Pälkäneen Lastenlinnan alueella sijaitsevassa Palvelutalo Kanervassa on kolme asuntoa tyhjillään.
Palvelukotisäätiön harras toive onkin saada asuntoihin pian uudet vuokralaiset, sillä säätiö tarvitsee rahaa rakennuksen ylläpitoremontteihin. Vuonna 1995 valmistunut rakennus kaipaa säännöllisiä vuosiremontteja, joihin rahat eivät riitä, jos talo on pitkään vajaakäytöllä.
– Tänne voi kuka tahansa muuttaa. Kun nimi on palvelutalo, niin kaikki eivät näitä asuntoja miellä tavallisiksi vuokra-asunnoiksi, Palvelukotisäätiön Arja Kokkola-Ahava ja Maria Aho kertovat.
Asunnot ovat kooltaan noin 41 neliötä. Niiden vuokra on 575–580 euroa, johon sisältyy myös vesi ja sähkö. Vuokraan on mahdollista saada myös asumistukea.
– Ei tarvitse olla tietynikäinen, eikä pälkäneläinen. Vuokralaisella voi olla vaikka lemmikki, mutta ei tietysti mitään jättikokoista koiraa, joka haukkuu koko ajan, Maria Aho sanoo.
Öisin ei apua
Asukkaana pärjäävät kaikki, jotka eivät tarvitse yöllä apua. Muistisairauskaan ei estä Kanervassa asumista, jos asukas ylipäätään selviytyy yksinään kotona myös yöajan. Kanervan asukkaat voivat hankkia öiseksi avuksi turvapuhelimen, samaan tapaan kuten kotona asuvatkin.
Kanervan asukkailla on kerran viikossa ohjattu kuntosalivuoro ja perjantaisin saunavuoro. Asukkailla on myös mahdollisuus kotihoitopalveluun ja ruokailuun, mutta mikään pakko ei näitä ole ostaa.
Säätiö omistaa ainoastaan kiinteistön, se ei tuota mitään palvelua. Kotihoidon palvelut ja tukipalvelut, kuten päivätoiminta, on Kangasalan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamaa palvelua ja se päättää taksoista.
Päivätoiminnan maksu on 18 euroa. Siihen kuuluu aamiainen, lounas, päiväkahvit, sauna ja virikeohjelma.
– Vanhoja ihmisiä ei saa palvelujen hinnoilla ryöstää, Maria Aho tiivistää.
Päivätoimintaa on maanantaista torstaihin. Jokaiselle vanhukselle sovitaan tietty viikonpäivä.
Päivätoiminnan takia olisi tärkeää, että Kanervan tilat säilyisivät käytössä. Kotihoidon esimies Elina Lintunen sanoo, ettei Pälkäneeltä helposti löydy korvaavia tiloja päivätoiminnan järjestämiseen.
Lintunen korostaakin paikan yhteisöllisyyttä.
– Asukkailla on mahdollisuus nauttia yhdessä lounas ja päiväkahvit ja osallistua päiväkeskuksen viriketoimintaan. Vaikka täällä ei ole asukkaita varten omaa henkilökuntaa, eikä paikalla olla ympärivuorokautisesti, uskon, että monelle ikäihmiselle asuminen täällä voi lisätä turvallisuudentunnetta. Kun ikääntyneiden yksinäisyydestä puhutaan paljon, niin Kanervassa sosiaaliset kontaktit ovat mahdollisia päivittäin.
Hyvää ruokaa ja ystäviä
Annetaan puheenvuoro Kanervan päiväsaliin kokoontuneelle päivätoimintaryhmälle. Millainen paikka tämä oikein on?
– Todella mukava. Täällä on hyvä ja monipuolinen ruoka. Jälkiruokiakin aina erilaisia, kehuu Helinä Löfroos, 91, Pälkäneen yhteiskoulun eläkkeellä oleva liikunnanopettaja.
– Mukavia ihmisiä. En saanut keskustasta asuntoa, niin muutin sitten tänne, Emma Hiissa, 79 sanoo.
Hiissa suunnittelee pitävänsä keväällä juhlittavat 80-vuotiskekkerinsä Kanervan vuokratiloissa.
Kaikki jututettavat ovat asuneet pitkään Pälkäneellä. Osa on käynyt muualla, mutta palannut sitten juurillensa.
Keskiviikko tuntuu olevan jokaiselle viikon kohokohta, kun kuljettaja hakee kotoa päiväpiiriin. Parasta on ystävien kanssa ikivanhojen juttujen ja nuoruuden tanssien muisteleminen.
– Aaltosen Matilla on pitkä pinna, kun meitä kuskaa. Täällä me mittaamme voimiamme saunomalla, nauraa kova saunoja Irja Helander, 90.
Huonosta hoidosta ei ole täällä kuultukaan. Ruuan lisäksi kiitosta kerää viriketoiminta. Porukka on muun muassa leiponut karjalanpiirakoita, tehnyt käsitöitä ja maalannut ruukkuja. Viriketoiminnan aivojumppa on Marjatta Sihdon, 83, mukaan auttanut jopa hänen muistisairauteensa.
– Täällä ei olla herroja, eikä narreja, vaan kaikki puhuvat kaikkien kanssa, Kanervan asukas Risto Tammi, 91 sanoo.
Maa- ja metsätaloustöissä päivätyönsä tehnyt Tammi ei osaa toivoa kuin yhden asian.
– Saataisiinpa Pälkäneelle nyt nopeasti hyvä kunnanjohtaja. Alkaisivat kunnan asiatkin rullaamaan.
Siitä on koko senioriparlamentti samaa mieltä.
