Kulttuuriarvoromahdus

Kirjoittaja on pälkäneläistynyt evp rikoskomisario, nykyisin kantofilosofi.

Suomalaisia arvoja ja perinteitä romahdutetaan oikein urakalla. Yleensä arvomaailman romahduttamista sytyttävät pienet marginaaliryhmät tai vahvasti itsensä esille tuovat.

Satuin lukemaan, että Helsingin kirjamessut teki uuden linjauksen. Kristillisellä kirjallisuudella ei ole asiaa messuille, eikä vuoden kristillistä kirjaa enää palkita siellä. Piispat on myös laitettu porttikieltoon messuille, he eivät enää saa esiintyä siellä haastattelemassa kirjailijoita.

Uusi ohjelmajohtaja sanoo, että lukutaito on välttämättömyys sille, että voi ylipäätään ymmärtää jotain maailmasta. Onko hän siis itse lukutaidoton, kun ei ole sen vertaa pystynyt perehtymään maailmaan, että lukutaidon pani liikkeelle Suomessa kirkko? Turussa sentään oli vielä tilaa myös kristilliselle kirjallisuudelle ja piispoille.

Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtajalle voi lähettää äänikirjan, jossa kerrottaisiin mitä Pälkäneellä tehtiin lukutaidon edistämiseksi jo 300 vuotta sitten. Samalla hänelle ehkä selviäisi, että papit olivat ensimmäisen aapisen ideoitsijoita – ja kuka on Daniel Medelplan.

Pälkäneellä opittiin heti lukemaan niin hyvin, että piispantarkastuksissa tuli kiitosta hyvästä sisälukutaidosta. Ontuva on ohjelmajohtajan perustelu, että hän haluaa nuoria aikuisia kirjamessuille ja he lukevat erilaista kirjallisuutta kuin vanhemmat. Hän ei siis arvosta vanhempia, joten ymmärrys maailmasta on pielessä.

Monissa kulttuureissa arvostetaan juuri vanhempia ihmisiä, eikä niitä heitetä sivuun. Helsingin kirjamessuille voin sanoa kuin Kuopion piispa Jari Jolkkonen ”Pitäköön tunkkinsa”. Mennään Turun kirjamessuille, vaikka turkulaiset polttivatkin viimeisen Medelplanin aapisen Turun palossa 1827.

Suomessa luetaan tosi paljon sanomalehtiä ja ne jopa kannetaan kotiin, ainakin vielä. Toisin kuin monissa muissa maissa, joissa lehdet ostetaan kioskeista. Sanomalehdet pitävät myös yllä lukutaitoa ja niiden pitäisi tuoda oikeaa tietoa tapahtumista ja yhteiskunnasta.

Nyt kuitenkin romahdutetaan totuudenmukaisuutta kaiken aikaa, eikä kyseessä ole ”valemedia”. Suuri maakuntalehti on keksinyt, ettei käytä sukupuolta ilmaisevia nimikkeitä. Ei voida kirjoittaa kirkkoherra, eduskunnan puhemies tai lakimies.

Olen luullut, että toimittaja tuo oikean ja lainmukaisen tiedon lukijalle. Niin ei siis aina ole, vaan matkalla siihen tehdään valheellinen muutos. Näin saa tehdä Julkisen sanan neuvoston siunauksella, anteeksi suosiolla.

Tein kantelun virheellisestä ja lainvastaisesta uutisoinnista Julkisen sanan neuvostoon, kun rikosuutisessa luki, että poliisi tutkii virkahenkilön väkivaltaista vastustamista. Sellaista rikosnimikettä ei lakikirjasta löydy, siellä on virkamiehen väkivaltainen vastustamisen. Eipä voi poliisi tutkia lehden keksimiä rikoksia – poliisi tutkii vain virallisessa lakikirjassa mainittuja.

Sain myös JSN:n vastauksen, ettei aiheuta toimenpiteitä. Perustelu oli sanatarkasti näin ”Tiedotusvälineillä on oikeus valita käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Oikeus ilmaisujen valitsemiseen on keskeinen osa sananvapautta”. Lehti voi siis sananvapauden nimissä kirjoitella ”lainvastaisuuksia”, mutta ihminen saatetaan tuomita, kun käyttää sananvapauttaan. Tietysti on oikea tuomio, jos uhkailee muita.

Uusimpana laskeutui norsunluutornistaan Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL, jonka mukaan mies-päätteisistä ammattinimikkeistä pitää päästä eroon. Joutavaa aikaa siellä tuntuu olevan, kun tuollaisia ehtivät pohtia. Miten mies-päätteen poistaminen edistää terveyttä ja hyvinvointia?

Olisi siellä ihan oikeata tekemisistä ja paljon, kun puuttuisivat vaikkapa viime aikojen hoitokohuihin. THL:n Tasa-arvotiedon keskus aloitti myös hankkeen, jossa muun muassa tarjoavat toimittajille sukupuolitietoisen viestinnän koulutusta. Ketä nämä mies- tai herra-päätteet oikein häiritsevät? Tunnen naisen, joka mielellään käyttää titteliä lakimies ja tunnen naisen, joka on mielellään kirkkoherra.

Nämä puuhastelijat haluavat samalla olla kansainvälisiä, mutta eivät ilmeisesti osaa vieraita kieliä. Saksan kielessä on lähes jokaiselle ammatille sanat, joista selviää, että kyseessä on nainen tai mies. Saksalainen naismaanviljelijä on Bauerin ja mies on Bauer. Onhan Suomessa myös käytössä nimikkeet, joista kukaan ei ota mitään selvää, joten otetaan ne käyttöön kaikessa. Aletaan hakea työntekijöitä samoilla nimikkeillä kuin teollisuus tai it-ala. Tehdään kirkkoherrasta Church managing director. Minullakin luki käyntikortin takapuolella tittelinä Detective chief inspector.

Vai annettaisiinko olla arvot ja perinteet kunniassa? Ei noihin sukupuolittuneisiin titteleihin taida kukaan kuolla, vaikka THL on huolestunut.  Minua kyllä huolestuttaa, kun biologiaa vääristellään ja jopa Opetushallitus toteaa, että sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.

Ilkka Iivari

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.