Yhteinen rasti

Suunnistus voi yhdistää koko perhettä. Jarkko ja Riina Liuhan se yhdisti vuosia sitten linja-autossa – nykyisin pariskunnalla on kolme lasta, jotka suunnistavat. Kuinkas muuten.

Jarkon ”Otatko persikoita?” oli se kysymys, jolla jäätä lähdettiin murtamaan. Paikkana oli jossakin päin Ruotsia ajanut Pargas IF:n bussi, josta olivat ruinanneet paluukyydin satamaan sekä Jarkon että tulevan vaimonsa suunnistusseurueet. Säilykepersikat eivät Riinaan – silloin vielä sukunimeltään Kauppi – tehneet suurtakaan vaikutusta, mutta kysyjässä itsessään ei ollut vikaa.

– Lokakuussa siitä reissusta tulee kuluneeksi 18 vuotta, Riina Liuha hymähtää.

Suunnistusreissulla tapaaminen olisi toisaalta voinut tapahtua yhtä hyvin jossain muuallakin kuin Ruotsissa – sen verran runsaasti molemmat olivat jo tuolloin ehtineet kerätä kisalähtöjä vyölleen.

Sittemmin suunnistamisesta on jäänyt työn ja perheen värittämässä arjessa pois se tavoitteellisin kilpaileminen. Suunnistuksen parissa käytettyjen tuntien määrä on kuitenkin pysynyt korkeana, koska lasten suunnistusharrastuksen lisäksi Riina on hypännyt ohjaajan hommiin Kangasala SK:ssa ja Jarkko on muiden hommiensa ohessa toiminut ensi vuonna kilpailtavan Kangasalan Jukolan viestin ratamestarina.

– Aikaa on siihen vielä vajaa vuosi, mutta kyllä nämä viikot vain tässä vierivät. Juuri laskeskelin tarvetta juoma-astiaveden määrälle, ja päädyin yhdeksään kuutioon. Helteellä vettä menee vielä enemmän, ratamestari ynnäilee.

Riina ja Jarkko Liuhan jalanjäljissä suunnistavat Vilma, Aino ja Eino. Perheessä veri on aina vetänyt suunnistuksen pariin. Kuva: Hannu Söderholm.

 

”Oma vika, jos jokin menee pieleen”

Liuhat pitävät suunnistusta monella tavalla hyvänä harrastuksena lapsille. Ratavaihtoehdoista voi valita mieleisensä niin pituuden kuin vaikeustasonkin puolesta, eikä kukaan käskytä metsässä kovempaan vauhtiin kuin minkä itse arvioi sopivaksi.

– Meidän Einon ikäisenä minä lähinnä söin siellä metsässä mustikoita, Jarkko tuumaa.

Hän pitää suunnistusta myös henkisesti kasvattavana: ihmisen erehtyväisyys tulee tutuksi, eikä kaikesta voi syyttää jotakuta toista.

– Jos jotakin menee pieleen, on syy siihen aika usein omassa tekemisessä.

Aikuisenakin lajiin saa tutustua. Liuhat suosittelevat suuntaamaan iltarastien helpoimmille radoille aluksi jonkun tutun kanssa, jos kartan tulkitseminen ei ole entuudestaan tuttua. Jos vielä lähtee liikkeelle niin sanotun pääjoukon mukana, ei iltapuhde ole juuri tavallista poluilla käyskentelyä vaativampaa.

Leireillä ja kisamatkoilla vanhempien mukana olleet lapset ovat kasvaneet suunnistamiseen kuin huomaamatta. Ensin aikaa vietettiin muksulassa, myöhemmin itsekin ratoja kokeillen. Nyt perheen nuorimmainen Aino pääsee kokeilemaan kykyjään jo saattajasarjassa.

Pienet haverit metsän siimeksessä – kakkosluokan juuri aloittanut Eino laskee kaatuneensa edelliskerralla viidesti ja viidennen luokan esikoinen Vilma kolautti hampaansa – eivät enää isommin hätkäytä.

Suunnistamisen lisäksi Vilman sydän sykkii myös voimistelulle ja Einon etenkin jalkapallolle. Työt ja harrastuksiin menot pitävät kalenterin täynnä ja mielen virkeänä.

– Ajatus ruuhkavuosista ei ole tuulesta temmattu. Läsnä olevia aikuisia kuitenkin tarvitaan aina – olen huomannut, että hyvin pitkälti samat naamat tulevat vastaan eri harrastuksissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?