Lukija kirjoittaa

Kirjoista, näytelmistä, elokuvista

Pakinoitsija Mymmeli kirjoitti (SHL 16.1.2019) mielenkiintoisia Väinö Linnan Tuntematon sotilas – romaanista (1954) ja siitä tehdyistä lukuisista näytelmä-, elokuva- ja tv-sovellutuksista. Viisaasti hän jätti ottamatta kantaa elokuvienkaan keskinäiseen paremmuuteen.

Tämän kirjoittajan mielestä romaani on Tuntemattoman eri versioista paras. Olen sen, kirjan viimeistä toteamusta vähän kummeksuen, lukenut kahteen kertaan. Ensi kerran vasta Edvin Laineen elokuvan (1955) nähtyäni 1970-luvulla. Hyvä on Laineen elokuvakin. Kirjan toiminallisuutta eli sotimista liikaa korostamatta se osuu Tuntemattoman kestävään ytimeen: ihmisluonteisiin, tyyppeihin, murteisiin, mielenliikkeisiin, kohtaloihin. Rauni Mollbergin versiokin (1985, kaksi katsomiskertaa Laineen kolmea vastaan) on allekirjoittaneelle kyllä kelvannut.

Aku Louhimiehen elokuvaversiota (2017) Kangasala-talossa katsellessani minua alkoi jo sen puolivälissä pitkästyttää. Filmi tuntuu kovasti bisneshenkiseltä ja ylisoditulta – ei välttämättä kuitenkaan puolta nuoremmasta katsojakunnasta kuin yli seitsenkymppinen ikävaari on. Vaikka omistaisin telkkarin (kahta kuukautta vaille 35 vuoteen ei ole ollut), en varmaan ensimmäistäkään tuntia viihtyisi filmin jatko-osien parissa.

Linnan Tuntemattoman sotilaan on nyt filmannut kolme mestaria: Laine, Mollberg, Louhimies. Jonkinlaisena vertailuna: Pekka Parikka on ohjannut Antti Tuurin romaanista elokuvan Talvisota (1989) ja Olli Saarela Tuurin romaanista elokuvan Rukajärven tie (1999). Arvaa lukija, kummasta kammesta kirjasta tuotettu filmi on allekirjoittajalle parempi… Olli Saarelan on. Siltikin Antti Tuurin ja Pekka Parikan Pohjanmaa, painiotteluineen ja sauvakävelyineen (1988), on se paras.

Huomaan kirjoitelleeni kritisoiden, ja lopetan samassa hengessä. Ei mikään Tuntematon sotilas -teatteriversio ole se Päämäärä Tuntematon -näytelmä, jota Panu Rajalan kirjoittamana ja Panu Raipian ohjaamana esitettiin viime ja edellisenä vuonna Tampereen Komediateatterissa. Tuukka Huttunen näytteli siinä luomisvimmaisen Väinö Linnan ohella useita rooleja. Tapaus jatkaa Turun Kaupunginteatterissa nyt kevätkaudella. Oikein luova, viihdyttävä, ylistävät arvioinnit saanut ja varsinkin teknisesti mestarillinen herrojen esitys oli. Vaan omaa Tuntematontani Päämäärä ei horjuttanut. Kevyt ja vähän ristiriitainen vaikutelma siitä itselleni jäi.

Televisioton

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>