Mummon murinat

Suhteellisuudentajua muistamisessakin

Tämän helmikuun alussa on ollut uutisrintamalla vilkasta. Ai niin, vuosi sitten taisi olla isot otsikot siitä, kun seitsenkymppinen mies tuli, paitsi uudelleen presidentiksi, myös uudelleen poikavauvan isäksi. Tässä kuussa on tunteita kuumentanut vanhushoito, Sydän-Hämeessäkin. No ehkä se ei kaikkia liikuta isommin, ei tunnu omakohtaiselta. Mummokin on melkein sulkenut silmänsä tältä ongelmalta, yrittää torjua pelot, kun jo läheltä liippaa.

Mutta muutakin uutistarjontaa on riittänyt. Helmikuun ensimmäisenä maanantaina saimme tiedon Matti Nykäsen poismenosta. Hän oli niitä henkilöitä, jotka tuli nähneeksi esiintymässä Aitoon Kirkastusjuhlissakin joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Tiedotusvälineitten kautta hän on pysynyt muistissa seuraavatkin vuosikymmenet. Helmikuun viidennen päivän lehdissä oli asiasta valtava uutisvyöry, kansainvälisestikin. Aamulehti oli omistanut mäkisankarillemme kymmenen sivua. Helsingin Sanomissa taisi olla kahdeksan.

Monellakohan sivulla uutisoitiin päälehdissämme 2017 toukokuussa, kun presidentti Mauno Koiviston elämä päättyi. Varmaan muistaminen oli maltillista ja kunnioittavaa. Valtiolliset hautajaiset olivat hänen kohdallaan itsestäänselvyys, ei niistä tarvinnut nostaa suurta kohua eikä kerätä irtopisteitä.

Ennen muinoin oli kirjoittamaton sääntö, ettei kuolleista saa puhua pahaa. Eikö se päde enää? Pohdittiin ”tyttöjen” kanssa nykyistä hienotunteisuusastetta. Epäilimme jopa, että ikävienkin toilausten esiintuonnilla halutaan lehtien irtonumeromyynnin kukoistusta ja TV-kanavilla katsojamäärien kasvua. Eikö voitaisi odottaa edes niin kauan, että hautajaiset olisi pidetty? Voisiko vähän varjella omaisia lisä-mielipahalta.

Sydän-Hämeen Lehden kaltaisissa uutisvälineissä tahdikkuus ja hienotunteisuus ovat yhä voimissaan. Vaikka lehtemme alueella kuolisi joku viihdealankin merkkihenkilö, tuskin hyvät tavat unohtuisivat. Aiemmin näin oli isoissakin sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa.

Yö-yhtyeen Olli Lindholminkin poismeno sai päälehdissä runsaasti uutissivuja. Porissa suruliputettiin, ja kynttilämeri oli valtava. Uutisointi hänestä oli kai hillitympää, ei esitetty ronskia filmiä TV:ssä. Elämäkerta hänestäkin on jo tehty, Arno Kotron Yhden miehen varietee.

Elämäkerroista puhuttaessa tuli mieleen, että eikös sellainen ennen tehty vasta, kun kaikki päivät oli loppuun eletty. Nykyään taitaa ilmestymisajankohdan määrätä enemmän odotettavissa oleva myyntimenestys. Ovat nuo ajat muuttuneet meidänkin elinaikana. Kun me oltiin nuoria, ei edes tiedetty sitäkään,  mikä se sellainen lööppi on.

Mymmeli

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.