Mökki vai ei, kas siinä pulma!

Hannu Uusikartano on Kukkian suojeluyhdistyksen puheenjohtaja.

Suomalaisten geeniperimään kuuluu ilmeisesti halu omistaa piilopirtti, mökki, huvila tms. Näin meilläkin.

Kun lomailu satojen kilometrien matkan takana sukulaisten ahtaassa mökissä kylmävetisen järven rannalla ei enää viehättänyt, aloimme etsiskellä omaa mökkiä tai -tonttia. Tontteja katsastimme vain kaksi, Näsijärveltä ja Kukkialta, josta pankin suosiollisella avustuksella ostimme asiallisen pläntin auringon peittävää itikkakuusikkoa rutarantoineen. Sinne aloimme rakennusvalvonnan ei aina niin suosiollisella avustuksella rustailla pytinkejä sen minkä pankin varat sallivat.

Ranta parannettiin melkoisella hiekkamäärällä, kuusiakin on saatu nurin ja itikoista huolehtivat hyttysansat. Niinpä mökkeilyksi kutsuttu pakkotyöleireily on osaltamme jatkunut jo yli kolmannesvuosisadan, ja jatkuu, kunnes toisin määrätään.

 

Miksikö Kukkialle, eikä esimerkiksi lähempänä kotipaikkaamme, Valkeakoskea sijaitsevalle Mallasvedelle? Tämän kysymyksen olen joutunut aika ajoin tekemään itselleni, viimeksi viime kesänä, kun järven ollessa ”kuivillaan” täräytin keskellä järveä pikkuveneeni pikkumoottorin puolentoistatonnin remonttikuntoon.

Syitä valintaamme oli tietysti useita, osin ehkä tiedostamattomiakin. Ehkä ratkaisevin syy oli eräässä aikakauslehdessä esitetty Suomen vesistöjen vedenlaatua kuvaava kartta, jossa Kukkia tuolloin erottui violettina, vedenlaadultaan erinomaisena.

Halusimme järvelle, jossa on vettä, puhdasta ja riittävästi! Valintaamme vaikutti varmasti myös Kukkian lähes tarunhohtoinen maine ja jopa ainutlaatuinen nimi. Saarijärviä on Suomessa 214 kappaletta, mutta vain yksi Kukkia!

 

Emme ole olleet mökkipuuhissa suinkaan yksin. Vuonna 1980 mökkejä oli noin 250 000 ja viime vuoden lopussa jo tuplasti, 507 200.

Mökkejä myös käytetään. Tilastokeskuksen mukaan yli kolme miljoonaa suomalaista mökkeilee vähintään kerran vuodessa.

Mökkeilijöiden virkistyksen lisäksi mökkeilyllä on merkittäviä vaikutuksia myös mökkikuntien talouteen ja elinvoimaan muun muassa paikallisen työllistämisen, paikallisostojen ja kiinteistöverojen kautta.

Erityisen suuri vaikutus on niissä 63 kunnassa, joissa mökkejä on enemmän kuin vakituisia asuntoja. Tällä listalla Pälkäne on peräti neljäntenä, mökkejä noin 4200 (kiinteistövero 1,05 %) ja vakituisesti asuttuja asuntoja noin 3100 (0,45 %). Pälkäneellä suurin osa kiinteistöverosta, 2,2 miljoonasta eurosta onkin ilmeisesti mökkiveroa!

 

Mökkeilyn taivaalle on kuitenkin cumulusten takaa nousemassa mustanpuhuvia pilviä. Mökinomistajien keski-ikä on jo 61 vuotta, eikä ole lainkaan varmaa, löytyykö kaikille jatkajaa. Laadullisesti heikoimmista mökeistä saattaa tulla lähes ”ongelmajätettä”, kuten asuntomarkkinoilla on jo tapahtunut.

Useiden tutkimusten mukaan nuorempi polvi ei enää lähde ”kantovesi, huussi ja Tilley”-varusteltuun pikkuruiseen lautamökkiin, vaan mökiltä edellytetään muun muassa hyvää saavutettavuutta, tilaa ja kaupunkitason mukavuuksia. Järveksi ei kelpaa mikä tahansa rutakko, vaan halutaan suuren, puhdasvetisen järven rantaan.

Järvi on itse asiassa kaikkein kriittisin tekijä. Tietä voi parantaa, sähköjä vetää, mökkiä saneerata tai rakentaa kokonaan uusi, mutta veden heikentyneen laadun korjaaminen vie aikaa, järven vaurioituneesta maineesta puhumattakaan. Siksi onkin, tai ainakin pitäisi olla kaikkien kukkialaisten ja myös Pälkäneen kunnan intresseissä huolehtia siitä, että Kukkiaan vuosien saatossa liitetyille ylistäville mainesanoille olisi jatkossa taas täysi kate.

 

Hannu Uusikartano

Kukkian Suojeluyhdistyksen pj.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?