Lukijan runo

Turvallisuusväli pelasti taas peräänajolta

Ajan Corollalla Luopioisiin päin,
kesätorin jälkeen yllättäen tietä ylittävän kissan näin.
Kuusikymppiä päättyy ja Jukka hieman kaasuhanaa avaa,
musta kissa vikkelästi tien yli ravaa.

Yllättävässä tilanteessa ei ehdi vilkaisemaan peilistä,
eikä manaamaan hätäistä ohitusta eilistä.
Silloin tiukalle jarrutukselle ei ollut vaihtoehtoa,
matkalla kohti Vehoniemen harjun lehtoa.

Tiukka jarrutus on taas ratkaisu,
kissan elämälle ei tule katkaisu.
Ei tule kissalle vielä kissojen taivasta,
kohta seurakuntaretkellä nautitaan Tallinnan laivasta.

Tiukka jarrutus aiheuttaa peräänajon vaaran,
vuoksi takana tulevan toisen kaaran.
Kuskin pitämä turvallisuusväli riittää,
siitä fiksua kuskia saan kiittää.

Jukka Ollikkala

Kommentit (6)

  1. Pekka Jullikkala

    Autollani ajelen, edellä menee Corolla. Hiljaa mennä kilkattaa, kuin joulupukki porolla.
    Kuski torille vilkuilee, heiluu siellä tuttu Matti. Jarruvalot välähtää, kun ryntää tielle katti.

    Raivoisasti jarrutaa, jää asfalttiinkin raidat. Minä ohjaan auton peltoon, kaatuu ojanvieren aidat.
    Ei kuski huomaa minua, vaan heilutellen jatkaa. Kova kiire eteenpäin, kohti seurakunnan matkaa.

    Huomaan toisen auton perässään, sen kuskia tuntuu kiittävän. Minä kömmin ulos romusta, päätän pitää turvavälin riittävän.

    Hetken istun pientareella, kädet hiukan vatkaa. Nostan housuja, pyyhin nenän, ja päätän kävellen matkaa jatkaa.
    Loppu hyvin, kaikki hyvin, itselleni myönnän. Päätän jättää autoilun, romun lepikkoon mä työnnän.

  2. Pentti Pne

    Lähestyy takaani Corolla, kuskin otsa kastunut on hikinorolla, kun aukeaa ohitus-suora, oikenee kuskin jalka kuin nuora, Corolla vilkun heittää peliin sopiihan se kesä keliin, ohitus on nopeasti ohi nopeammin ei lähde edes rannasta lohi. Nyt katsella saan vain takavaloja ei näy taivaalla haloja, Audini Toyotalle hävis en uskonut että tässä näin kävis.

  3. jukkaollikkala1

    Tässä uusi versio.

    Tietä ylittävä musta kissa tietää onnettomuutta,
    tämä on taikauskoa vanhaa, ei uutta.
    Ajan Corollalla Luopioisiin päin,
    kesätorin jälkeen tietä ylittävän mustan kissan näin.
    Kuusikymppiä päättyy ja Jukka hieman kaasuhanaa avaa,
    musta kissa yllättäen ja vikkelästi tien yli ravaa.

    Yllättävässä tilanteessa en ehdi vilkaisemaan peilistä,
    enkä manaamaan hätäistä ohitusta eilistä.
    Silloin tiukalle jarrutukselle ei ollut vaihtoehtoa,
    matkalla kohti Vehoniemen harjun lehtoa.

    Tiukka jarrutus on nopea ratkaisu,
    kissan elämälle ei tule katkaisu.
    Ei tule kissalle vielä kissojen taivasta,
    eikä kissa loukkaannu kärsimään vaivasta.

    Tiukka jarrutus aiheuttaa peräänajon vaaran,
    vuoksi takana tulevan toisen kaaran.
    Kuskin pitämä turvallisuusväli riittää,
    siitä fiksua kuskia saan kiittää.

    Oliko tiukka jarrutus ratkaisu oikea?
    Yliajettu kissa on muodoltaan soikea.
    Jos kissalta menee jalka poikki,
    kissa kitumaan metsään loikki.

    Taustapeiliä kuskin kannattaa vilkuilla tiheää tahtia,
    liian pientä turvallisuusväliä pitävää autoilijaa vahtia.
    Tällainen autoilija tarvitsee ohi päästää,
    se peräänajovaaralta säästää.
    Nopeutta alennetaan ja tien reunaan tai pysäkille kurvataan,
    näin liikennettä turvataan.

    Jukka Ollikkala

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?