Orava siirtyy asutuksen lähelle

Oravat siirtyvät asutuksiin. Metsissä niitä tapaa enää harvakseltaan. Kuva: Sauli Sarkanen

Aikoinaan orava oli arvostettu saalis ja sitä pyydettiin huikeita määriä.  Oravaa pidettiin jopa arvokkaimpana riistaeläimenä. Mutta ajat ovat siitä muuttuneet  oleellisesti. Enää harva lähtee pyssyn kanssa oravametsälle ja monena syksynä se onkin ollut rajoitettua.  Tällä hetkellä oravametsälle voi lähteä marraskuun alusta helmikuun loppuun. Saalis on nykyisin muutamia tuhansia vuodessa.

Kun katselee vanhoja saalistilastoja oravan osalta,  ei voi kuin hämmästellä niitä määriä mitä sitä pyydettiin.  Huippuvuosina sitä metsästettiin yli kaksi miljoonaa yksilöä.  1900-luvun puolivälissä oli useita vuosia kun oravia tapettiin yli miljoona yksilöä.  Oravakantojen on täytynyt olla todella vahvoja.  Toisaalta sitten ajauduttiinkin tilanteeseen, että oravakannat hupenivat ja metsästystä jouduttiin rajoittamaan.

Puistoissa ja ruokintapaikoilla

Nykyisin oravia tapaa metsistä vain harvakseltaan.  Oravat ovat siirtyneet kaupunkien puistoihin ja maaseutuasutuksen paremmille ruokamaille. Ne ovatkin jokapäiväisiä vieraita ruokintapaikoilla, jossa niille kelpaavat parhaiten pähkinät, leivänpalat ja auringonkukka.

Valtakunnallisessa talvilintulaskennassa, jota hoitaa Luonnontieteellinen Keskusmuseo (Luomus) lasketaan nykyisin myös kaikki nähdyt  nisäkkäät  ja siis myös oravat.  Itselläni on viisi talvireittiä, jotka lasketaan talvessa kolme kertaa. Reiteistä kolme on Kangasalla ja kaksi Oriveden puolella. Reitti pysyy samana vuodesta toiseen. Vanhin reittini on aloitettu vuonna  1960-luvun alussa.

Vielä 1980-luvulla oravia tai niiden järsimiä kuusen käpyjä löytyi metsistä pahemmin etsimättä.  Kymmenen viime vuoden aikana metsäoravat  ovat käyneet vähiin.  Helpoiten oravan löytää nyt omakotitalon takapihalta.

Näätä syö oravalta pään. Se on ihmisen lisäksi oravan pahin vihollinen. Kuva Sauli Sarkanen

Oravan tärkein ravinto on kuusensiemenet.  Niiden ollessa vähissä se turvautuu mäntyyn, jonka käpysato ei vaihtele niin runsaasti.  Metsien hakkuiden kiihtyessä aukkoja tehdään yhä enemmän. Aukoista ja taimikoista oravakaan ei löydä ravintoa eikä pesäpaikkaa.  On lähdettävä evakkoon puistoihin ja lintulaudoille.

Luonnossa ihmisen lisäksi pahin oravan vihollinen on näätä, joka yllättää sen yöllä pesästä.  Pihapiirissä oravalle tuottaa tuskaa vapaana kulkevat kissat, jotka yllättävän helposti saavat oravan kiinni.  Talvilintulaskennoissa on huomioitu myös kissojen esiintyminen.  Siellä missä on kissoja on selvästi vähemmän oravia.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.