pieni. Esimerkiksi haja-asutus kuormittaa vesiä selvästi enemmän.
Puolet fosforikuormasta tulee pelloilta ja puolet typpikuormasta luonnonhuuhtoutumana metsistä. Lisäksi tiedetään eniten ravinteita järviin tuovat laskuojat ja keinot kuorman pienentämiseksi: ojien varsille pitäisi tehdä laskeutusaltaita tai kosteikkoja, joissa vesi seisahtuisi ennen järveä.
Vaikka kaikki suhtautuvat niiden rakentamiseen myönteisesti, käytännön toimiin on vaikea ryhtyä. Viljely on keskittynyt suurtiloille, jotka hoitavat entistä suurempaa määrää omia ja vuokramaita. Mutta maanomistus on edelleen sirpaleista, ja yhden altaan tai kosteikon rakentaminen saattaa edellyttää lupaa lukuisilta kuolinpesien edustajilta pitkin maata.
Pälkäneen kunnanjohtajaa vielä heinäkuun ajan tuuraava Petri Härkönen on tarttunut vesien tilaan samalla suoraviivaisuudella kuin muihinkin asioihin. ”Vesiensuojelussa on paljon toimijoita, muttei juurikaan toimenpiteitä”, Härkönen kritisoi Lumpeenkukka-lehdessä.
Härkönen ryhtyi selvittämään, voitaisiinko Kukkian pintaa nostaa ja kirkkaan veden nuhraantuminen pysäyttää. Kun vesien viranomaiset ja asiantuntijat kokoontuivat pohtimaan asiaa, havaittiin pian että kyse on monelta osin tiedotushankkeesta.
Marja-Liisa Suomalainen ryhtyi hoitamaan suururakkaa ripeällä aikataululla. Ensin hän keräsi monesta kanavasta liitelehden julkaisemiseen tarvittavan rahoituksen, sitten kattavan tietopaketin vesien tilasta, suojelemisesta, virkistyskäytöstä.
Liitelehti kannattaa laittaa talteen, vaikka rannassa näyttäisi juuri nyt olevan kaikki hyvin. Vesien tilasta huolestutaan usein vasta sitten, kun sinilevä karkottaa uimarit vesistä ja vedet laskevat niin, että laiturit makaavat pohjassa. Karujen, puhtaiden vesien tila on heikentynyt jo liian pitkään, kun ne alkavat nuhraantua ja kärsiä sinilevästä.
Jo vesitiedon ja -asiantuntijoiden kokoaminen on vienyt monia asioita eteenpäin. On muun muassa tilattu suunnitelma siitä, miten Kukkiavirtaa tulisi korjata, jotta liian syvä purku-uoma ei tyhjentäisi järveä loppukesästä, kun vesi on muutenkin matalalla.
Vesiviranomaisten ja -asiantuntijoiden katseet on saatu Pälkäneen vesille. Heidän viestinsä on selvä: kukaan ei tule suojelemaan vesiämme puolestamme, vaan tarvitaan paikallisia tekijöitä.
Pisimmällä ollaan Kukkialla ja Pitkäjärvellä, joiden suojeluyhdistykset toimivat. Myös Pälkänevedellä on ollut vaalijansa, mutta suojeluyhdistys on päässyt hiipumaan.
Suojeluyhdistyksissä vastuunkantajina ovat toimineet kesäasukkaat. Joskus vuosikymmeniä sitten tämä aiheutti ristiriitoja, koska maaseudulla ei tykätä siitä, että kaupunkilaiset tulevat neuvomaan, miten maalla pitäisi elää. Nyt asenteet ovat muuttuneet ja monet mökkiläiset ovat paikkakunnan elämässä paikallisia tiiviimmin mukana ympäri vuoden.
Sekä isoilla että pienillä järvillä kannattaa aktivoitua toimimaan puhtaiden vesien puolesta. Tärkeintä on se, mitä jokainen tekee koti- ja mökkirannassaan sekä metsissään ja pelloillaan. Nyt olisi helppo tarttua toimeen myös yhdessä, sillä tietoa ja tukea vesien puolesta tehtävään työhön on saatavissa.
