Usein näin kesän lopulla herää otsikon kaltainen kysymys, kun katsellaan rakkaan koti- tai mökkijärven veden pintaa. Minultakin usein kysytään vesien saastumisesta, levien määrästä, roskaisuudesta, veden tummasta väristä. Kun koko kesä on nautittu veden raikkaudesta, tuntuu syksyinen vesi erilaiselta ja huoli nousee veden laadun suhteen.
Tosiasia on ja tutkimustuloskin kertoo, että maamme vesien laatu on huonontunut viimeisten vuosikymmenien aikana. Syitä on etsitty ja syyllisiä haukuttu, mutta itse veden laatu ei ole siitä kovin paljon parantunut.
Se tiedetään, että metsätalous on osasyyllinen hakkuiden ja ojitusten vuoksi, myös maatalous saa oman leimansa asiaan, eikä ranta-asutuskaan jää kokonaan ilman moitteita. Teollisuus sentään lienee saanut jätevetensä kuriin. Varmaan näillä kaikilla on osuutensa veden värin tummenemiseen ja ravinteisuuden lisääntymiseen, näillä mittareilla mitattuna siis veden laadun huononemiseen.
Aihe on vaikea ja se herättää aina tunteita. Kun asia tulee lähelle, siihen puututaan. Kuitenkin kokonaisuutena meillä on edelleen puhtaat vedet, joskin osa järvenlahdista on päässyt tukkeutumaan vesikasvillisuuden runsaan määrän vuoksi.
Luulisi, että kasvien runsaus olisi hyvä asia, sehän kertoo järven elinvoimaisuudesta. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Vedet täyttyvät muutamien kasvien massatuotannosta. Näitä ovat meidän rakastama vaakunakukka lumme, ulpukka, erilaiset vidat, kortteet, osmankäämi ja ruoko. Ne hyötyvät ravinteista. Samalla ne pidättävät veden vaihtumista ja keräävät varsiensa ja juuriensa ympärille mutaa ja levää. Tämä taas lisää veden tummuutta ja likaisuuden tuntua.
Hiekkapohjat muuttuvat helposti mutapohjiksi, jos kasvillisuutta on liikaa. Vieraslaji vesirutto on erikoisen hanakka täyttämään pohjan avoimet paikat ja muuttamaan ne mutaisiksi. Sen poistaminen pohjasta parantaisi veden laatuakin. Haravoimisessa vaan on kovin paljon työtä niin kuin runsaan vesikasvillisuuden niitossakin. Sitä kuitenkin pitäisi tehdä enemmän ja avata näin väyliä veden liikkua ja puhdistua.
Minulta on kysytty, kuinka Kukkian erikoisuus ormio voi likaantuneessa vedessä. Tosi on, ormio on puhtaan veden kasvi ja jos pohjan täyttää vesirutto tai vesialan suuret kasvimassat, niin ormio ei voi hyvin. Kuitenkin sitä löytyy edelleen matalilta hiekkarannoilta ja suojaisista hiekkapohjaisista lahdista.
En ole huomannut sen määrissä suurtakaan muutosta. Tosin en ole tehnyt mitään perusteellisia tutkimuksia kasvin levinneisyyden suhteen. Kasvikartoituksessa sitä kuitenkin löytyi runsaasti eri puolilta Kukkiaa.
Kuitenkin myös harvinaistuneita ja hävinneitä lajeja löytyy. Raania en ole nähnyt vuosiin ja vesileinikin kukkivat lautat ovat viime vuosina olleet kovin harvinaisia. Molemmat ovat puhtaan veden kasveja. Kertooko se veden laadusta jotakin?
Puhtaan veden laji on myös karvalehti, jota joskus syytetään veden pilaajaksi, kun se äityy kasvamaan massoittain. Kesällä näin sitä usealla paikalla, mutta vain muutamia versoja kerrallaan. Muutaman vuoden takainen Haltianselän massakasvusto ei liene uusinut.
Mitä voi yksittäinen ihminen tehdä? Kysymys, johon on vaikea vastata. Ainakin hän vei elää siivosti roskaamatta, niittää liiallista vesikasvillisuutta pois ja pitää korvat ja silmät auki. Siinä meille rantojen asukkaille on tehtävää jatkossakin eli tavallaan olla huolissaan ja reagoida, kun siihen on tarvis.
Tuomo Kuitunen
