Kaapelikapina: Tiekunnat pelkäävät, että maakaapelit vaikeuttavat yksityisteiden hoitoa ja kunnostusta

Maakaapelointiin kaivataan selkeitä pelisääntöjä

Virolainen Corle urakoi Pälkäneellä sähkökaapeleita ja valokuituja maan alle.

Yksityisteitä ylläpitävät tiekunnat ja maakaapeleita rakentavat verkko- ja valokuituyhtiö käyvät vääntöä siitä, millaisilla ehdoilla maakaapeleita voidaan rakentaa tiealueelle.

Tiekunnat pelkäävät, että tien laitaan tai ojan pientareelle vedettävät kaapelit tekevät teiden parantamisen ja kunnossapidon vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Esimerkiksi noin 5–10 vuoden välein tehtävä ojien kunnostus käy hankalaksi, jos penkassa kulkee maakaapeli.

Kaapelit kaivetaan tai aurataan 70 senttimetrin syvyyteen. Kaapeleista on katkaistava virta, jos koneella kaivetaan metriä lähempänä. Puolta metriä lähempänä pitää turvautua kalliisiin ja hitaisiin lapiohommiin.

Tiekunnat ovat pantanneet Elenian tarjoamia sopimuksia ja vaatineet sopimusehtoja, joissa kaapeleista tulevaisuudessa aiheutuvista lisäkustannuksista vastaisi verkkoyhtiö. Elenia on kirjannut tuoreimpiin sopimuksiin, että se vastaa virran katkaisusta, jos tien kunnostus sitä vaatii. Tähän saakka tiekunnille on ilmoitettu, että jännitteettömäksi tekeminen ja varavirran järjestäminen ovat maksullisia palveluita.

Jos virrat pitää katkaista tieremontin ajaksi, muun muassa tien varressa oleville maatiloille voidaan tarvita varavirtaa. Verkot pyritään kuitenkin rakentamaan lenkeiksi, jolloin virta voidaan ohjata myös toista kautta.

 

Maakaapelointikiistat kärjistyivät Pirkanmaalla

Sähkökaapelit ja valokuitu kaivetaan 70 senttimetrin syvyyteen. Tien kunnostus hankaloituu, sillä koneella ei saa kaivaa metriä lähempänä kaapelia, jossa on virta. Puolta metriä lähempänä pitää vaihtaa lapioon.

Sähkö- ja tietoliikennekaapeleita lasketaan pylväistä maan alle kaikkialla maassa. Vuosittain sähköverkkoyhtiöt rakentavat maakaapelia tuhansia kilometrejä ja sähköverkkoon tehdään miljardien eurojen investointeja, kun ikääntyvää sähköverkkoa uudistetaan.

Maakaapelointi on kohdannut erityisen kovaa vastustusta Pirkanmaalla. Täkäläiset maanomistajat ja tieisännöitsijät katsovat joutuneensa esitaistelijoiksi koko maata koskevassa ongelmassa – vaikka yhteistyö Elenian kanssa toimii jouhevammin kuin joidenkin muiden verkkoyhtiöiden kanssa.

Kaikki osapuolet toivovat, että maakaapelointiin saataisiin selkeät pelisäännöt, koska vuodenvaihteessa uudistuvaan yksityistielakiin sellaisia ei kirjattu.

Yksityisteiden isännöitsijät ja toimitsijamiehet kritisoivat maakaapeleita rakentavia urakoitsijoita ja työmaiden olematonta valvontaa. He katsovat, että urakoista käydään niin ankaraa hintakilpailua, ettei työtä ole varaa tehdä kunnolla.

Tiekuntien mukaan kaivurikuskit eivät toimi suunnitelmien ja sopimusten mukaan. Kaapeleita ei kaiveta riittävän syvälle, vaan vedetään huoletta kivien ja siltarumpujen päältä. Tämä vaikeuttaa teiden kunnostusta tulevaisuudessa.

Elenia myöntää, että maakaapeloinnissa on ollut laatuongelmia, mutta tilanne on korjaantunut.

Räikein tapaus sattui Kuhmalahdella, jossa isäntä iski rautakangella liian matalalle asennettuun voimalinjaan. Kangasalan Jussilan alueella reilu vuosi sitten aloitetun maakaapeloinnin viimeistelytyöt ovat edelleen kesken.

Pälkäneellä virheiden määrä lisääntyi viime viikolla, kun sähkökaapelia ja valokuitua maahan kaivava aliurakoitsija toi työmaille kauan vaadittuja lisäkoneita ja uusia miehiä.

Osa tiekunnista kohdistaa kritiikin erityisesti virolaiseen aliurakoitsijaan Corleen. Elenia vakuuttaa, että yritys tekee hyvää jälkeä.

– Mukana on suomea puhuvia miehiä, mutta silti joitain kommunikaatio-ongelmia on ollut, Elenian projektipäällikkö Jukka Laakso sanoo.

Energiateollisuus ry:n energiaverkoista vastaava johtaja Kenneth Hänninen näkee ”kaapelikapinan” taustalla tiedonkulkuongelman: tieto ei kulje riittävän hyvin urakoitsijoiden, maanomistajien ja tiekuntien välillä.

– Parasta olisi, jos jokaisen kaivurin kyljessä olisi urakasta vastaavan henkilön nimi ja numero.

 

Kaupungeissa kaapelit olleet kauan maassa

Projektipäällikkö Jukka Laakso valvoo maakaapelointityömaata Elenian puolesta.

Kaupungeissa kaapelit on kaivettu maahan vuosikymmenien, jopa sadan vuoden ajan.

– Ammattitaitoisen kaivurikuljettajien perustyötä on ottaa kaapelit huomioon ja varoa niitä, maankäyttöpäällikkö Sanni Harala Eleniasta sanoo.

Maalla maakaapelit ovat uutta. Ongelmiin on törmätty, kun kaapelointi etenee haja-asutusalueille. Pääteiden varsilla maakaapeloinnista sovitaan ELY:n kanssa, mutta kun siirrytään yksityisteille, vastapuolena ovat tieosakkaiden muodostamat tiekunnat. Kaapeleista aiheutuvia lisäkustannuksia ei makseta yhteisestä pussista, vaan niistä vastaavat yksittäiset tieosakkaat.

Sanni Harala sanoo, että suuri osa sopimuksista syntyy sujuvasti: tänä vuonna maakaapeloinnista on sovittu jo yli 500 yksityistien kanssa.

– Yksityistiet ovat tienpidon ja me verkonrakentamisen ammattilaisia. Selvitämme yhdessä, millaiset tienpidon tarpeet ovat ja mihin kaapelit kannattaa sijoittaa, Harala sanoo.

Oikeuksiaan puolustavat maanomistajat ja tiekunnat ovat vaatineet sopimuksiin paksuja ja seikkaperäisiä liitteitä, joilla pyritään kitkemään kaikki vastuut tiekunnalta.

– Emme me voi allekirjoittaa ihan sellaisia sopimuksia, ettei tiekunnille tule koskaan mitään kuluja. Selvitämme parhaillaan miten teemme verkon jännitteettömäksi tekemisen nykyistä sujuvammaksi ja otamme myös kantaa kustannusjakoon, Laakso sanoo.

Sastamalassa tilanne on ajautunut sellaiseen umpisolmuun, että verkkoyhtiö Caruna joutunee hakemaan lupia lautakunnan kautta. Kangasalla ja Pälkäneellä Elenia joutuu harkitsemaan yksittäisten lupien hakemista viranomaismenettelyllä. Se on kankeaa ja hidasta, ja siksi yhtiö pyrkii mieluummin sopimaan, mistä ja miten kaapelit voidaan rakentaa niin, että niistä koituu mahdollisimman vähän haittaa.

Pahimmillaan sopimusten panttaaminen viivästyttää verkon rakentamista ja sitä varten tehdyt investoinnit makaavat odottamassa.

Pälkäneellä samaan kaivantoon sähkökaapeleiden kanssa vedetään myös valokuitua. Laajakaistaverkkoa rakentavan Pälkäneen valokuitu Oy:n aikataulut eivät ole venyneet yksityisteiden vastustuksen vuoksi, vaan urakoitsijalla on ollut vaikeuksia pysyä sovitussa tahdissa. Toimitusjohtaja Esko Koskela on kuitenkin siinä uskossa, että tänä vuonna saadaan valmiiksi sovitut kohteet.

 

Metsäkoneille ylityskohtia

Elenian projektipäällikkö Jukka Laakso, Pälkäneen valokuidun Antti Tirronen ja Exsanen projektipäällikkö Juha Konttinen tekevät tiivistä yhteistyötä, kun Pälkäneellä vedetään maan alle sähköjohtoja ja valokuitua.

Tieisännöitsijöillä menee paljon aikaa verkkoyhtiöiden kanssa käytäviin neuvotteluihin ja yksityisteillä tehtävien töiden vahtimiseen. Neuvotteluista ja valvonnasta on vaikeampi laskuttaa osakkaita kuin esimerkiksi lanaustöistä.

Kaapelit rakennetaan 50–100 vuodeksi. Selustansa varmistaakseen toimitsijamiehet ja isännöitsijät ovat halunneet viedä kaapelointisopimuksia tiekunnan päätettäväksi. Silloin ei tarvitse jälkikäteen etsiä syyllisiä tai korvausvastuullisia, jos kaapelit aiheuttavat lisäkustannuksia tulevaisuuden kunnossapito- tai parannushankkeissa.

Verkkoyhtiöiden kannalta tiet ovat valmiita infrakäytäviä, joiden laitoihin on luontevaa sijoittaa myös maakaapelit. Lisäksi kaapeleita vedetään metsiin ja pelloille.

Maanomistajien keskuudessa epäluuloa lisäävät tapaukset, joissa kaapeleiden varoitusnauhat ovat tulleet peltoa muokatessa esiin. Metsänomistajat pelkäävät, että kaapelit vaikeuttavat myös metsätöitä, koska pehmeässä maastossa raskaat koneet voivat vaurioittaa kaapeleita.

Metsiin voidaan tehdä ylikulkukohtia, joissa kaapelit on suojattu niin, että niiden yli voi ajaa.

– En tosin tiedä, että yksikään metsäkone olisi rikkonut maakaapeleita. Ilmajohtoja monitoimikoneet sen sijaan tiputtelevat melkein päivittäin, Jukka Laakso sanoo.

 

Maakaapelointia tutkittu tarkasti

Oikeuksiaan puolustavat tiekunnat epäilevät, etteivät maakaapelit ole niin huolettomia kuin verkkoyhtiöt uskovat. Jos roudan liikuttelemat kivet kalvavat kaapeleita poikki, vie aikaa ennen kuin maanalaiset vikakohdat löydetään ja saadaan sulateltua niin, että kaapelit päästään kaivamaan esiin.

Elenian mukaan vikoja ei yleensä tarvitse etsiä, sillä lähes kaikki ovat kaivureiden katkaisemia. Lisäksi kehitteillä on tekniikkaa, jonka avulla vikakohta voidaan paikantaa.

Sanni Harala vakuuttaa, ettei Elenia ole ryhtynyt mittaviin investointeihin suunnittelematta, vaan maakaapelointia on tutkittu yhdessä yliopistojen, laitevalmistajien ja urakoitsijoiden kanssa. Tutkimusten mukaan kaapelit kannattaa kaivaa maan alle myös maaseudulla.

Verkkoyhtiöissä uskotaan, että jos ilmajohtojen kanssa on pystytty elämään sata vuotta, pärjätään myös maassa kulkevien kaapeleiden kanssa.

– Vielä nytkin valtaosa vioista tulee myrskyjen ja lumikuormien kaatamista puista ilmajohdoille. Kun kaapelit siirretään maahan, eivät sään ääri-ilmiöt vaikuta sähkönjakeluun. Samalla vapautuu metsä- ja peltomaata maanomistajille, Sanni Harala sanoo.

Kenneth Hänninen Energiateollisuus ry:stä muistuttaa, että maakaapelointi palvelee myös yksityisteiden osakkaiden ja maanomistajien etua.

– Maakaapelointi tuo toimintavarmuutta sähkön saantiin.

 

Työmaa voi olla kauan keskeneräinen

Sähkökaapelin kyljessä valokuitu vedetään syvemmälle, koska suojausvaatimukset ovat valokuituverkkoa tiukemmat, Pälkäneen Valokuidun toimitusjohtaja Esko Koskela sanoo.

Maakaapelointi herättää kritiikkiä myös rakennusaikana, kun maisema näyttää pitkään työmaalta. Kenneth Hänninen sanoo, että voi viedä pari, kolme vuotta ennen kuin kaikki työt on tehty ja jäljet siivottu.

– Rakentamisessa otetaan huomioon muun muassa vuodenajat ja maaperä. Tapoja ja aikatauluja on monia; joissakin verkkoyhtiöissä ensimmäisenä kesänä saatetaan kaivaa montut ja tuoda puistomuuntamot ja vasta seuraavana vuonna tehdään kaapeliojat.

Päävastuun valvonnasta kantaa rakennuttaja eli Pirkanmaalla pääosin Elenia. Projektipäällikkö Jukka Laakso sanoo, että Sydän-Häme tullut hänelle tutuksi.

– Noin puolet työajasta menee maastossa.

Lisäksi pääurakoitsija Exsanella on omat valvojat, joka valvovat aliurakoitsijoita. Pälkäneellä rakennetaan sähkökaapeleiden lisäksi valokuitua, ja siksi työmaata valvoo myös Pälkäneen Valokuitu Oy sekä sen hankkima ulkopuolinen valvoja.

Elenian kanssa tehtävän yhteistyön ansiosta valokuituyhtiö saa tavallista paremman ja varmemman verkon. Sähkökaapelin kyljessä valokuitu vedetään syvemmälle, koska suojausvaatimukset ovat valokuituverkkoa tiukemmat.

– Lisäksi sähköverkon ansiosta valokuitukaapelit on helpompi paikallistaa maan alta, toimitusjohtaja Esko Koskela sanoo.

 

 

 

Isännöitsijän aika menee kaivureiden kaitsemiseen

– Yhtälö ei toimi, kun pääurakoitsija toimii myös valvojana, tieisännöitsijä Ilkka Matikainen kritisoi maakaapeloinnin olematonta valvontaa.

Hän sanoo, että tieisännöitsijän aikaa kuluu kohtuuttomasti kaivurikuskien kaitsemiseen.

– Mitään ei kysytä, sopimuksista ei pidetä kiinni, vaikka kuinka olisi suunniteltu kartat, mistä mennään. Kaapeleita vedetään ojan pohjiin tai tien runkoon ja jäljet jätetään siivoamatta.

Matikaisen mielestä kaapeleista pitäisi maksaa yksityisteille samanlaista käyttömaksua kuin maanomistajillekin silloin, kun kaapeleita viedään esimerkiksi metsiin.

 

Sähkökaapeli ja valokuitu kaivetaan 70 senttimetrin syvyyteen.

 

”Maalla ollaan liian kilttejä”

– Minä en tiedä yksityisteiltä yhtään ongelmatonta maakaapeliurakkaa, Tero Laurila sanoo.

Sahalahtelainen isännöitsijä hoitaa reilun 30 kangasalalaisen tiekunnan asioita. Lisäksi hänen hoidossaan on muutama yksityistie Pälkäneellä, Orivedellä, Tampereella ja Lempäälässä.

– Kymmenen vuotta olen näitä hommia seurannut. Sinä aikana on mennyt neljä urakoitsijaa nurin. Urakat on kilpailutettu niin tiukasti, että yritykset kaatuvat siinä vaiheessa, kun aletaan korjata reklamaatiokohteita.

Laurilan mukaan yksityisteiden hoito tulee olemaan jatkossa hankalaa maakaapeleiden vuoksi.

– Rumpuja ei päästä asentamaan oikeaan syvyyteen ja töitä saadaan tehdä lapion kanssa, koska koneella ei voi mennä puolta metriä lähemmäs kaapelia. Se maksaa, kun kaivuri odottaa vieressä, että lapiomies saa kaapelit esiin. Kiviä ei uskalla lähteä poistamaan, ettei vieressä kulkeva kaapeli katkea.

Hänen mielestään isännät myöntävät lupia liian hövelisti.

– Maalla ei haluta olla hankalia. Kaapelityömaalla rikottuja salaojaputkia ei vaadita korjattavaksi ja pelloille jää kiviä, joihin sitten ajetaan puimurit rikki. Kaapelit saavat jäädä pintaan, kun kukaan ei katso perään. Valvoja tulee paikalle ensimmäisen kerran kahden kuukauden jälkeen, kun on kaivettu vesijohdot poikki.

 

Pelisäännöt saatava selviksi

Suomen Tieyhdistys ry, Energiateollisuus ry ja verkkoyhtiöiden edustajat kokoontuivat viime syksynä neuvottelemaan uudesta suosituksesta sähköverkkojen sijoittamiseksi yksityisteiden varsille, mutta työ on edelleen kesken.

Tero Laurilan mielestä kaapelit pitäisi viedä yli metrin syvyyteen, jotta ne eivät rajoittaisi tien hoitoa ja kunnostusta.

– Joissain kohdissa ei voida mennä näin syvään, ja silloin kaapeleille pitää laittaa suojaputki.

Hänen isännöimillään teillä on haettu vaihtoehtoreittejä, jotta kaapeleita ei tarvitsisi tuoda lainkaan tiealueelle.

– Mutta metsätaipaleilla pitää kaataa puita, ja se maksaa verkkoyhtiölle. Siksi yhtiö haluaa tuoda kaapelit metsäisellä alueella tiealueelle.

Laurila sanoo, että tieisännöinti olisi mukavaa työtä ilman maakaapelointia.

– Se aiheuttaa monenlaista ahdistusta ja painetta, kun reklamaatiot eivät johda mihinkään tulokseen. Hartain toive olisi, että hommalle saataisiin yhteiset pelisäännöt, eikä jokaisella yksityistiellä ja työmaalla tarvitsi tapella erikseen.

Pelisääntöjen puuttuminen ja puuttuvat sopimukset tulevat myös verkkoyhtiölle kalliiksi.

– Kun tien laitaan ryhdytään kaivamaan ojaa, operaattorit joutuvat siirtämään linjansa ensin sivuun, jos kaapelit eivät ole sovitussa paikassa tai niistä ei ole tehty sopimuksia, hän kertoo esimerkin kangasalalaistieltä.

Laurila korostaa, etteivät maanomistajat tai tiekunnat vastusta maakaapeleita tai valokuitua.

– Isännätkin ovat iloisia, kun päästään tolpista. Mutta pelisääntöjen on oltava selvät.

 

Corlen porukka vetää sähköjohtoa ja valokuitua maan alle.

 

Reunamerkintä:

Montun laidalla häärii monta toimijaa

Maakaapelointiin liittyvät kiistat kumpuavat esiin, kun työmaat siirtyvät taajamista ja pääteiden varsilta sivukulmille.

Taajamissa tiet hoitaa ja kaapeleista sopii ”joku muu”. Viulut maksetaan veronmaksajan pussista. Kun maantietä kunnostetaan, laki vaatii verkkoyhtiön siirtämään kaapelinsa. Sivukulmilla maanomistajat ovat tehneet itse tiensä ja he myös vastaavat niiden kunnossapidosta. Tiekunnat vahtivat, etteivät kaapelit vaikeuta teiden hoitoa tai kunnostusta, sillä kustannukset jäävät yksittäisten osakkaiden kontolle.

Maanomistajat ovat tottuneet ja oppineet vaalimaan oikeuksiaan. He suhtautuvat torjuvasti, kun reviirille tulee mylläämään uusi toimija, joka ei tunnu ottavan vastuuta kaapeleistaan.

Maanomistajia ei hierrä niinkään rakennusjälkien siivoaminen, vaan vuosikymmenien ajaksi tuleva rasite. Tiealueelle ja liian lähelle tien pintaa kaivetut kaapelit rajoittavat töitä pysyvästi.

Monet yksityistiet ovat syntyneet niin, että pintamaata on hieman aurattu sivuun ja päälle ajettu soraa. Kun tietä ryhdytään myöhemmin kunnostamaan, urakka käy kohtuuttoman kalliiksi, jos kaapeleiden jännitteettömäksi tekeminen tai siirtäminen jää tiekunnan kontolle.

Pahimmillaan tiekunnan pitäisi jopa järjestää varavirtaa töiden ajaksi ilman sähköä jääville kiinteistöille ja maatiloille. Siksi tiekunnat pyrkivät sopimaan vastuista tarkasti etukäteen.

 

Jättiurakat on pilkottu pieniin palasiin. Siksi kaapelityömailla kohtaa monta erilaista maailmaa. Ulkomailta tullut aliurakoitsija toimii pitkässä ketjussa, johon vastuu ja tieto helposti hukkuvat. Isäntä on tottunut sopimaan asioista pellon laidalla, mutta hänen pitäisikin asioida pääurakoitsijan valvojan ja verkkoyhtiön pukumiesten kanssa.

Uusi yksityistielaki helpottaa lupaprosessia hieman. Kaapeleille ei enää tarvita maanomistajien lupaa, vaan tiekunnan suostumus riittää. Vuodenvaihteessa voimaan astuva laki ei silti anna riittävän selviä pelisääntöjä. Niitä kaipaavat kaikki osapuolet, jottei jokaisen tiekunnan tarvitsisi käydä raskasta ja kallista vääntöä erikseen.

Kaapelikapina on roihahtanut Pirkanmaalla, vaikkei täällä sähkönjakelusta vastaava Elenia toimi yhtä ylimielisesti kuin Caruna, jota syytetään suoranaisesta sanelusta. Muun muassa Uudellamaalla, Lounais-Suomessa ja Satakunnassa sähköä jakeleva yhtiö syntyi, kun Fortum luopui sähkönsiirtoliiketoiminnasta.

Pälkäneellä Elenian sähkökaapeleiden viereen lasketaan myös valokuitua. Valokuituyhtiö hyötyy yhteishankkeesta, sillä sähkökaapeleiden suojausvaatimukset ovat valokuitua tiukemmat. Pelkkä kuitu voitaisiin aurata pientareisiin paljon huolettomammin.

Kaapeleita kaivavalla virolaisyhtiöllä on ollut vaikeuksia pysyä aikatauluissa. Corle on joutunut tuomaan Suomeen lisää koneita ja väkeä.

Vaikuttaa siltä, ettei rakentaja aivan tiennyt, mihin ryhtyi. Kiviseen maastoon ja lohkareille rakennetun tien runkoon ei ole helppo ujuttaa kaapeleita. Lumen keskellä ja routaisessa maassa syntyi enemmän vahinkoa kuin valmista valokuitulinjaa.

Osa rakennusaikaisista vahingoista johtuu siitä, ettei maaseudun kaapeleista ja putkista löydy kunnon karttoja. Toivottavaa on, että ainakin sähkökaapelien ja valokuitujen sijainti tulee nyt tarkasti dokumentoitua. Tiekunnissa tätä tosin epäillään, koska kaivurit oikaisevat suunnitelluilta linjoilta, jos valvojan silmä vain välttää.

 

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>