Mies, joka ei pitänyt syksystä

En pidä syksystä. Syksyn tulo tarkoittaa sitä, että kesä loppuu. Kesän loppuminen merkitsee, että arjen oravanpyörä, jolta on juuri päässyt karkuun kesän aikana, hyppää silmille. Jippii?

Kesän päättyminen tarkoittaa myös loma-ajan loppumista – ja jo pelkkä tietoisuus syksyn lähestymisestä vie aina terän viimeisestä kesälomaviikosta. Harmillista onkin, jos joutuu pitämään lomansa jo kesäkuussa.

Kesäajan lomien päättyminen merkitsee vääjäämättä myös koulujen alkamista. Kouluun palaaminen on kaikille osapuolille ankeimpia mahdollisia tuntemuksia maailmassa – hyvin lähellä varusmiespalveluksessa koettavaa viikonloppuvapaan päättymisen tunnetta.

Kouluihin palaamiseen on (ainakin useimmilla oppilailla) vahvasti sidoksissa siirtyminen vuotta vanhempana yhtä luokka-astetta pidemmälle opinnoissa. Se tarkoittaa, että heidän vanhempansa joutuvat kohtaamaan jälleen ihan uudenlaisia ongelmatilanteita, jotka ovat taas pykälää hankalampia kuin ne, joita tähän mennessä oli pitänyt kovin vaikeina.

Koulupolulla on perusalakulosyksyjen lisäksi tiettyjä virstanpylväitä, jotka ovat kotijoukoille henkisesti erityisen vaikeita käsiteltäviä ja uusia hankaluuksia aiheuttavia. Näitä ovat päiväkotiin meno, esikoulun alku, varsinainen koulun aloitus, viimeisen alakouluvuoden alku, ensimmäisen yläkouluvuoden aloitus ja viimeisen yläkouluvuoden alku. Näitähän riittää.

Joku positiivinen syysihminen voi koettaa piristää. ”Mutta elokuun tummuvat illat ovat niin ihania, ja silloin on mukava luoda tunnelmaa sytyttämällä kynttilöitä”. Niin varmaan, oikeasti elokuun illat ovat pimeä ja kylmä muistutus luonnon jo alkaneesta kuolinkouristelusta lähestyvän talven johdosta. Eikä se elokuu ole sen romanttisempi tai ihanampi ajankohta räplätä niiden kynttilöiden kanssa kuin ihana loskainen marraskuu tai ihana jäätävä helmikuu. Älä huoli, kyllä kynttilän sytyttelijälle sitä pimeää aikaa riittää seuraavan kahdeksan kuukauden aikana.

Tämän kaiken kirjoitettuani ymmärrän, etten minä varsinaisesti syksyä inhoa. Oikeastaan taidan inhota vanhenemista ja muutosta, jotka molemmat konkretisoituvat monin tavoin aina syksyisin.

Vanheneminen ja muutos sinänsä sisältävät kuitenkin molemmat positiivisia mahdollisuuksia. Vanhenemiseen kuuluvat ihmisten syntymäpäiväjuhlat, joissa – omassa lähipiirissäni onneksi – on lähes poikkeuksetta tarjolla notkuva herkkupöytä. Muutokseen liittyy puolestaan aina (no minun tapauksessani hyvin pieni) mahdollisuus siitä, että tapahtuisi jokin muutos kohti parempaa.

Syksy puolestaan tarjoaa vain mahdollisuuden odottaa pimeän, kylmän ja märän keskellä talvea, jota ei välttämättä koskaan edes tule.

Syksy, minä todellakin vihaan sinua.

 

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka ironista kyllä on syntynyt syyskuussa – ja tilaisuuden tultua muuttaa etelän aurinkoon nopeammin kuin Jari Sillanpää sanoo ”Fuengirola”.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>