Verkot vesissä ympäri vuoden

– Normaalisti kotivesillään Saimaalla kalastava vieras lähti kerran mukaan siikaverkoille. Hän ihmetteli, miten voi kalastaa vain yhtä kalalajia niin, ettei verkkoihin mene muuta. Ja sitten verkossa oli useita hyvän kokoisia siikoja, Reijo Syrjäläinen muistelee kotilaiturin edustan siikamontusta noussutta saalista.

– Lahti on noin 15 metriä syvä, mutta siinä kohdassa on muutama metri syvempää, hän esittelee vakioapajansa.

15 vuotta Kukkialla asustanut ja 50 vuotta niissä maisemissa vapaa-aikaa viettänyt Syrjäläinen tuntee seudun kalavedet.

– Se lisää osumatarkkuutta oleellisesti, kun tietää, mitä kannattaa milloinkin pyytää ja millaisilla verkoilla.

Omien kokemusten lisäksi hänellä on myös perimätietoa, sillä kalastus on siirtynyt suvussa verenperintönä.

– Isä on Laatokan kalastajasukua.

Vuosituhannen vaihteessa Syrjäläinen pääsi näkemään, miksi isä aikanaan ihastui Kukkian jylhiin, kallioisiin rantoihin.

– Kävimme isän kanssa Laatokalla potkimassa kotitalon vanhaa kivijalkaa. Maisema oli täsmälleen samanlainen kuin Haltianselällä: suoraan järvestä nouseva kallio, jossa oli välissä sopiva mökkitasanne.

 

Erilaista kalaa vuodenajan mukaan

Reijo Syrjäläinen oli 18-vuotias, kun isä rakensi mökin Luopioisiin ja alkoi tutustua kalavesiin.

– Hän luotasi naru ja mutteri-systeemillä koko Haltiaselän ja selvitti kala-apajat.

Syrjäläinen ei turvaudu aivan näin perinteisiin menetelmiin, vaan katsoo pohjan muodot kaikuluotaimella. Se näyttää esimerkiksi montut, joissa viihtyvät muikut houkuttelevat muutakin kalaa.

– Lämpimän veden aikaan muikkua tulee syvänteistä vähän liikaakin. Siksi otan verkot parin päivän jälkeen pois.

Kesällä Syrjäläinen pyytää toisinaan ”hellesiikaa”.

– Siika viihtyy lämpimällä syvänteen pohjassa.

Syksyä kohden saaliit vain paranevat.

– Kun vedet alkavat viiletä, kuha ja ahven viihtyvät pakoilla, joista niitä voi kalastaa jigaamalla. Se on hauskaa urheilua, kun välillä saa tapella isojen kalojen kanssa.

Kesän loma-aikaan parhaissa muikkusyvänteissä on toisinaan mökkiläisten verkkoja tiheästi, mutta syksyllä apajille tulee tilaa.

– Syksy huipentuu muikun ja siian kutuun.

Parhaat muikkusaaliit tulevat lokakuun lopussa, jolloin kalastus on jo varsin hyistä hommaa. Siian kutu ajoittuu vielä myöhempään, ja silloin järvi saattaa olla jo osin jäässä.

– Silloin saattaa tulla bonuksena jalokalaa. Jokusen järvilohenkin olen saanut, mutta ne lasken takaisin lisääntymään.

Isosilmäisiin talviverkkoihin jää pääasiassa haukea, ahventa ja siikaa.

– Kevättalvella tulee mateita ja aina silloin tällöin joku sattumakuha.

Viime talvena Syrjäläinen ei poikkeuksellisesti laskenut verkkoja, ja jäiden lähdettyäkin tuli kiire, jos aikoi ehtiä hauen ja lahnan kutuun.

– Tänä vuonna talvi vaihtui suoraan kesäksi ja vedet lämpenivät nopeasti. Normaalikeväänä lahna kutee toukokuun lopussa, kun tuomi kukkii ja vesi on 12-asteista.

Hauen keväisessä pyynnissä ei välttämättä tarvitse edes verkkoja, sillä rannoille kutemaan nousevat vonkaleet käyvät kiinni iskukoukkuihin. Muutenkin hauki on sellainen kala, jota ei tarvitse pyytää. Sitä haetaan heittokalastaen silloin kun mieli tekee.

 

Puhdas vesi toi Kukkialle

Hyvät kalavedet toivat Syrjäläiset pysyvästi Kukkialle vajaat 15 vuotta sitten. Hämeen Sanomien, Hämeen Puhelimen ja tietotekniikkayritysten muodostamaa Aina Groupia johtanut Reijo Syrjäläinen ja Hämeenlinnan opettajainkoulutuslaitosta johtanut Eija Syrjäläinen asustivat vesien äärellä Hattulassa. Vanajaveden kehno tila sai kuitenkin katselemaan puhtaampien vesien suuntaan.

Viimeinen niitti oli kesäinen kalareissu.

– Olimme iltamyöhällä palailemassa uistelureissusta Vanajanselältä, kun kodin edustalla ohi ajeli risteilyalus. Kesäiltaan levisi älytön ihmisulosteen haju. Kapteeni tyhjensi septitankit surutta järveen! Minullahan paloi käämit täysin, ja soitin siitä paikasta päätoimittajalle, että lähettää toimittajat laiturille vastaan tällaisia roistoja. Kapteeni kielsi kaiken, vaikka olisin voinut todistaa vaikka oikeudessa häntä vastaan.

Syrjäläinen ei voinut uskoa, että vesillä toimittiin vielä 2000-luvun taitteessa noin härskisti.

– Vanajavesi on toipunut hitaasti, vaikka muun muassa Valkeakosken tehtaat ovat tehneet osansa ja paljon muitakin reikiä on tukittu. Minulle jäi sellainen kuva, että ELY-keskus keskittyi lähinnä puolustelemaan vallitsevaa tilaa, kun olin Aina Groupin edustajana Vanajan tilaa käsittelevässä seminaarissa.

Syrjäläinen muistuttaa, että myös Saimaa oli vuosikymmeniä sitten kehnossa kunnossa, mutta siellä ongelmaan tartuttiin.

– Tilanteeseen havahduttiin, kun Savonlinnan uusi eläinlääkäri laittoi kuusikymmenluvulla ensi töikseen kaikki uimarannat uintikieltoon.

 

Hopun loppu Rajalanniemessä

Reijo Syrjäläinen teki järjestelmällistä työtä, kun hän ryhtyi hakemaan tonttia puhtaiden vesien ääreltä. Ensin hän levitti eteensä peruskarttalehdet ja selvitti Hauhon, Pälkäneen ja Luopioisten suurten vesien rakentamattomat rannat. Sitten hän lähti käräjäoikeuteen keräämään tiedot maanomistajista.

– Kaivoin heidän puhelinnumeronsa, ja soitin varmaan 250 puhelua. Maanomistajat olivat innokkaita juttelemaan, mutta eivät myymään.

Syrjäläinen oli yhteydessä myös Luopioisten kunnanjohtaja Rauno Haapaseen, sillä kunta myi äskettäin kaavoittamiaan Rajalanniemen rantoja. Tonteista yhden varaus oli peruuntunut edellispäivänä.

– Kaupat sovittiin saman tien.

Kallioiseen rantaan nousi talo vajaat 15 vuotta sitten. Oven pieleen on kirjailtu tilan nimi: Hopun loppu.

Aivan täyspäiväiseksi kalastajaksi Syrjäläinen ei kuitenkaan heittäytynyt. Mies on ollut pari vuotta virallisesti eläkeläinen, mutta hän on edelleen mukana rahoittamassa ja sparraamassa uusia teknologiayrityksiä.

 

Kukkian tila on heikentynyt

Vaikka Kukkia on edelleen tavallisiin vesiin verrattuna kirkasvetinen, veden laatu on heikentynyt merkittävästi 15 vuoden aikana.

– Verkot likaantuvat tiettyinä aikoina todella nopeasti. Aiemmin saattoi pitää samoja muikkuverkkoja viikkotolkulla, ja ne puhdistuivat selkäämisen yhteydessä, kun vähän huljutteli. Mutta nyt verkot pitää nostaa pesuun jo parin päivän jälkeen.

Reijo Syrjäläisen käsityksen mukaan Kukkian nuhraantumista nopeuttaa vähäinen vesimäärä.

– Kukkiavirran kunnostus on epäonnistunut ja liian syvä uoma laskee liikaa vettä matalan veden aikaan.

Virran korjaus pitäisi pinnan loppukesästä korkeammalla ja kohentaisi veden laatua.

– Lisäksi laskuojille pitäisi tehdä saostusaltaita, jotta veden mukana kulkeutuva humus laskeutuisi ennen järveä. Jokainen voi käydä katsomassa, miten sakeaa savimömmöä huuhtoutuu esimerkiksi avohakkuissa myllätystä metsänpohjasta.

 

Karuudessaan kaunis Kukkia

Reijo Syrjäläinen tietää, että puhtaat vedet ja upeat maisemat ovat saaneet monet muutkin asettumaan Pälkäneen isojen vesien äärelle.

– Kaunosielut Eino Leinosta alkaen ovat rakastuneet Kukkiaan. Se on helppo ymmärtää, sillä eihän tällaisia karuja, kauniita kalliomaisemia tule vastaan näin etelässä. Saimaallakin pitää mennä Mikkelistä pitkän matkaa, ennen kuin päästään vastaaviin maisemiin.

– Tällaisten vesien puolesta pitää taistella ja tehdä kaikki voitava. Muun muassa Säästöpankkisäätiöltä löytyisi varmasti tukea, jos asian puolesta syntyisi konkreettisia hankkeita, säätiössä mukana oleva Syrjäläinen uskoo.