Pakettiautomies ja muut pikkujoulutärpit

Kaikenkarvaiset pikkujoulut tuovat näinä aikoina vastaan monenlaista vilkuttajaa ja pakittajaa. Laadimme sinkkunaisia (ja -miehiä) varten listan, jonka avulla pystyy määrittelemään jo miehen ajamasta autosta, onko syytä jatkaa matkaa yksityiskohtaisempaan katsastukseen vai kannattaako vain karata täyttämään pissapoikaa.

Pakettiautomiehen tunnistaa helposti. Vähänkin harjaantunut silmä osaa kertoa, milloin kaupan ovista astuu ulos juuri hän, joka kävelee parkkialueen ainoalle pakettiautolle. Rento mutta samalla aikaansaavan vauhdikas olemus. Miehekkäällä tavalla tyylikäs ja usein työvaatteisiin verhottu jäntevä vartalo. Terävä katse silmissä usein pienen parransängen verhoamilla kasvoilla. Suotta ei pakettiautomiestä kutsuta pikkujoulukauden saaliiksi numero yksi. Käsistään näppärä, vehkeet takaluukussa valmiina kulkeva ja moneen projektiin lupautuva kaveri on kuitenkin kaikin puolin haluttua tavaraa, joten kilpailu pakumiehistä on kovaa.

Henkilöautopuolella pakettiautomiehelle löytyy vain yksi selkeä haastaja: Opel-mies. Asiat hoituvat usein insinöörimäisellä tarkkuudella. Yli-ihmisen tavoin suorittaa aikataulultaan hankalia ja monia tehtäviä jopa samanaikaisesti ilman, että auton maalipinta on milloinkaan likainen. Saattaa valitella kiirettä ulospäin, mutta vain näön vuoksi korostaakseen omaa arjenhallintakykyään – eli silloin kun tilanne on täysin hallinnassa. Itsekorostuksen tarpeestaan huolimatta Opel-mies on jonkinlaisena pakettiautomiehen valkokaulusversiona kelpo saalis hänkin.

Toyota-mies on puolestaan eräänlainen köyhän naisen Opel-mies – tekee paljon, mutta saa aikaan vähemmän eikä pysty antamaan yhtä viimeisteltyä kuvaa (pätee sekä auton puhtauteen että omistajan ulkoiseen olemukseen). Vankka usko tulevaisuuteen ja jalat maassa: luottaa valintaansa eli siihen, että kiireen keskellä Toyota kestää maailman tappiin asti kevyemmälläkin puunauksella. Varma, mutta joidenkin mielestä hieman tylsä valinta.

Jos raha, talous ja vauhdikas meno kiinnostavat, kannattaa ajella kohti Ford-miestä. Hän on henkeen ja vereen kauppamies ja tuttu näky myyntitiskillä. Kun löytää mieleisensä mallin, pysyy siinä eikä tuolloin lotkauta korviaan varoituksille luultavista ruostevaurioista helman alla. Miinuksena kuitenkin on, että Ford-mies päivittää hanakasti kultaansa säännöllisin väliajoin uudempaan vuosimalliin, jos sopiva tarjous tulee vastaan. Hänen seurassaan markkinoita on siis syytä seurata ja omasta markkina-arvosta huolehtia.

Citroen-mies. Herkkä maailmanparantaja. On tehnyt virheitä (kuten hankkinut ranskalaisen auton), mutta on yhä uudelleen ja uudelleen valmis antamaan rakastetulleen toisen tilaisuuden – ja samalla antaa anteeksi myös itselleen. Tuntee ymmärrettävästi yhteenkuuluvuutta Renault-miehen kanssa ja on etenkin taiteilijaluonteisten suosiossa.

Jaguar-miehellä on, millä mällätä (ainakin autokaupassa). Hyvä varallisuusaste ei korreloi kuitenkaan rationaalisuuden kanssa – oli miten rikas hyvänsä, vain hölmö hankkii Jaguarin kaltaisen auton, jonka varaosat huoltoineen maksavat Fiat-miehen kuukausipalkan verran. Soveltuu hyvin yhden yön suhteisiin tai riittävällä ikäerolla perintöverotukseen.

Bussikorttimies. Näitäkin on, vaikka näköhavaintoja pysäkeillä ei (epätoivoisimpia sinkkuja lukuun ottamatta) juuri tehdäkään aamuisin tai iltapäivisin. Viikonloppuiltaisin kuitenkin kaivautuvat esiin koloistaan. Elämäntapa kielii paitsi köyhyydestä myös hyvistä unenlahjoista – bussikorttimies jos kuka viettää mielellään aikaa peiton alla.

Fillarimies. Ei ole pikkujouluissa, kumi puhkesi matkalla.

 

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, joka on ehkä itsekin joku edellä mainituista tyypeistä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?