Näyttely, jossa unet ja päivänvalo kättelevät toisiaan

Asta Caplan: Valosta kudottu I. Öljy kankaalle, 2018.

Kangasala-talon galleriaan on ripustettu kolmentoista maalauksen kokonaisuus. Kuvataiteilija Asta Caplanin näyttely Silkkipilvien seurassa – Maalauksia koostuu öljyvärein maalatuista asetelmista ja interiööreistä. Mukana on myös maalauksia eleganteista perhoskämmeköistä sekä parhaat päivänsä nähneistä tulppaaneista.

–Yhtäaikaisesti herkät ja uhmakkaat muodon ja värin kontrastit kiehtovat mieltäni loputtomiin: siitä on syntynyt kiinnostukseni kukkien tarkasteluun, kertoo Caplan.

Maalauksissa aihetta tärkeämmäksi nousee valo ja valon aiheuttamat heijastukset, jotka kasvattavat kuvattua aihetta suuremmaksi kuin se itsessään onkaan.

– Maalauksen idea lähtee valotilanteesta. Jos kyseessä on olemassa oleva interiööri, käytän apuna omia paikan päällä tehtyjä piirustuksiani sekä omia valokuviani, joita otan sadoittain, avaa Caplan työskentelyään.

Asetelmat ovat sommiteltu yksinkertaisista asioista ja esineistä, kuten karhealle pellavaiselle pöytäliinalle asetellusta suolasirottimesta tai parista nahistuneesta sitruunasta. Materiaalin tuntu on käsin kosketeltava. Sirot käsinmaalatut kultareunaiset teekupit on pinottu päällekkäin niin, että katsoja aistii, että kaunis rakennelma voi sortua hetkenä minä hyvänsä. Kysymys on hetken lumosta.

– Maalaukset ovat myös paradoksaalinen pysyvä ikkuna lyhytaikaisuuteen, saavuttamattomaan ja näennäiseen täydellisyyteen. Ne ovat kuin uni, johon on mahdollisuus astua sisään ja tila, jossa tarkastella pysähtynyttä aikaa.

Sisätiloja kuvaavissa maalauksissa yhdistyvät usein monet todelliset, mutta erilliset tilat ja esineet yhdeksi otteeksi Caplanin etsimästä tunnelmasta.

– Useimmiten suuret interiöörit ovat kuitenkin kollaasi useammasta paikasta, yhdistän vaikkapa tuolin Intiasta ja huoneen Los Angelesista. Teen niitä varten usein pienen akvarelliluonnoksen, joka lisää vielä yhden kerroksen prosessiin. Lopullinen maalaus sanelee kuitenkin lopulta itse itsensä.

Tanssijan mieli heijastuu kauneuteen pyrkivissä kuvissa

Asta Caplan (os. Pajunen) syntyi vuonna 1982 Tampereella. Astan ollessa nelivuotias perhe muutti Valkeakoskelle. Teini-ikäisenä Caplan muutti Helsinkiin opiskellakseen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa. Hän valmistui ammattitanssijaksi, mutta joutui muutaman vuoden ammattitanssijana toimimisen jälkeen etsimään itselleen uuden ammatin. Vastaus löytyi läheltä, sillä hän alkoi tekemään jotakin, mitä oli tehnyt aina, nimittäin taidetta. Caplanin lapsuudenperheessä taide oli ollut läsnä aina. Caplanin vanhemmat Timo ja Pirkko Pajunen ovat molemmat Valkeakoski-opiston pitkän linjan taideaineiden opettajia ja kuvataiteilijoita itsekin.

– Kuvataidetta olen tehnyt aina. Se on enemmän elämäntapa kuin muuta. Siksi oli luontevaa hakeutua tälle alalla.

Caplan opiskeli ensin Oriveden Opiston kuvataidelinjalla ja Vapaassa Taidekoulussa maalaustaidetta ennen kuin aloitti vuonna 2005 maalaustaiteen opinnot Kuvataideakatemiassa. Opiskeluaikana hän perehtyi myös japanilaiseen taiteeseen.

– Kiinnostuin japanilaisesta estetiikasta jo 9-vuotiaana. Olin Kuvataideakatemiasta vuoden vaihdossa Japanissa ja opiskelin paikallisen mestarin johdolla japanilaista tussimaalaustekniikkaa.

Caplania kiinnostaa japanilaisessa estetiikassa erityisesti tyhjän tilan ajattelu. Tietynlaisia yhtymäkohtia omaan taiteeseen löytyy myös japanilaisesta kauneuden käsitteestä ja kasviaiheista.

– Minulla on klassisen tanssijan mieli. Kuvan pitää toimia myös esteettisesti, hän painottaa.

Nykyään Asta Caplan asuu ja työskentelee Saksassa. Hän pitää näyttelyitä sekä Euroopassa että Suomessa. Seuraavan kerran Caplanin teoksia voi nähdä huhtikuussa yksityisnäyttelyssä Auran Galleriassa, Turussa.

Asta Caplanin näyttely Silkkipilvien seurassa – Maalauksia Kangasala-talon galleriassa 6.2.– 3.3.

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?