Roolit Jumalan edessä

Antti Timonen.

Suomen kesässä on yksi tapahtuma, joka on ollut minulle perinne jo kymmenen vuotta, niin oli taas tänä kesänä. Heinäkuun lopussa suuntaan kohti pääkaupunkiseutua ja toisin kuin voisi ehkä veikata, en festareille vaan oikeastaan sisätiloihin koko viikonlopuksi. Kyseessä on Euroopan suurin vapaaehtoisvoimin järjestetty lauta-, kortti- ja roolipelitapahtuma Ropecon.

Tapahtuma ja siihen liittyvät erilaiset pelit ovat rakkaita harrastuksiani. Välillä on mukava pelata lautapelejä isolla ystäväjoukolla, joskus taas korttipelejä yhden ystävän kanssa tai kokoontua joukolla yhteen ja olla muutaman tunnin ajan sankari eeppisessä roolipelitarinassa. Jokainen ihminen tarvitsee harrastuksia, joilla keventää työ- tai opiskeluviikkoaan. Joku lenkkeilee, toinen lukee, kolmas pelaa pleikkarilla ja neljäs roolipelaa.

Käynti Ropeconissa ja roolipelaaminen herätti minut pohtimaan rooleja ja roolinottoa elämässä. Millaisia rooleja itse kullakin meistä on arjessamme? Monet roolit ovat huomaamattomia, ehkä jopa oletettuja tai toisten meille antamia. Toisin kuin roolipelissä, niistä ei aina voi muutaman tunnin pelaamisen jälkeen vain lähteä tai jättää taakseen. Kannamme rooleja mukanamme, halusimme sitä tai emme. Toiset roolit ovat meille mieluisia, jotkut taas ikävämpiä.

Toisin on Jumalan kanssa. Jumala näkee keitä olemme, Hän tuntee meidät sisintämme myöten. Muille ihmisille voimme pitää yllä roolia, mutta Jumalaa emme pysty huijaamaan. Kuten Samuelin kirjassa sanotaan: ” Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.”

Antti Timonen

Nuorisotyönohjaaja

Kangasalan seurakunta