Berliinin pettymysten jälkeen ja vertailussa niin maailmantilastoihin kuin pohjoismaisiin naapurivaltioihinkin on syytä ravistella yleisurheilun ja kokonaisvaltaisemmin kaiken liikunnan tilaa maassamme. Keskityn alempana pääasiassa kilpaurheiluun.
Koulut kivijalkana
Kaiken urheilukasvatuksen ja kilpailemiseen tottumisen on lähdettävä liikkeelle viimeistään silloin, kun lapsi tulee alakouluun. Siellä kaikki lapset osallistuvat liikuntaan, jonka tulee olla monipuolista ja kehoa tasaisesti kuormittavaa. Alimmilla luokilla tämä tapahtuu kevyesti ja toisinaan leikkimielisen kilpailun merkeissä. Opettajien merkitys on erittäin suuri. Heillä tulee olla silmää havaita erityislahjakkuudet ja siirryttäessä yläasteelle heitä on innostettava tekemään alustava lajivalinta ja ohjattava heidät ammattitaitoiseen valmennukseen. Tulevien huippu-urheilijoiden pohja rakennetaan yläkoulussa ja sitä kehitetään lukioissa ja ammattiopistoissa. Suomen yleisurheilun ja muidenkin lajien tulevaisuus rakentuu tälle pohjalle. Niin rehtorien kuin liikunnanopettajienkin innostus ja osaaminen ovat ratkaisevassa asemassa. Jokaisen koulun on oltava urheilukoulu! Nykyisin vallitsevasta ajattelutavasta, jonka mukaan kaikilla pitää olla kivaa ja kaikki saavat yhtä paljon peliaikaa, on päästävä eroon. Sellainen ajattelu ei edistä huippu-urheilua. Toisaalta kaikkien on kuitenkin liikuttava ja niinpä kouluista tulee keskeinen osa-alue kansanterveystalkoille.
Elämä on kilpailua. Kilpailua opiskelupaikoista, työpaikoista, työelämässä. Jo koulussa tähän on valmennettava. Myös oppiaineiden numeroista voidaan kilpailla. Tästä on sekin hyvä puoli, että jatkuvasti huonoja numeroita saavat voidaan jo aikaisessa vaiheessa ohjata tehostetun opiskelun piiriin. Saman asteen koulujen välillä on järjestettävä pieniä ”maaotteluja” sellaisella ohjelmalla, että lajit saadaan suoritettua yhden päivän aikana muutamassa tunnissa. Ehkä voidaan ajatella myös maakunnallisia kilpailuja koulujen kesken, ja huippuna olisivat peruskoulujen, lukioiden ja ammattiopistojen Suomen mestaruuskilpailut syksyisin. Erityisen tärkeätä on kasvattaa joukkueiden yhteenkuuluvaisuutta viesteillä. Myös esimerkiksi Aamulehden viestikarnevaalien tapaisiin kilpailuihin on kaikkien koulujen osallistuttava mahdollisuuksien mukaan.
Seurat ja piirit
Koulujen ohella paikalliset urheiluseurat tehostavat toimintaansa. Yhteistyössä kuntien kanssa huolehditaan suorituspaikkojen kunnosta sekä siitä, että jokaisella paikkakunnalla on ainakin muutamassa lajissa osaava valmentaja. Olisi erittäin hyvä, jos liikunnanopettajat asuisivat sillä paikkakunnalla, jossa he opettavatkin. Silloin he voisivat ja heidän pitäisi osallistua seuratoimintaan ja toimia valmentajina osaamisalueillaan. Tästä olisi sovittava valtiovallan, OAJ:n ja kuntien kesken niin, että nämä tehtävät sisältyisivät opettajan työaikaan palkallisena osana.
SUL jakautuu kuuteen alueeseen ja 21 yleisurheilupiiriin. Kun nuori alkaa osallistua kilpailuihin koulukilpailujen ohella tai jälkeen, piiritaso on ensimmäinen. Sillä tasolla on järjestettävä esimerkiksi seurojen välisiä otteluita oikeanlaisen ”maaotteluhengen” luomiseksi ja edustamaan tottumiseksi. Kun nuori urheilija alkaa menestyä, hän siirtyy aluetason kilpailuihin. Piiritason ja aluetason kilpailuissa urheilijoilla on mahdollisuus suorittaa luokkavaatimuksia (C,B). Aluetasolla on oltava useita eri lajien ammattivalmentajia, jotka ottavat määrätietoisen ohjauksen ja valmennuksen piiriin lahjakkaat nuoret.
Kansallinen taso
Kun urheilija on A-luokassa hänet luetaan kansallisen tason kilpailijaksi ja hänelle haetaan mahdollisuuksia osallistua kilpailukauden aikana ainakin pariin kovaan kilpailuun kuukaudessa, lajista toki riippuen. Urheilijaa aletaan viimeistään tässä vaiheessa tukea ohjatusti taloudellisesti. Kauden päätavoitteita ovat osallistumiset alueiden välisiin otteluihin ja Kalevan kisoihin. Urheilijan on sitouduttava laadittavien sääntöjen ja valmennusohjelmien noudattamiseen.
Kansainvälinen taso
Kun urheilija on M-luokassa hänelle haetaan mahdollisuuksia osallistua koviin kansainvälisiin kilpailuihin Euroopassa ja tulosten niin oikeuttaessa, Timanttiliigan kilpailuihin. Viimeistään tässä vaiheessa urheilijan on sitouduttava tiettyihin ohjelmiin ja hänelle on laadittava suunnitelmat sekä talouden turvaamiseksi että jatko-opintojen suorittamiseksi urheiluajan jälkeistä elämää ajatellen.
Olisi tutkittava myös mahdollisuudet muiden maiden tapaan sijoittaa tutkintonsa suorittaneita urheilijoita alansa virkoihin ja toimiin, mutta päätyönä tai osa-aikaisena tehtävänä olisi urheileminen. Rahoitus tulisi tällöin valtion tai kuntien kautta. Jos yritys palkkaisi urheilijan, hänen aiheuttamansa kulut olisivat yritykselle verotuksessa vähennyskelpoisia.
Kansainvälisellä tasolla tärkeimpänä päämääränä ovat ennätykset sekä menestyminen olympialaisissa ja MM-kilpailuissa. Suomen edustaminen on kunniatehtävä ja edustusurheilija käyttäytyy sen mukaisesti. Tämä tason urheilija on jatkuvasti huipputason valmennuksessa, johon sisältyy sekä lääketieteellinen että fysiologinen ja psykologien osaaminen.
Valmennus
Urheilijoiden valmennus alkaa jo koulussa, kuten edellä on esitetty. Maassa on aloitettava laajamittainen yleisurheiluvalmentajien koulutus osana liikuntatieteellisten tiedekuntien opetusohjelmaa. Samalla on sovittava ay-järjestöjen kanssa alalle palkkaus. Valmennustieteelle on saatava johonkin yliopistoon oppituoli ja muualle dosentuureja.
Kun Suomen nykyisiä tuloksia verrataan muiden eurooppalaisten maiden tuloksiin, on selvitettävä, miksei meillä olla samalla tasolla verrokkimaiden kanssa. Parasta valmennustietoutta on haettava järjestelmällisesti ja sovellettava käytäntöön, kuitenkin ottaen huomioon valmennettavien henkilökohtaiset erot ja mahdollisuudet. Mikäli mahdollista, on hyödynnettävä täysimääräisesti omien entisten huippu-urheilijoiden valmennusohjelmia ja tietoutta.
Yliopistourheilu
Suomessa olisi saatava aikaan ainakin muutamaan yliopistoon amerikkalainen valmennusohjelma stipendiaattiurheilijoineen. Osa korkeimman tason valmennuksesta sijaitsisi näissä yliopistoissa, joissa tehtäisiin myös alan tutkimustyötä. Järjestettäisiin yliopistojen välisiä otteluita USA:n mallin mukaan.
Rahoitus
Tällaisen ohjelman läpivieminen edellyttää huomattavaa rahoitusta sekä valtion budjettivaroista, Veikkauksen voittovaroista ja muusta yhteiskunnan tuesta sekä sponsorirahoituksesta. Veikkauksen voittovarojen jakosuhdetta on korjattava urheilun hyväksi. Useampia suuryrityksiä on pyrittävä saamaan pitkäaikaisiin tukisopimuksiin, jotka kohdistuvat nimenomaan yleisurheilulle.
Paul Tiililä
Huippu-urheilun aktiivinen seuraaja vuodesta 1948 lähtien, Pälkäne
