Ramppi-teatteri: Työmiehen vaimo lataa oman panoksensa ajankohtaiseen tasa-arvokeskusteluun

Pälkäneläistyneet Koskelat ovat tänä kesänä aviopari myös näyttämöllä

Ramppi-teatterissa näyttelevät Pekka ja Päivi Koskela ovat tuoreita pälkäneläisiä, ja ensimetrit uudessa kotikylässä Ohvenossa ovat sujuneet oikein hyvin. Pekka Koskela eläköityi hiljattain hammaslääkärin työstään, ja Päivi Koskela pääsee kulkemaan työpaikalleen Tampereen keskustaan kätevästi bussilla.

Pekka ja Päivi Koskela ovat ensi kesänä aviopari myös kesäteatterin lavalla, kun Koskelat muuntuvat hienostopari herra ja rouva Vörskyksi Ramppi-teatterin näytelmässä Työmiehen vaimo.

– Hieno rouva ja kova nainen, Päivi Koskela luonnehtii omaa roolihahmoaan.

– Herra Vörsky on erittäin tiukka tyyppi, Pekka Koskela puolestaan miettii.

Molemmilla on näytelmässä myös muita rooleja: Päivi Koskela näyttelee jyrkkää ja uskonnollista Leena-Kaisaa ja Pekka Koskela kirkkoherra Pomoellia sekä poliisia.

Joulukuussa Kangasalta Pälkäneen Ohvenoon muuttanut pariskunta on ollut harrastajapohjalta toimivassa Ramppi-teatterissa mukana yksitoista vuotta. Ensikosketuksensa teatteriin he saivat ollessaan mukana Pikantit-kuorossa, joka lauloi Rampin Suden hetki- näytelmässä.

– Seuraavana kesänä olimmekin sitten jo mukana Viisi sisarusta -näytelmässä näyttelijöinä, Koskelat kertovat.

Minna Canthin näytelmästä Työmiehen vaimo nähdään kesällä 19 esitystä. Ensi-iltansa se saa 27. kesäkuuta, ja viimeinen näytös on 22. heinäkuuta. Koskeloiden mielestä parasta on, kun lavalla saa olla hetken joku muu. Jossakin roolissa hyppäys sujuu helpommin, kun taas toisessa sen eteen saa tehdä hartiavoimin töitä.

– Juuri se tekee hommasta haastavaa. Kuinka uskottavasti ja aidosti pystyy hyppäämään toisen henkilön saappaisiin ja olla hetken joku ihan muu? Pekka Koskela kyselee.

Myös se viehättää, että näytelmissä pääsee usein tutustumaan Suomen historian käännekohtiin paikallisesta näkökulmasta. Rampin pitkäaikainen käsikirjoittaja Aulis Aarnio on kirjoittanut lukuisia näytelmiä, joissa on sukellettu paikalliseen historiaan: esimerkiksi Sarsankosken kuivumisen dramaattisiin seurauksiin vuonna 1604 ja karjalaisten evakkojen asettumiseen Kangasalle sekä Antti Tulenheimon, Jalmari Finnen ja Einar Ilmonin elämänvaiheisiin.

– Olemme päässeet katsomaan ajassa taaksepäin ja eläytymään siihen, millaista elämä joskus ennen oli.  Tänä vuonna olemmekin pitkästä aikaa työstäneet ulkopuolisen kirjoittajan tekstiä, Päivi Koskela sanoo.

Ei mikään ufoversio

Vuonna 1885 kirjoitettu Työmiehen vaimo on yksi Canthin tunnetuimpia ja yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Päähenkilö Johanna on vastikään mennyt naimisiin Riston kanssa. Risto osoittautuu kuitenkin huonoksi aviomieheksi: hän ryyppää Johannan säästöt ja saattaa perheensä kurjuuteen. Risto myös vikittelee entistä rakastettuaan, mustalaistyttö Homsantuuta. Viina ja miesten ylivalta avioliitossa saavatkin näytelmässä kylmää kyytiä. Rampin version ohjaa Lahden kaupunginteatterin näyttelijä Tapani Kalliomäki, joka ohjasi Rampille myös viime kesän Taivas täynnä purppuraa.

– Ehdin käydä läpi kymmeniä ehdokkaita tämän vuoden kesänäytelmäksi, mutta Työmiehen vaimo kolahti heti. Teatterin tehtävä on mielestäni käydä keskustelua siitä, mitä yhteiskunnassa muutenkin tapahtuu. Tasa-arvokeskustelu on käynyt viime aikoina vilkkaana, ja kevään #metoo-kampanja nosti keskustelua naisten asemasta entistä näkyvämmin esiin, Kalliomäki sanoo.

Kalliomäki on kirjoittanut Canthin näytelmästä uuden version Rampille. Ohjaaja naurahtaa, että mitään ufoversiota näytelmästä ei kuitenkaan ole luvassa: sovitettu versio tekee kunniaa alkuperäiselle.

– Roolihenkilöitä on mietitty siten, että ne sopivat juuri tälle porukalle, ja joitakin painopisteitä on muutettu. Mikään sysisynkkä näytelmä ei ole, vaikka aihe onkin vakava. Huumoria on mukana aimo annos, kuten kunnon kesäteatterissa pitääkin, Kalliomäki lupaa.

Näyttämöllä nähdään tänä kesänä paljon tuoreita kasvoja, sillä Ramppi on saanut kaartiinsa nuoria muun muassa Suomen Teatteriopistosta ja Tampereen yhteiskoulun lukion penkiltä. Viime vuoden tapaan äänisuunnittelusta vastaa yhdessä Kalliomäen kanssa Heikki Mäenpää työryhmänsä kanssa.

Kohtuutonta kohtuuttomuutta?

Näytelmässä pohditaan paljon kohtuuttomuuden teemoja. Kuinka pitkälle kohtuuttomuus voi jatkua? Kun se menee tarpeeksi pitkälle, voiko lopputulos jo olla julman kauniin hauska? Pekka ja Päivi Koskela kehuvat ohjaajaansa siitä, että tämä on saanut koskettavan tekstin lentoon.

– Harjoituksissa ei ole vältytty kyyneliltäkään, siksi koskettavia ja vaikuttavia kohtauksia on mukana, Pekka Koskela tuumaa.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.