Neljä perhettä, 11 muuttoa, yli 250 ammattilaista ja X-määrä perheenjäseniä – Onni Westlundin kokemukset lastensuojelun asiakkaana ovat useista muuttuvista tekijöistä huolimatta positiiviset

 Mihin kuulun? Missä on minun paikkani ja ketä kuuluu perheeseeni? Sijaisperheessä asuvan nuoren mielessä risteilee usein monia kysymyksiä. Sijaishuollossa kasvanut Onni Westlund, 27, on tyytyväinen siitä, että hänet otettiin huostaan ja että äiti on saanut siitä huolimatta osallistua hänen kasvattamiseensa omien voimavarojensa mukaan. Nyt Westlund on mukana hankkeessa, joka tarjoaa vertais- ja kokemusasiantuntijatoimintaa sijoitetuille nuorille ja nuorille aikuisille.    

 

Onni Westlundin omat kokemukset lastensuojelun toimivuudesta ovat positiiviset. Nyt Westlund työskentelee Pesäpuu ry:n Up2Us-hankkeessa.

27-vuotiaalla Onni Westlundilla oli itsenäistymisen kynnyksellä pieni ongelma: ketkä oikein kuuluvat minun perheeseeni? Kuuluvatko siihen vain äiti ja isoveli biologisesta perheestä vai sijoitusperheiden vanhemmat? Lasketaanko mukaan sijaisperheiden omat biologiset lapset ja muut perheeseen sijoitetut lapset? Entä sijaisperheiden isovanhemmat tai muu suku: tädit, sedät ja serkut?

– Laskeskelin joskus, että perheeseeni voi lukeutua jopa 500 henkilöä. Ja tässä luvussa ei ole mukana edes esimerkiksi sijaisperheiden lasten serkkuja, Westlund mainitsee.

Westlund kertoo oman lastensuojelun asiakkuutensa olleen melko tavanomainen. Hän asui perheensä – äidin, isän ja isoveljen – kanssa Tampereella. Elämän käännekohta tuli vuonna 1993, kun perheen isä menehtyi auto-onnettomuudessa ja äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi. Pian äiti sairastui psyykkisesti, ja seuraavana vuonna hän haki apua omaan jaksamiseensa ensi- ja turvakodista. Tämän jälkeen perhe sai tukea ja apua kotiin. Muutto toiselle paikkakunnalle katkaisi kuitenkin tukitoimet, minkä jälkeen äidin vointi heikentyi.  Vuonna 1997 Westlund muutti veljensä kanssa ensimmäistä kertaa sijaisperheeseen.

– Tämän jälkeen muutimme äidin ja sijaisperheiden välillä useaan otteeseen. Huostaanottopäätös tehtiin joulukuussa 1999, kun kävi selväksi että äidin voinnin paranemiseen menisi useita vuosia.

Huostaanottopäätös oli 9-vuotiaalle Onnille helpotus, vaikka pienen pojan olikin ollut hankala ymmärtää varsinkin ensimmäisten muuttojen tarpeellisuutta. Westlund ymmärsi huostaanottopäätöksen jälkeen selvästi, että nyt hän saisi taas tehdä tavallisia lapsen juttuja kun seilaaminen eri paikkojen välillä loppuisi. Onnille ja hänen veljelleen löytyi sijaisperhe Kangasalta.

– Pääsimme juurtumaan, luomaan pysyviä kaverisuhteita ja keskittymään kunnolla koulunkäyntiin, Westlund kertaa.

Sijaisperhe toi pysyvyyttä

Huostaanottopäätös oli Westlundin mielestä juuri oikea hänen perheensä tilanteessa. Vaikka pienet pojat olivat tottuneet omaan arkeensa äidin kanssa, arki oli äidin voimien vähyyden takia kaukana tavallisesta. Mitä vanhemmaksi poika kasvoi, sitä selvemmin hän tämän seikan tajusi.

– Toisaalta äiti on saanut olla elämässämme koko ajan mukana ja kasvattanut meitä yhteistyössä sijaisperheeni kanssa omien voimavarojensa mukaan. Sain myös muuttaa aina yhdessä veljeni kanssa, mikä toi uuteen paikkaan aina tukea ja turvaa.

Kangasalan sijaisperheessä Westlund sai liudan uusia sisaruksia perheen biologisista ja muista sijoitetuista lapsista. Hän asui sijaisperheessä kymmenen vuoden ajan kunnes muutti ylioppilaskirjoitusten jälkeen omilleen. Tällä hetkellä hän työskentelee lastensuojelutyötä tekevän Pesäpuu ry:n hankkeessa asiantuntijana.

– Omat kokemukseni lastensuojelun toiminnasta ovat positiiviset. Onhan minullakin ollut aika liuta sosiaalityöntekijöitä ja muita työntekijöitä vastaamassa hoidostani ja elämästäni – yhteensä yli 250 ammattilaista – mutta ihan hyvät muistot ja kokemukset minulle urastani lastensuojelussa jää, Westlund kiteyttää.

 

Up2Us-hanke kehittää lastensuojelua Pirkanmaalla

Valtakunnallisen lastensuojelujärjestö Pesäpuun hanke Up2Us tarjoaa mahdollisuuksia vertais- ja kokemusasiantuntijatoimintaan sijaishuollossa asuville ja jo itsenäistyneille nuorille Pirkanmaalla. Nuorille hanke tarjoaa vertaistukea sekä kehittämisen ja vaikuttamisen paikkoja paremman lastensuojelun luomiseksi. Nuorten omia kokemuksia lastensuojelusta myös viedään hankkeen kautta tiedoksi esimerkiksi laitosyksiköille ja sosiaalityöntekijöille ja parannetaan näin työntekijöiden tietoisuutta lasten ja nuorten tarpeista.

– Keskeisenä ajatuksena on nostaa nuorten omia kokemuksia ja ajatuksia keskustelun keskiöön, myös julkisuudessa. Kaikki sijaishuollossa olevat yli 13-vuotiaat tai siellä olleet alle 29-vuotiaat ovat tervetulleita mukaan toimintaamme, hankkeen asiantuntija Onni Westlund vinkkaa.

Yksi kommentti

  1. Senja Kaltti

    Pälkäneellä ei toimi sijoitus siaisperhe ei anna tavata .eikä kuunnellut mitään.yli vuosi nyt takana kunkatkasin lapseni kokonaan suhteeni.en kestä välillä sai nähdä taas katkaisi yhteyden oton .nyt on aikuinen mutta kun sioitetiin täyskieltotapaamiseen tuli heti.rippikirkossa näin hyvin kaukaa hänet.muutti omileen sijais perhe vei oventaakse tavarat jättisiihen.myi loput mitään kysymättä häneltä mitään vei rahat ikkuna remotiin kaveri veiloput rahat.juopotteli poltti tupakkia alaikäisenä.niin hyväsijaisperhe oli.nyt minä en välitä mitä tekee eesto päällä netissä .samanlainen on kun sijaisvanhemmat nykyään

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?