Nuorisovaltuustoja käsittelevässä juttukokonaisuudessa, S-HL 3.1. huomioni kiinnittyi muutamaan seikkaan. Lempäälän nuorisovaltuutettu Matias Mäkiranta, 17 , valitti nuorten aliedustusta ilmastonmuutosta, väestön ikääntymistä, valtion velkaantumista ynnä muuta koskevassa (eduskunnalle kuuluvassa) päätöksenteossa ja otti esille myös kunnanvaltuutettujen kuntalaisia huomattavasti korkeamman keski-iän, mikä ”vaikuttaa omalla tavallaan siihen, millaisia päätöksiä valtuutetut tekevät”. Aliedustuksen syy on kyllä selvä. Alle 18-vuotiaathan eivät ole vaalikelpoisia, eivätkä pienet ikäluokat ja alhainen äänestysinto lupaa suuria mandaaatteja nuorille aikuisillekaan.
Mäkiranta ei tarkemmin yksilöi, miten valtuutetun ikä vaikuttaa tämän tekemiin päätöksiin. Totta kai jokainen ihminen iästä riippumatta toimii omalta tieto- ja kokemuspohjaltaan lähtien. Todettakoon kuitenkin, että vanhakin ihminen, valtuutettukin on yleensä kiinni yhteiskunnassa omansa lisäksi monella muullakin ikä- ja kokemustasolla esimerkiksi lasten, lastenlasten, sukulaisten, ystävien ja erilaisten verkostojen kautta ja seuraa lisäksi mediaakin, eli päätöksenteon pohjaksi hänellä on muutakin kuin Maamiehen tietolaari ja Välskärin kertomukset.
Erityisiä ”nuorisopäätöksiä” on valtuustossa varsin vähän, ellei sitten päiväkotien, koulujen, harrastus- ja liikuntapaikkojen tms. rakentamispäätöksiä sellaisiksi lueta. Kotikuntani Valkeakosken viimeaikaisia valtuustopäätöksiä silmäillessäni löysin yhden suoraan nuorisoa koskevan pääätöksen, jolla valtuusto (minä mukana) sopivien tilojen puuttumiseen vedoten yksimielisesti hylkäsi kunnallisen E-”sport”-pelisalin perustamista koskevan aloitteen, jota edes nuorisovaltuusto ei sellaisenaan tukenut!
Mäkiranta suhtautuu varsin nuivasti ajatukseen, että tulevien sukupolvien tehtäviin kuuluisi ”edellisten sukupolvien tekemien virheiden korjaaminen”. Silti se on tehtävä, jos haluaa rakentaa Uljasta Uutta Maailmaa.
Voimia!
Hannu Uusikartano
Viimeisimmät kommentit