Lukijan runo

Rautajärveläiset Virossa

Lokakuun lämpöaalto saa pohjolaa helliä,

Viimsin hotellin aamiaisella syödään puuroa ja velliä.

Laivassa matkatavaroita portaissa viisi kerrosta rahtaat,

tanssibaarin tungoksessa tanssijoilla on tilat ahtaat.

Aamulla vieraillaan Tallinnan asemalla,

laivan kaljat laskettiin pois kusemalla.

 

Jägalan vesiputous pauhaa

saamatta hetkenkään rauhaa.

Kymmenien metrien päähän lentää pisaroiden roisketta,

merimatkalla ihaillaan ruskaa ja aaltojen loisketta.

 

Kiiu tornin rakensi saksalainen keskiajalla

vihaisten virolaisten talonpoikien maiden rajalla.

Torni antoi talonpoikia vasten turvaa,

paksujen kiviseinien sisälle perhe suojaan kurvaa.

Nykyään torni saa turisteja ahkerasti palvella,

korkeiden lämmityskulujen vuoksi torni on kiinni talvella.

 

Viimsin hotellin lähellä lentää kurkiaura,

Kochi Aidad ravintolan puuron valmistusaineena on kaura.

Erkki tyhjiä Viron tölkkejä kassiin sulloo,

palautusautomaattiin palauttaa monta tölkkiä ja pulloo.

Muutaman tölkin hylkää automaatti,

Viimsin hotellin aamiaiseen kuuluu kurkku ja tomaatti.

 

Illalla Viimsin pubiin lähtee iso porukka,

mukana on myös Erkki ja Jukka.

Porukkaa on paljon enemmän kuin kaksi,

aivan liian pieni on taksi.

Suurimman osan tarvitsee kilometri kävellä,

siitä laulu sävellä!

Kärkijoukko kävelee todella kovaa,

vauhti nitroa käyttävälle jälkijoukolle sydänvaivoja povaa.

nitroväki on infarktin partaalla,

pubissa ollaan tuulella hilpeällä, ei hartaalla.

pääruoaksi syödään kanaa,

ruokajuomaksi avataan kaljahanaa.

Hyvä fiilis tulee kaljasta,

Tallinnan teinitytöillä on nilkkaa paljasta.

Jälkiruoaksi nautitaan marjaa ja kamaa,

Suomessa talkkunajauho on samaa.

 

Kalmistossa käydään virolaisten suurmiesten haudoilla,

he ajelivat aikoinaan hienoilla amerikanraudoilla.

Automaatista voi ostaa hautakynttilöitä,

edullinen hinta ei kiristä vöitä.

Tallinnan Televisiotornin juurella Jari uhoaa:

Tornin näköalatasanne 170 metrin korkeuteen kohoaa.

 

Illalla hotellihuoneessa juttua luistattaa Rautajärven sahti,

ruskan väriloistossa hohtaa Tallinnan lahti.

Bussissa Jukka kertoo tarinan liittyen Viron kieleen,

virolaisille siisti sana tuo suomalaisille tuhman sanan mieleen.

Jukka Ollikkala

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>