Tieteen etulinjassa

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Tasavaltamme oppositio on koko hallituskauden ajan vaatinut kansanedustaja Ville Niinistön (punavihreä) johdolla panostusta tieteeseen ja tutkimukseen, koska se unohtui edellisellä hallituskaudella.

Presidentti Kennedy sanoi: ”Älä kysy, mitä maasi voi tehdä Sinun hyväksesi. Kysy, mitä Sinä voit tehdä maasi hyväksi”.

Tutkimus on alue, josta voin aloittaa.

Olen löytänyt kaksi erilaista muurahaislajia. Niitä on varmaan enemmänkin, mutta harvoin tapahtuneet asuinsijamme vaihtumiset avaavat melko suppean, mutta sitä tarkemman näkökulman.

Olen seurannut kahta lajia. Toinen on kekomuurahaiset. Ne tuntee siitä, että ne rakentavat kekoja, joissain paikoin melko suuriakin. Oma tutkimuskekoni Sydän-Hämeessä Pälkäneen kunnassa on keskikokoinen ja koko ajan pienenevä.

Asukkaiden väri on sinipunainen, Karjalan värit. Koska se pesä sijaitsee lounaisrinteessä, se on saanut tänä kesänä liikaa aurinkoa. Ranta on 30 metrin päässä.

Toisen, pienikokoisen lajin olen tavannut Muuramessa Keski-Suomessa. Eläintutkimuspiireissä siitä käytetään nimeä mauriaiset. Mauriaiset eivät rakenna korkeita kekoja. Ne väijyvät hirsihuviloiden aurinkoisella puolella kiipeillen joskus jopa alemman kerroksen ikkunalaudoille.

Kun niitä tutkimusmielessä hätistelee, saattaa käydä niin, että joku niistä loukkaantuu. Mauria ei jätetä, on niiden ehdoton periaate. Kuusiraajainen mauri kantaa painoisensa veljen turvaan ja ensiapuun viereiseen nurmikkoon, kumpaakaan ei pysty sen jälkeen havaitsemaan.

Muurahaiset ovat yleensä hyödyksi ihmiskunnalle. Ne häätävät tuhohyönteisiä tiehensä samaan aikaan, kun ne rakentavat omaa yhteiskuntaansa ja jättävät nykyisen trendin mukaisesti maaseudun. Nykyisin muurahaisten uusi sukupolvi pyrkii muuttamaan kaupunkeihin ja niiden Natura-alueille.

Omat tutkimukseni laajentuessaan keskittyvätkin syksyllä Helsingin Uutelan alueelle, josta Miina Äkkijyrkän ja hänen maatiaislehmiensä häädön jälkeen on tullut mitä mainioin asuinalue useillekin muurahaislajeille. Ravintoa riittää.

Ilokseni havaitsen, että myös Itä-Suomen yliopiston Joensuun haaraosaston muurahaistieteen tutkimuslaitos antaa uutta tietoa omien tutkimustensa viimeaikaisista tuloksista veronmaksajien rahoittamilla televisiokanavilla.

En ole yksin.