Eläköön etänä ja työ

Mitäpä ei voisi lähitulevaisuudessa tehdä etänä, kun poliisi hoitaa lamauttamisenkin sillä tavalla jo nyt?

Etäopiskelu ja toimistoväen etätyö ovat yleistyessään käyneet auttamatta väljähtyneiksi käsitteiksi ja vanhentuneiksi toimintamalleiksi. Jo nyt esimerkiksi ostoksensa voi ruokia myöten hoitaa pitkälti lähtemättä kotoa, ja sama pätee myös vaikkapa pankkipalveluihin.

Ison naapurikaupungin yöelämässäkin etätoiminnan vaikutus jo näkyy baarien tyhjentymisenä. Sen sijaan, että näkisi tukan kampaamisen ja siistien vaatteiden pukemisen kohtuuttoman vaivan, väki yhä useammin hoitaa homman etänä. He laittavat haun päälle treffisovellus Tinderissä (ja kuvakseen netistä löytämänsä mallikuvan), vertailevat kenellä on isoin luuri tai muhkeimmat kuulokkeet ja pikaisen tapaamisen jälkeen vetäytyvät päivittämään Facebook-tililleen tilitystä siitä, miten tulivat taas vedätetyiksi. Tämänkaltainen lisääntynyt etätoiminta on tiettävästi viime vuosina näkynyt matkalaturien myynnin kasvuna ja syntyvyyden pienenemisenä.

Jopa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus Pirkanmaalla nojaa pitkälti etätekemiseen. On totta, että potilaan aikaa parhaimmillaan säästyy mukavasti, kun hän voi vaikkapa kotisohvalta näyttää videokuvaa itseään kiusaavasta ihottumasta tai esitellä kipeästi muljahtanutta nilkkaansa. Hieman hankalalta tuntuu vielä ajatus puhelimen kameran tunkemisesta suuhunsa hammaslääkärin etävastaanotolla, mutta tämä lienee vain tottumiskysymys (yritän olla tässä yhteydessä ajattelematta peräpukamia ja operaatioon sopivan kokoista puhelinta). Ties vaikka jossakin vaiheessa virtsanäytteenkin voi lorotella tietokoneen usb-porttiin.

Olen tästä kaikesta niin vakuuttunut, että minut on lähes vallannut syvä etäusko: etätekeminen saattaa hyvinkin sekä tervehdyttää että viisastuttaa suomalaisia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii auton määräaikaiskatsastus.

Normaalistihan käy niin, että monen nykysuomalaisen tavoin hiljalleen uusavuttomaksi muuttunut Jukkis (nimi muutettu) vie autonsa katsastusasemalle ja istuu toimistossa puhelintaan räpläten sillä aikaa, kun katsastusmies käy auton läpi. Tarkastuksen jälkeen Jukkis varaa autolle ajan huoltoon, koska katsastusmies oli löytänyt vikaa jostakin ”nivelien ja laakerointipisteiden välyksistä”. Jukkiksella ei ole pienintäkään hajua, missä päin autoa tällaiset vätykset sijaitsevat, mutta kiltisti hän varaa ajan huoltoon. Auto hoidetaan kuntoon, ja Jukkis on yhtä tietämätön autonsa tekniikasta kuin ennenkin.

Jatkossa Jukkiksen ei tarvitse tehdä vaivalloista matkaa katsastusasemalle. Videoyhteyden avulla katsastusmies seuraa ja ohjeistaa Jukkista tarkistamaan sen, tämän ja tuon kohdan: ”ei siitä, vaan siinä vasemmalla sen osan X takana – juu, hyvältä näyttää”. Katsastusmiehen hyvin palvellut kroppa saa hieman ansaittua lepoa ja Jukkiksen ymmärrys autoista – ja samalla liikenneturvallisuus – kohenee uudelle tasolle.

Myös vanhemmuus voi nykyisin ainakin isien kohdalla murtaa välimatkoja. Kuulemma etäisyydet ovat kasvussa.

 

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja, jonka kouluaikana isolla kirjaimella alkanut lause harvoin päättyi etäpisteeseen.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.