Kirjastotoimenjohtaja lukee monipuolisesti

Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa. Pälkäneellä vietettävä lukutaidon vuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.

 

Kirjavinkkaajana Seija Heikkilä

Työn puolesta olisi hyvä lukea ja tuntea paljon kaikenlaista kirjallisuutta, kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä sanoo.

Kirjastotoimenjohtaja elää kirjojen ympäröimänä ja saa käsiinsä uutuuskirjat ensimmäisenä. Vieläkö silloin jaksaa lukea vapaa-ajalla ja hankkia kirjoja kotiin? Millaisia kirjoja kirjastotoimenjohtaja hankkii kaikkien luettavaksi – ja mitä hän itse poimii runsaudensarvesta luettavakseen?

Pälkäneen kirjastoa johtava Seija Heikkilä on myös merkittävä tapahtumajärjestäjä, sillä kirjastolla pidetään monenlaisia tilaisuuksia. Kirjastolla vierailee muun muassa kirjailijoita, lukukoiria ja kirjavinkkaajia. Kirjaston näyttelyissä pääsee tutustumaan esimerkiksi taiteeseen ja historiaan. Lukutaitovuoden näyttely järjestetään heinäkuussa.

 

”En ole toistaiseksi innostunut E-kirjoista”

Lukeminen on ihan perusjuttu. Luen kirjaa joka päivä ja lehtiä lisäksi. E-kirjoihin en ole toistaiseksi innostunut, vaan luen perinteiseen tapaan paperisia kirjoja.

Luen sekä kauno- että tietokirjoja, runoja ja proosaa. Runous parhaimmillaan on kaikkein upeinta kirjallisuutta, vähän kuten musiikinkin lyriikat voivat olla. Niissä on rytmiä ja tietynlaista maagisuutta. Silti suorasanainenkin teksti innostaa, kiehtoo ja avaa uusia ulottuvuuksia. Jo työnkin puolesta olisi hyvä lukea ja tuntea lasten ja nuortenkin kirjoja ja paljon kaikenlaista kirjallisuutta, joten riittämättömäksihän sitä aina lukeneisuutensa tuntee.

Luen etupäässä kirjaston kirjoja, mutta mielelläni omistaisin parhaat kirjat itsekin. Runokirjat ainakin. Vanhempia kirjoja ei tosin ole helposti saatavillakaan. Esimerkiksi kun luin kirjastosta lainaamani Aki Salmelan Vanitas-runoteoksen, olisin halunnut ostaa sen itsellenikin, mutta se oli jo kaupoissa loppuunmyyty.

Minulta kysyttiin, millä perusteella kirjasto valitsee hankittavat kirjat. Siinä vain harkitaan, olisiko teokselle lukijoita sekä sitä, onko teos keskeinen ja siinä mielessä ”pakollinen” hankinta. Jos joskus jättää säästösyistä jonkun tilaamatta, todennäköisesti joku sitten kuitenkin kysyy sitä teosta ja toivoo sitä hankittavaksi. Kun käyn läpi valintalistoja, vertailen myös tulevia julkaisuja kirjaston kokoelmaan ja tarpeeseen ja esimerkiksi kirjasarjojen kohdalla katson aiempia lainausmääriä.

Valintalistoja ilmestyy viikoittain, joten hankinta on jatkuvaa. Lisäksi kustantajilta tulee kausiluettelot kahdesti vuodessa. Kirjoja julkaistaan valtavasti. Onneksi ihmiset myös lukevat, seuraavat julkaisemista ja esittävät toiveita.

Kotona Hesareita tai muita lehtiä lukiessa kerään niistä kirja-arvioita talteen ja yritän sitten vielä varmistella, että hyvät kirjat tulisivat hankituiksi. Lukijatkin seuraavat lehtien arvioita, joten kyllä arvostelijoiden kiittämiä kirjoja myös kysellään. Tänä vuonna pitäisi sitten osata sovittaa säästövaatimukset yhteen tarpeiden ja toiveiden kanssa.

 

Kirja, jossa on tunnetta, jää mieleen ja vaikuttaa

Hannu Väisänen: Vanikan palat

Elävää, värikästä kerrontaa. Päähenkilö on Väisäsen alter ego Antero, joka tässä kirjassa on vielä lapsi. Sarjassa on enemmänkin kirjoja, mutta tämä ensimmäinen sarjan aloittajana iski vahvimmin.

Kirja on rehellinen ja aito Anteron lapsuuden kuvaus – niin aito, että siinä kokee melkein kuin elävänsä mukana. Kun Anteron elämässä on ollut komisia juttuja, ne ovat komiikkana kirjassa. Olosuhteet kuvataan niin kuin lapsi, pieni poika, ne kokee. Äidin kuolemakin on tapahtunut tosiasia, mutta lapsi elää elämäänsä ja tilanne vain on sellainen.

Myöhemmässä sarjan osassa Elohopea Hannu (Antero) elää Ranskassa ja on tutustunut Jean-Jacquesiin. Tämä kiinnosti siksikin, että Jean-Jacques oli ranskan opettajana Tampereen yliopistossa, kun itse siellä opiskelin ja hänenkin luennoillaan kävin.

 

Caroline Alexander: Endurance: Shackletonin legendaarinen Antarktiksen retki

Uskomaton tietokirja vuonna 1914 aloitetusta tutkimusretkestä Antarktikselle. Tämä on kertomus taidosta, tahdonvoimasta, kestävyydestä ja sinnikkyydestä.

Retkikunnan tarkoitus oli ensimmäisinä maailmassa kulkea jalan Etelänapamantereen poikki. Matkaan lähdettiin Endurance-nimisellä laivalla, mutta yli 100 kilometriä ennen määränpäätä laiva juuttui ahtojäihin ja lopulta murskaantui. Sen jälkeen oli kyse miehistön pelastamisesta. Nämä miehet osoittivat käsittämätöntä sitkeyttä, rohkeutta ja mielenlujuutta.

 

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

Koko Stieg Larssonin trilogia on hieno ja pidin myös David Lagercrantzin kirjoittamista jatko-osista. Nämä kirjat ovat jännäreiden parhaita: sisällöltään ja kieleltään rikkaita ja sujuvia, otteessaan pitäviä, uusia näköaloja avaavia sekä ajateltavaa antavia.

Kuten hyvissä jännäreissä, rakenne ja sommitelmakin toimii. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa taitaa olla jotain, mikä antaa aihetta erityisen hyville jännityskirjoille.

Kirjailija Juha Itkonen sanoi jokunen vuosi sitten ollessaan Arkissa kirjailijavieraana, että tunne on tärkein. Näin varmastikin on. Kirja, jossa on tunnetta ja joka herättää ja liikuttaa tunteita, jää mieleen ja vaikuttaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?