Mummon murinat

Sata vuotta tasa-arvoakin kohti

Juhannussiivouksessa osui käteen Luopioisten Säästöpankin satavuotisjuhlakirja. Tehty viisitoista vuotta sitten. Vuonna 1903 aloittanut rahalaitos oli aluksi kai erilainen kuin nyt.  Asiakkaissa lienee ollut varakkaitakin, vaikka kirjan sivulla 11 kerrotaan, että säilyttiin pitkään alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, pääosin varattoman väestönosan rahalaitoksena. Ei siis ihan sataa vuotta. Semminkin kun jo vuonna 2003 oli laajennuttu Pälkäneelle, Kangasalle, Valkeakoskelle ja Tampereellekin.

Täällä pienessäkin pitäjässä oli rahalaitosalan palvelua joskus paljon: Kirkonkylässä, Rautajärvellä ja Aitoossa olivat osuus-, säästö- ja postipankit. Puutikkalassakin oli posti- ja säästöpankki. Mummolla on muistikuva, että Kyynärölläkin oli posti.

Säästöpankkinsa saivat muutkin Sydän-Hämeen kunnat kauan sitten. Ensimmäisenä Pälkäne 1889, sitten Kangasala 1901, Sahalahti ja Kuhmalahti vuonna 1903. Osuuspankkien syntymävuodet täytyy tutkia, kun ehtii. Liikepankkeja ei isommin ole näillä main ollut. No Kangasalla kyllä, mutta sehän ei nyt olekaan mikään maalaiskunta vaan ihan kaupunki.

Monenlaista on sataankin vuoteen mahtunut. On ollut maataloutta ja teollisuutta, liike-elämän ja koulujen kasvua, ja sitten myös kuihtumista. On nähty sotia, lama-aika konkursseineen, evakkoutta ja monenlaista pulaa. Paljon myös muuttoa kaupunkeihin.

Kun katselee tuota juhlakirjaa, niin huomaa, miten sadassa vuodessa naisten asema on raha-alalla muuttunut. Nyt on aivan normaalia, että pankinjohtajana on nainen. Ei ollut ennen. Hallinnossa samoin. Kun teoksessa oli lueteltu isännistön jäsenet 1903–2003, niin luku oli 180, joista naisia 28. Isännät kai käsitettiin miehiksi, koska ensimmäiset kaksi naista tulivat mukaan vasta 1958.

Kun säästöpankkitoiminta käynnistyi viime vuosisadan alussa, oli hallituksessa paikallisia eturivin miehiä. Monet olivat luottamustehtävässään kymmeniä vuosia. Sadan vuoden aikana tuota valtaa käytti viisikymmentäseitsemän henkeä, joista vain seitsemän naista.  Olisi kiva tietää, kuka oli rouva Peltola, joka oli jäsen vuosina 1937–1940. Seuraava naisjäsen valittiin vasta 1977. Tilintarkastajien kohdalla ihmetytti se, että vaikka sadassa vuodessa vain kuusi neljästäkymmenestäyhdestä oli naisia, niin heitä oli jo ihan alkuaikoina – kun taas jälkimmäisen viidenkymmenen vuoden aikana vain yksi.

Kirjan henkilökuntakuvista saattoi päätellä, ettei naisten urakehitys ollut huimaa tuon sadan vuoden aikana. Alan ammattiyhdistyskin oli pitkään nimeltään Pankkimiesliitto. Asiakaspalvelijoiksi naiset ovat kelvanneet jo pitkään, mutta pankinjohtajina on pääosin nähty miehiä, viime vuosikymmeniin saakka.  Voi olla, että tyttölapset eivät isommin tahtoneetkaan ottaa valtaa ja vastuuta, silloin ennen.

Nyt meillä Suomessa on tasa-arvo aika hyvä. On ollut jo pari naispuolista pääministeriä ja yksi presidenttikin. Muissakin eurooppalaisissa maissa on johtotasolla hameväkeä nähty.  Ai niin, välähti mieleen, että kaikissa hommissa meillä edistyneessä Suomessakaan ei nainen ole vielä huipulle päässyt. Taas valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi mies. Ja arkkipiispaksi. Mutta tulevaisuus lienee lupaava, koska hiekkalaatikolla tytöntylleröt vaikuttavat kovasti arvonsa tuntevilta. Kun muutama vuosikymmen kuluu, niin tasa-arvo maailmassa paranee. Johan Saudi-Arabiassakin naiset alkavat päästä auton rattiin.

Mymmeli

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>