Palautetta pysäköinnistä – ”parking fine”

Keskivertokuski on muita parempi auton ratissa – ainakin omasta mielestään. Mutta joillain osa-alueilla voi tapahtua taantumista, koska taitoja ei tarvitse. Maalla voi esimerkiksi selvitä hyvin peruuttelematta, ja parkkeeraustaidot pääsevät ruostumaan.

Siksi oli hienoa saada isolla kirkolla palautetta pysäköinnistä. ”Parking fine” luki tuulilasinpyyhkimen alle sujautetussa paperisuikaleessa, vaikka omasta mielestä suoritus ei ollut mitenkään erityisen ansiokas.

Kyse ei ollut edes taskupysäköinnistä, sillä sairaalan edustan tyhjällä tiellä ei tarvinnut etsiä Opelin mentävää aukkoa oikeiden autojen välistä. Ainoastaan polvensyvyisiä lätäköitä piti vähän varoa, sillä tuleva ratikkatyömaa oli lähes yhtä lohduttomassa kunnossa kuin kotoinen Onkkaalantie.

Tuulilasin sulan alta paljastunut suomenkielinen otsikko kertoi, että palaute maksaa 50 euroa. Parkkisakko on kuitenkin pieni hinta siitä, ettei tarvitse jonottaa keskussairaalan parkkipaikalle.

Suuruudenhullu hoitokaupunki on ollut hahmottumaton työmaa noin ihmisiän ajan. Remontin eri vaiheita on yhdistänyt se, että parkkipaikkoja on ollut mahdotonta löytää.

Nyt tilanne on heikentynyt entisestään, sillä pysäköintialueelle jonottava satojen metrien autoletka tukkii ruuhka-aikaan sairaalalle johtavat tiet ja jopa Teiskontien risteyksen.

Kokenut sairaalakävijä osaa välttää autoilijoille viritettyjä ansoja. Pysäköintialueelle saattaa päästä, jos koukkaa portille myötäpäivään ja takakautta. Silloin opasteita seurannut jono joutuu väistämään oikealle kääntyviä kiilaajia.

Poistuttaessa taas kannattaa kiertää puoli sairaalaa, jotta pääsee ajamaan liikenneympyrään yhtä sektoria aiemmin. Silloin Teiskontien risteyksestä voi päästä viidensillä vihreillä.

Kokemusasiantuntijana osaan jakaa neuvoja satunnaisille sairaalakävijöille. Ruuhka-aikaan matkaan kannattaa varata puolitoista tuntia: puoli tuntia ajomatkaan, puoli tuntia pysäköintiin ja puoli tuntia kävelyyn sekä oikean oven etsiskelyyn, sillä sisäänkäynti siirtyy satunnaisessa järjestyksessä talokolossin uumenissa.

Sairaalasta ei sovi myöhästyä, sillä kallispalkkaiset tohtorit ja vierailutunnit eivät odota. Siksi on piinaavaa seurata kellon etenemistä seisovassa parkkipaikkajonossa. Ruuhka-aikaan puomi näyttää toimivan suosikkikapakan portsarin tapaan: uusia tulijoita pääsee sisään sitä mukaan kun entisiä poistuu.

Jono alkaa tyhjentyä keskeltä ja hänniltä, kun puomi nousee kerran viidessä minuutissa. Kuudentena seisova osaa laskea, että tasaisen vauhdin taulukolla oma vuoro koittaa puolessa tunnissa. Jonon hänniltä ei mahtuisi sisään saman päivän aikana.

Omaksi ratkaisuksi vakiintui ratikkatyömaan koneita odottava autio tie sairaalan ovella. Parkkisakko tasoitti tilit, sillä maksoin viikon aikana säästämäni pysäköintimaksut korkojen kera takaisin.

Suurkaupungit elävöittävät keskustojaan karkottamalla autoilijat kehäteille ja esikaupunkeihin. Euroopan automatkailija saa jännittää vielä pitkään reissun jälkeen, millaisia parkkisakkoja ja ruuhkamaksuja posti tuo.

Myös suomalaiskaupungeissa raivataan tilaa jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Autot häädetään muun muassa pysäköintimaksuilla. Päivän parkkitalossa seisotetusta autosta saa maksaa reilut 30 euroa ja pikaisemmasta palaverista voi selvitä 15 eurolla. Pieni riskinotto tuo kaupunkivisiittiin lisäjännitystä: pysäköintisakot vastaavat parin, kolmen parkkitalovisiitin hintaa.

Bussilla Tampereen-reissu hoituu edullisemmin ja nopeammin, sillä auki kaivetussa kaupungissa julkiselle liikenteelle on omat kaistansa. Raatteentietä muistuttavilla kaduilla ei pysty ajamaan kävelyvauhtia kovempaa. Siksi vähän ihmetyttää, miksi uusi työmaavaihe alkaa aina sillä, että tien poikki pultataan rautapalkkeja, joiden yli ei pääse ripustuksia rikkomatta. Vai tulkitaanko työmaalla, että suunnitelmapapereiden apuviivat tarkoittavat poikittain asennettavia ratikkakiskoja?

Suurkaupunkien tapaan myös keskussairaala yrittää karkottaa autot pihastaan. Visio ei ole aivan viisas, sillä sairaalaan ei ajella huvikseen shoppailemaan, vaan viimeisessä hädässä.

Ihminen ei ole ratin takana parhaimmillaan, kun hän saapuu hoitoon tai katsomaan lähimmäisiään. Siksi parkkipaikalla näkee metkoja suorituksia.

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja.

Mahtoivat esimerkiksi kanssa-autoilijat ihmetellä, kun jonossa autojen seassa parkkilappua jonotti käsilaukkunsa kanssa jalankulkija. Mutta pakkohan nurmen poikki parkkipaikalle ajaneen oli hakea lappu, että pääsi portista ulos.

Kovin fiksuja ei olla myöskään siellä parkkifirmassa. Viikonlopun maksuton pysäköinti on hoidettu niin, että portilta jonotetaan parkkilappu, joka nostaa puomin ylös. Lähdettäessä pitää etsiä automaatti, joka sylkäisee parkkilapun rahaa vaatimatta takaisin. Sitten pääsee jonottamaan ulosajopuomille. Eikö olisi helpompaa nostaa puomit viikonlopuksi ylös?

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 8 viikkoa vain 3,90 €.