Kuihtuva kaupparaitti huolettaa – ikäihmisten asiointi käy vaikeaksi

Aapiskukon Mirja Merikari kirjasi aamukahvipöydässä kylän palvelut sellaisena kuin hän ne puolen vuosisadan takaa muisti. Tervapirtin ja Teletalon väliin kertyi reilut 50 liikettä.

Palveluiden määrä harventui parissa kymmenessä vuodessa puoleen, kun uusi Lahdentie siirsi liikenteen kylää halkovalta Onkkaalanraitilta pelloille. Pälkäne olisi muiden tien varren paikkakuntien tapaan esitellyt ohikulkijoille ainoastaan takapuoltaan, jollei tien varteen olisi valmistunut ensin Finntaverna ja sitten Aapiskukko.

Palveluiden puoliintumistahti ei ole ainakaan hidastunut. Tänä vuonna sato on ollut erityisen synkkää. Kostian Kievari oli koko kesän kiinni vesivahingon vuoksi, eikä vielä tiedetä, avaako ravintola uudelleen. Ravintolan lisäksi menetettiin kahvila, kun Onnenkenkä sulki syyskuun lopussa. Vuodenvaihteessa lopettavassa urheiluliikkeessä on loppuunmyynti.

 

Ravintola on elävän kylän tunnusmerkki. Sen pöytien äärelle kokoonnutaan päivällä syömään ja illalla tuulettumaan. Puoli vuosisataa sitten kylänraitilla oli viisi baaria tai ravintolaa. Nyt jäljellä on yksi pubi ja syksyllä avannut Kostia-areenan kahvila.

Urheiluliike on viimeisiä jäänteitä vanhoista hyvistä ajoista, kun kylä oli täynnä erikoisliikkeitä. Sen menetys on kolaus ennen kaikkea kalastajille ja metsästäjille, jotka ovat saaneet kaiken kotikylältä Motonetin hinnoilla. Pyörien hoitovastuun perivillä perheenisillä tulee palvelua ikävä. Vielä suurempi hätä on nelipyöräisten omistajilla: kuka nyt korjaa ja huoltaa rollaattorit?

 

Elämänkaaren ehtoopuolella kauppareissua ei suunnitella hintojen, vaan kävelymetrien perusteella. Kivijalkaliikkeen ovelle pääsee autolla, mutta lentokentän kokoisissa marketeissa ja kauppakeskuksissa kuljettavaa kertyy kilometreittäin.

Ikääntyvä väestö ei jakaudu tasaisesti pitkin Suomea. Nuori väki pakkautuu kasvaviin kaupunkeihin, mutta mummot ja vaarit asustavat edelleen maaseudulla. Kylä- ja kaupunkikeskukset eivät pysty heitä palvelemaan, koska palvelut siirtyvät kauppakeskuksiin ja jättimarketteihin.

Ikäihmisen ei ole helppo selvitä Kangasallakaan. Kivijalkaliikkeitä löytyy vielä jokunen, mutta niiden eteen ei pääse autolla, koska asiakaspysäköinti ei toimi.

Kangasala ei ole ainoa pikkukaupunki, jonka keskusta on kuivattu markettien avulla. Esimerkiksi Nokia on tästä tuore esimerkki: kuihtuvassa keskustassa myydään lähinnä liiketilaa. Jäljelle jäivät baarit ja kirpputorit, kun sisäänajotien varteen nousi Prisma.

Kaupunki ei yritä vastustaa kehitystä, vaan sopeutua siihen: suutareiden ja luontaistuotekauppojen välissä on kaupungin palvelukoju. Jos hyvinvointikioski olisi vielä avoinna iltaisin ja viikonloppuisin, kaupunki voisi kehuskella menneensä sinne, missä asukkaatkin ovat.

 

Rapakon takana eletään jo kaupan seuraavaa murrosta. Kauppakeskukset tyhjenevät ja sulkevat, kun ihmiset ostavat netin kautta.

Suomessakin uusi asiakassukupolvi elää nettiaikaa. Se on alkanut pitää kivijalkaliikettä sovituskoppina, jossa testataan minkä kokoisia vaatteita ja kenkiä netistä tilataan.

Kauppakeskusten vastaisku on nähtävissä: ne opettavat asiakkaille, että ostoksilla käynti on nykyihmisen ajanvietemuoto. Kauppatapahtumat toimivat myös pienemmillä paikkakunnilla. Pimmeen kaupan illat sekä kesän ja joulun avaukset saavat kylät kuhisemaan. Tempaukset vetävät myös kauempaa väkeä, joka näkee kaupparaitit epätodellisen vilkkaana.

Kauppojen kannalta olennaista on, miten selvitään marraskuisista arkipäivistä. Nuoret yrittäjät ovat keksineet siihen kiehtovia malleja. Esimerkiksi rautalangasta taidetta vääntävä Spirraali keskittyy hiljaisena aikana nettikauppaan, kursseihin ja messuihin.

Turhan nopeasti hiipunut Muutos toi kylälle sivukylillä hyväksi havaitun mallin, jossa palveluita kootaan saman katon alle. Kylältä saisi edelleen koiranruuat ja rollaattorin korjauksen, jos lakkauttava urheiluliike voisi tuoda ne osaksi jonkun toisen liikkeen palveluvarustusta.

Rautajärven kyläseminaarissa havahduttiin siihen, että pienellä kunnalla ei ole varaa ja isolla kunnalla halua satsata pieniin kyliin. Pitää tarttua itse toimeen, jos palvelut halutaan pitää lähellä. Seminaari olisi tarjonnut erinomaista oppia myös keskustan väelle. Kuntaliitostilanteessa Luopioinen tai Rautajärvi olisivat Onkkaalaa valmiimpia.

 

Pimeen kaupan illan kaltaisten kauppatapahtumien tärkeä oppi ollut se, että asiakkaat pitävät paikallisista yrittäjistä. Väki jakaa ja peukuttaa somessa yrittäjien tapahtumia ja tarjouksia. Naapurin yrittäjän lapset ovat samassa päiväkodissa ja joukkueessa. Hänen mainoksiinsa ei suhtauduta torjuen.

Samaa todistaa myös nettikysely, joka keräsi parissa päivässä lähes sata vastausta. Pälkäneläiset pohtivat huolella, miten kylän yrittäjiä voisi auttaa ja palvelut pelastaa.

Kysely paljastaa myös vanhakantaisempaa ajattelua. Esimerkiksi vasemmistolaisesti ajatteleva kokee, ettei hän voi käydä joissain liikkeissä. Ajatusmallissa on olennainen virhe, sillä äänestäminen tapahtuu vaalikopissa, ei kaupan kassalla. Pienessä kylässä tekijöitä on vähän, eikä kauppiasta pidä rankaista siitä, jos hän tai hänen sukulaisensa osallistuvat yhteisten asioiden hoitoon muuallakin kuin liikkeessään.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>