Emme saa Luopioisten kaltaisessa entisessä pitäjässäkään ajatella niin, ettei meistä ole mihinkään. Oikein virkisti vanhankin aivoja, kun kuuli alullaan olevasta hankkeesta ”Kehittyvät Kukkian kylät”. Mitähän kaikkea uutta ja ainutlaatuista sen tiimoilta syntyy? Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun täällä tapahtuu sellaista, mitä ei muualla. Esimerkiksi viime vuosisadan lopulla taisi aika kauan toimia homma nimeltä ”Kukkian kierros”. Ei ole mummon muistissa, milloin se oli alkanut, mutta ihan kiintoisa se oli. Olihan täällä tutustumiskohteita enemmän kuin monessa muussa pikkukunnassa.
Kierros oli kesällä, eikä Anna Tapion koulu kai ollut kohteena. Mutta oli Aitoossa muuta mukavaa. Alkukahvit kotitalousoppilaitoksella, jonka järvenrantasijainti herätti ihastusta. Eikä kylän vetovoima siihen loppunut. Armas Stenroosin munkit menivät kaupaksi. Yksi jos toinenkin joutui ostohuuman valtaan kangaspainon tehtaanmyymälässä. Moni koti taisi saada uudet ikkunaverhot. Kirkonkylässä ei kai tuolloin ollut erityisiä houkuttimia, mutta Rautajärvellä oli vielä oma meijeri, josta sai ostaa matkamuistoksi Kukkia-juustoja sekä myös Masurkkaa, Purpuria ja Katrillia. Meijerin toiminta loppui noin 30 vuotta sitten.
Sitten Ämmätsän kartanoon, jonka salissa syötiin perinneherkkuja aidossa ympäristössä. Katseltiin vanhojen vuosisatojen kalusteita ja kuultiin historiaa emännän esittelemänä. Saatiin tietää muun muassa että 1500-luvulla paikkaa hallitsi linnanherra Jöns Skytte Hämeen linnasta. Moni vieras innostui näkemästään, kun ei ollut ennen vanhassa aateliskartanossa käynyt.Kierros vei sitten kahvittelemaan Kuohijoen Tervaniemeen, joka edusti perinteistä suurta maalaistaloa. Vielä tutustuttiin Puutikkalaan, jonka sanottiin muistuttavan Tampereen Pispalaa.
Mutta takaisin nykyaikaan. Jännää nähdä, millaisia uusia toimintoja syntyy. Vaikka meidän vanhojen osuus täälläkin taitaa kasvaa, niin ei se tarkoita järjen köyhtymistä. Tänne muuttajissakin näyttää olevan monia välkkyjä, korkeasti koulutettuja ja maailmaa nähneitä ihmisiä. Voidaan esimerkiksi palata eläkepäiviksi lapsuuden koti- tai kesämökkimaisemiin. Joskus nuorempikin voi nykyisten etähommien aikaan olla Luopioisten asukas, vaikka työpaikka olisi suurkaupungissa.
Kehittyvät Kukkian Kylät -hankkeen esittelytilaisuudessa väläytettiin sitäkin, että lisää vuokra-asuntoja pitäisi saada. Tiedä vaikka kirkonkyläämme ilmestyisi Kerrostalo kakkonen. Kimppakyytijuttujakin tuumittiin. Eduskuntavaalien ennakkoäänestyspaikoilla asioihin palataan. Ehkä jatkossa voi esittää ideoita itse kukin. No niitähän meillä riittää. Tuli mummolle mieleen, ettei meidän vanhojenkaan kannattaisi tuhlata säkenöivää älyämme, laajaa tietämystä ja vilkasta mielikuvitusta ristikoitten ratkomiseen. Mennään mukaan uusiin toimintoihin. Se voisi tehdä hyvää. Projekteille ja meille.
Mymmeli