Lomatunnelmia, kun sukupolvet kohtaavat

Kesällä ollaan aika paljon Kukkian maisemissa yhdessä jälkipolvien kanssa. Joskus vanha hätääntyy siitä, ettei osaa elää tätä aikaa. On pientä eroa, jos on syntynyt ennen toista maailmansotaa tai sitten 2000-luvulla. Me totuttiin siihen, että vieraitten kanssa seurustellaan iloiten tapaamisesta. Nykynuoret häiriintyvät keskustelusta, kun naputtelevat niitä koneitaan.

Kun oltiin nuorempia, osattiin ottaa vieraat kevyesti. Ainakin silloin, kun lapset olivat pieniä. Usein tulijoillakin oli touhukkaita taaperoita, joita sai koko ajan vahtia. Mutta yhteispeli sujui, poissa turha kireys. Ai niin, yksi tuttavarouva jännitti anoppinsa käyntejä, tämä kun oli mestarikokki ja himosiisti. Onneksi oma anoppi oli rento tyyppi.

Poikettiin ikätoverin kanssa päiväkahville Liekkiin, ja siellä keskustelu lipsahti tähän kyläilyaiheeseen. Hän oli pari päivää sitten odottanut tyttärentytärtä miehineen ensivierailulle. Vanhus oli puleerannut paikat, petannut petit ja tehnyt jopa hienon mansikkakakun. Tunnit kuluivat. Kehtaisiko soittaa ja kysyä, missä mennään? Soitti ja sai selityksen:” Ei tulla tänään, kun tavattiin täällä Tampereella tuttuja, ravintolaan mentiin ja juotiinkin sen verran, ettei voi autolla ajaa. Tullaan huomenna puoliltapäivin.” Seuraavana aamuna isoäiti laittoi herkkuaterian valmiiksi, vaan ei se isommin vieraille maistunut. Pientä mielipahaa siinä syntyi.

Viereisessä pöydässä istui tuttu kahdeksankymppinen rouva, joka muistutti, että kivojakin nämä nykynuoret voivat olla. Hän oli miehineen juuri ryhtynyt suururakkaan: matonpesuun kirkonkylän pesupaikalla, kun puhelin soi ja pojanpoika se siellä: ”Teillä päin liikkeellä, sopiiko poiketa puolen tunnin päästä, minulla on morsmaikku mukana?”

Vanha pariskunta hermostui, homma kesken ja kotona epäjärjestys. Vaan pakko oli toivottaa tervetulleeksi. Nuoret tulivat rannan kautta ja morsian aiheutti iloisen yllätyksen: ”Saanko minä pestä, tykkään siitä kovasti. Pestiin joka kesä isoäidin kanssa mattoja heidän mökillään, ja sitten paistettiin lettuja. Tänä kesänä hän ei ole enää elossa.” Pojanpoikakin ryhtyi työhön. Ennennäkemätöntä! Ikäihmiset saivat huilata. Letutkin paistettiin tämän reippaan tytön toimesta.

Nykyään ei juuri yllätysvieraita tule, kun on puhelimet ja muut viestinnät. Ennen tultiin kyläilemään ilmoittamatta. No, aina oli vierasvaraa ruokakomerossa ja säällinen siisteys pirtissä.

Tänä kesänä on ollut hyvä lomasää melkein kaikilla. Ei ole ukkonenkaan isommin osunut kohdalle. Hellettä on ollut melkein liikaa. Täällä maalaisoloissa hikoillaankin. Kun taas nykynuoret ovat tottuneet työpaikoilla, asunnoissaan ja autoissaan ilmastointiin. Mummon luona he haluaisivat pitää ovetkin auki läpi yön. On meillä vanhoillakin hiki, mutta eihän tässä iässä osaa nukkua, jos kuka tahansa voisi kävellä ovesta sisään.

Mymmeli

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>