Lintulaudan vieraat – on aika aloittaa lintujen talviruokinta

Talitiaisilla on karkelot käynnissä.

 

Talven lähestyessä pihapiirin lintulaudat odottavat taas vieraita. Milloin pitäisi aloittaa talviruokinta? Silloin kun ensimmäiset pakkaset tulevat tai lumi sataa maahan. Monet aloittavat ruokinnan jo paljon aikaisemmin vaikka jo syyskuulla, mutta silloin on vaarana, että turhaan houkuttelee muuttolajeja viipyilemään.

Tärkeimpiä perusohjeita talviruokinnassa ovat, että tarjoile linnuille puhdasta ravintoa ja jatka ruokintaa kevääseen asti. Kaupunkiseudulla ja taajamissa ruokintapaikkoja on tiuhemmassa, mutta maaseudulla ruokintapaikkojen välimatka voi olla selvästi pidempi. Eli jos naapuri taajamissa unohtaa ruokinnan, linnut voivat siirtyä toisen naapurin apajille, mutta jos maaseudulla matkaa uudelle lintulaudalle kertyy kilometrin tai enemmän, linnut eivät heti löydä uutta ruokintapaikkaa.

Keskimäärin Etelä-Suomen olosuhteissa marraskuun alku on parasta aikaa talviruokinnan aloittamiseen. Linnut oppivat hetkessä ravinnon tarjontaan ja hyödyntävät ahnaasti siemenet ja rasvat.

Muutamien lajien runsastumisen voidaan osittain laskea yleistyneen ruokinnan ansioksi. Tällaisia ovat muun muassa sinitiainen, pikkuvarpunen ja viherpeippo.

Talven pakkaskaudet voivat olla pihapiirin lajeille kohtalokkaita, jos ravinnonsaanti keskeytyy. Koville pakkasilla ja lyhyen päivän aikana lintujen on käytettävä ravinnonhakuun koko valoisa aika.

 

Taudit leviävät likaisilla laudoilla

Ruokintapaikkojen siisteydestä on myös pidettävä huolta. Hyvä esimerkki saatiin muutama vuosi sitten viherpeipon osalta. Vielä kymmenen vuotta sitten viherpeippo oli kevään yleisimmistä laulajista. Tuntui siltä, että viherpeippoja oli todella joka paikassa, kylissä ja metsissä. Sitten tapahtui romahdus, eikä kanta ole vieläkään siitä runsastunut.

Viherpeipon romahdukseen oli syynä trikomonoosi, joka on loisen aiheuttama suun ja ruokatorven tulehdus. Tauti vaikeuttaa nielemistä ja syömistä. Viherpeipon lisäksi tauti tarttuu muun muassa muihin peippolintuihin, vihervarpusiin ja kyyhkysiin.

Trikomonoosi leviää helposti ruokintapaikoilla, ja lintulautojen puhtaudesta tulisikin huolehtia.

Jätteet voi välillä siivota pois ja levittää paikalle sorakerros. Ennen ruokinnan aloittamista lintulaudat voi myös pestä. Linnuilla on monia muitakin tauteja kuten salmonellaa, joka myös leviää vaikka ulosteiden välityksellä.

 

Suojaisa ruokintapaikka

Ruokintapaikkaa perustettaessa olisi mietittävä muutamaa seikkaa. Kovin avoimelle paikalle lintulautaa ei pidä pystyttää.

Ruuan ohella linnut tarvitsevat suojaa. Siihen riittää muutama tiheä kuusi tai pensasaita. Avoimella paikalla linnut eivät ehdi saalistajia pakoon. Varpushaukka yllättää helposti ruokailuun keskittyneen linnun. Vaikka tarvitseehan se haukkakin ravintoa.

Rakennusten välittömässä tuntumassa olevat ruokailupaikat peilailevat ikkunoista ja turhan moni lintu taittaa niskansa ikkunaan lennettyään. Ikkunoihin tulisikin olla etäisyyttä vähintään viisi metriä. Isot maisemaikkunat ovat kaikkein pahimpia.

 

Lintulauta tarjoaa yllätyksiä

Tavallisimmat ruokailijat lintulaudoilla ovat talitiainen ja sinitiainen. Varpunen on käynyt hyvin vähiin, mutta tilalle on tullut nopeasti levittäytynyt pikkuvarpunen. Viherpeipon kanta on romahtanut, mutta toivottavasti sekin vielä löytää ruokintapaikalle.

Tiaisista myös kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen piristävät lintulaudan elämää. Mustarastas on nykyisin melko tavallinen talvivieras ja leutojen talvien myötä yhä useampi rastas jääkin talvehtimaan.

Punatulkun kanta vaihtelee vuosittain, osa lähtee vaeltamaan ja voi siirtyä etelämmäksi. Tikoista lintulaudalla rasvaa käyvät nokkimassa etenkin käpytikka, mutta myös harmaapäätikka on tuttu ilmestys yhä useammalla laudalla.

Kaikkiaan meillä jää talvehtimaan useita kymmeniä lintulajeja, ja lintulauta tarjoaa aina uusia yllätyksiä. Sen seuraaminen on varsinaista ”tosi-TV:tä”, jossa riittää vauhtia ja ihmettelyä.

Lintujen ruokinnasta on tullut kaupoille hyvää bisnestä. Hyllyillä riittää erilaista tarjottavaa, erilaisia rasvapötköjä ja siemensekoituksia. Eikä lintulautaa enää tarvitse itse nikkaroida, kauppa tarjoaa siihenkin erilaisia virityksiä.

 

Lintujen talvinen menú

Mitä linnuille sitten tarjotaan? Varpunen, pikkuvarpunen ja keltasirkku kelpuuttavat edelleen kauranjyvät ravinnokseen. Niiden käyttö onkin jäänyt liian vähäiseksi.

Keltasirkku ei tule pihapiiriin ilman kauraa tai muita jyviä. Jos et muuten saa sitä houkuteltua, pistä roikkumaan muutama kauralyhde ja keltasirkkuparvet ilmestyvät niitä tutkimaan.

Erilaiset rasvapötköt ovat tiaisten ja tikkojen suosiossa. Myös leivänmurut, pähkinät ja juustonpalat kelpaavat tiaisille.

Rastaat pistelevät nokkaansa halukkaasti viimeisiä omenoita, rusinoita ja marjoja. Jos syksyllä on tarjolla pihlajanmarjoja, niitä voi kerätä talteen ja laittaa talvella lintujen nokittavaksi. Punatulkulle kelpaavat erilaiset siemenet, marjat, auringonkukka ja pähkinät.

Oikeastaan lintujen ruokintaa voi suorittaa monella tavalla kunhan muistaa, että ravinto ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Kovilla pakkasilla linnut tarvitsevat ravinnosta paljon rasvaa ja siksi esimerkiksi pähkinät ja auringonkukansiemenet ovat monen lajin suosiossa.

 

 

Viherpeipon kanta on vähissä. Koiras rengastettuna.

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>