Moraalista ylemmyyttä

Mistä lapsi saa proteiinin, neuvolan täti tenttasi. Kasvisruokakeskustelu tyrehtyi, kun vertailimme papujen ja einesten ravintosisältöjä.

Jopa paljon liikkunut ja harrastanut poika kasvoi lähes miehen mittoihin, vaikkei syönyt eläimen palasia. Lihaton ruokavalio oli ongelma ainoastaan joillekin nuoruusvuosien kiusaajille.

Nykyisin moni elää ilman lihaa. Erilaisten ruokavalioiden kanssa tuskailevissa koulujen ja varuskuntien keittiöissä päästäisiin helpommalla, jos kaikki syövät joinain päivinä kasvisruokaa. Mutta joillekin tämä ei käy, koska kasvissyönnin taustalla vaikuttaa kyseenalaisia ideologioita. Lisäksi kasvissyöjien kerrotaan kokevan moraalista ylemmyyttä.

 

Moraalinen ylemmyys liittyy ilmeisesti siihen, että kasvissyöjät luulevat pelastavansa maailman, koska ravintoa ei tarvitse ensin syöttää toisille eläimille. Se säästää luonnonvaroja ja hillitsee ilmastonmuutosta – vaikka kyllä lentotomaatit ja kasvihuonesalaatitkin kuluttavat energiaa.

Kasvissyönnin taustalla vaikuttava ideologioita lienee aika monia. Jollakin valinta on terveyskysymys, toinen haluaa syödä mahdollisimman lähellä ja puhtaasti tuotettua.

Oma periaatteeni on selkeä. Syön kaikkea, mitä voin itse tappaa. Jos olisin kasvanut maaseudun jahtiporukassa, eläinten syöminen tuskin olisi ongelma. Mutta maallemuuttajalle kalankin perkaaminen on saavutus.

Pystyn kolkkaamaan eväkkäät hengettömäksi, vaikka uskon niidenkin tuntevan sätkiessään viime kouristuksiaan. Nisäkkäitä en pysty tappamaan, koska olen kasvanut samalla ruokakupilla ja leikkikehässä rottweilerin kanssa. Tiedän olevani samanlainen eläin kuin muutkin ja kunnioitan kaikkien elämää.

 

Lapsuuden kodissa kasvissyöntiä ei sallittu kasvuikäisille. Luovuin lihansyönnistä, kun sain päättää itse mitä suuhuni laitan. Valinnan mahdollisti parinvalinnassa tapahtunut onni: kasviksista kokkaaminen vaatii enemmän vaivaa, koska helppoja ja valmiita vaihtoehtoja on vähemmän.

Moni muukin todennäköisesti luopuisi lihasta, jos joutuisi hankkimaan itse ravintonsa. Nykyihmisen ei tarvitse miettiä eläinten oloja eikä teurastaa, suolistaa ja leikellä ruhoa, koska liha tarjoillaan muovipaketeissa kaupan hyllyssä.

En ole ennen ajatellut, että ravinto määrittää ihmistä. Kun joudun vieraaseen pöytään, ravinnolla nirsoilu on oma, eikä isännän tai emännän ongelma. Ravinto ei myöskään rajoita työn tekoa, vaan olen käynyt turkistarhoilla, riistametsällä ja teurastamossa.

 

On uskomatonta, jos 2010-luvulla tarvitsee miettiä, pärjääkö varusmies kasvisravinnolla. Ihminen saa enemmän kuin tarvitsemansa, vaikkei söisikään toisia eläimiä ja jaksaa jopa paremmin kuin lihaa sulatteleva. Mutta valkoinen lihaa syövä heteromies pelkää yhtenäiskulttuurin murenevan, jos kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän. Hänen oikeuksiaan loukataan, jos hän ei saa joka aterialla lihaa. Itujen kasvattaja puolestaan uskoo, että tällaisilla pienillä valinnoilla vähennetään ilmakehään päätyvää hiiltä organisaatiossa, joka tukeutuu panssarivaunuihin ja hävittäjiin.

Ravinnosta tuli puheenaihe, koska Suomi on jakautumassa kahtia. Pienetkin aiheet synnyttävät älämölön, jossa äänessä ovat äärilaidat, ”viherpiipertäjät” ja ”raivopersut”.

Tähän saakka maanpuolustus on säästynyt kansaa jakavilta kohuilta. Nyt vaikutti siltä, että toinen ääripää näki kasvissyönnin uhkana isänmaallisuudelle.

Eläimet eivät ole tehneet minulle mitään pahaa, ja siksi en halua tappaa niitä. Armeijassa varustaudutaan siihen, että ihmiset yrittäisivät tehdä pahaa. Siksi ihmisten ampuminen poikkeusoloissa ei ole kasvissyöjälle mikään ongelma.

 

Kotona lapsille ei tarjoilla ideologiaa, vaan ruumiin ravintoa. Kun lapset siirtyvät oman ruokapöydän äärelle, he päättävät itse mitä lautaselleen laittavat.

Armeija-aika pakottaa pohtimaan myös ravintoa. Kaikki eivät palvele valmiiden soppatykkien äärellä, koska Suomessa koulutetaan myös erikoisjoukkoja, jotka pystyvät toimimaan korvissa omatoimisesti ja rampauttamaan konevoimalla toimivat suurvalta-armeijat.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja.

Kalkkunanakeilla lihaan totuttelevan kasvissyöjän ruuansulatuselimistö alkaa aika nopeasti hajottaa myös eläimen palasia. Kansalaisvelvollisuuteensa valmistautuva on valmis tähän, kun tiedossa reissuja, joissa on pärjättävä päiväkausia jäisellä poronruholla.

Poikkeusoloissa jokainen on valmis samaan, koska silloin eletään esi-isien tapaan. Silloin ei rahdattu soijaa valtamerien takaa, vaan syötiin sitä mitä luonnosta irti saatiin.

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Yksi kommentti

  1. paavomustonen

    A-luokan lihansyöjänä myönnän kyllä, että ei joka aterialla tarvitse olla lihaa, tai edes kalaa. Keittiöhommissa päivätyöni tehneenä olen ainakin omasta ammattikunnasta huomannut, että iän myötä ruokavalio kevenee. Näin sanovat muutkin alalla työskennelleet. Ehkä pitäisi elää luomusti, siis oikeasti luomusti, ja kuunnella kehoaan. Myyntitermi luomu on järkyttävää mielipidevaikuttamista. Mitä luonnonmukaista siinä muka on, että jossain maapalasessa kasvaa vain yhtä kasvia, tai siinä, että kaikki viljelylajit ovat jossain määrin ihmisen muokkaamia. Jos haluaisimme elää maailmaa säästäen pitäisi meidän kiireesti hakeutua lauhkeammalle ilmastovyöhykkeelle. Näin pohjoisessa ei ole järkevää asustaa. Kaiken huippu, että tänne lennätetään aasialaisia poimimaan marjoja meikäläisten laiskanpulskien ihmisten iloksi. Ja koskee myös monia kasvissyöjiä, harva raahaa ahterinsa marjametsään. By the way, jos jätät yhden pitkän edestakaisen lentomatkan lentämättä, niin voit syödä hyvällä omalla tunnolla naudanlihaa koko vuoden…jos sinua ei häiritse eläinten tappaminen. Toisaalta me kaikki olemme ruokaa, ihminen on tässäkin inhottava muuta luontoa kohtaan, osa vainajista tuhkataan.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>