Älykäs ihminen

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas.

Kari Hotakainen kirjoitti monin tavoin palkitun ja huomioidun ihmiskirjan Kimi Räikkösestä.  Teosta on myyty kohta 200 000 ja siitä tuli 2018 kaikkein eniten samana vuonna kaupaksi käynyt kirja Suomessa.  Lukijoiden joukkoon lienee liittynyt sankka joukko sellaisia, jotka eivät kouluvuosien jälkeen juuri ole moisesta touhusta piitanneet.  Joku kriitikoista totesi Hotakaisen kuvanneen formulakuskia kimivalkoisin silmälasein.  Minä tarinoin tässä nokallani karivalkoiset kakkulat.

Karista ei tullut menestynyttä kirjailijaa sen takia, että synnyimme molemmat kauppiaiden pojiksi ja kävimme samaa kansa- ja keskikoulua.  Minä tosin pari luokkaa ylempänä, joten niiltä ajoilta ei yhteisiä muistoja karttunut.  Toki tiesin hänet A&O-kauppiaiden Meeri ja Keijo Hotakaisen pojaksi, joka asui nimismiehen kanslian ja poliisiaseman yläkerrassa ortodoksisen kirkon vieressä.  Häntä nimitettiin Hotskiksi.  Meitä 1950-luvun puolivälin kieppeillä syntyneitä pentuja vikelsi kirkonkylässä runsaasti.

Näimme toisiamme satunnaisesti Helsingissä.  Parempi yhteys syntyi Karin kirjoittaessa 2001–2002 Juoksuhaudantietä.  Kirjailija haluaa aina tarkastaa täsmällisesti faktat.  Hän kyseli minulta muun muassa loppukohtauksen poliisitoimista.  Esimerkiksi, voiko nainen toimia kenttäjohtajana.  Hyvä kysymys, sillä taisipa juuri noihin aikoihin pari ensimmäistä naispuolista ylikonstaapelia aloitella pääkaupungissa tuossa arvostamassani vaativassa tehtävässä.

Teoksessa Huolimattomat (2006) touhutaan monenlaista poliisiasemalla.  Tuolloin kirjailija halusi tietää, miten tavanomaisten rikosten tutkintaa tehdään ja minkälaisissa olosuhteissa.  Niinpä kutsuimme ylikonstaapeli Erkki Virtasen kanssa Kari Hotakaisen kylään Malmin poliisiasemalle.

2014 Kari soitteli ja sanoi hänellä olevan muutamia omasta mielestään typeriä kysymyksiä.  Hän tiedusteli, voiko tavallinen, täysin rikkeetön ja mieleltään normaalisti tasapainoinen ihminen pikaistuksissaan tappaa selvin päin toisen.  Vastailin myöntävästi, mutta tähdensin samalla, etten missään nimessä koe itseäni alan asiantuntijaksi.  Sellainen sen sijaan tavoitetaan helposti naapuripoliisitalosta eli rikosylikomisario Juha Rautaheimo.  Sovimme kolmisin kirjailijan kutsusta lounaan Foorumiin.  Siellä minä istuin Kalle Päätalon sanassa joomiehenä, kun nämä kaksi veikkoa palaveerasivat.  Hermon tutkinnanjohtajuudessa oli hiljattain selvitetty esimerkkiin sopiva juttu.

Säännöllisesti hyvissä töissä käyvä alivuokralainen hermostui isäntäänsä televisio-ohjelman takia, kävi huoneestaan luvallisen aseen ja ampui toisen kuoliaaksi.  Surmatyön jälkeen tappaja meni metsään yöksi, saapasteli aamulla Pasilan poliisitalon päivystykseen ja nosti pistoolin tiskille tokaisten: ”Tapoin eilen vuokraisäntäni.”  En osaa sanoa, kuinka paljon Juhan ja Karin väliset monet keskustelut asiaan vaikuttivat, mutta 2015 ensi-iltansa saanut Martti Suosalon esittämä monologi Palvelija pyörii edelleen täysille katsomoille.  Puoli vuotta myöhemmin ilmestyi samasta aiheesta kirja Henkireikä.

Kari on korvannut vähäiset tukitoimeni monin verroin.  Minut kutsuttiin vaimoni kanssa Palvelijan ensi-iltaan.  Samoin kävin melko pienelle kutsuvierasjoukolle järjestetyssä kirjan julkaisutilaisuudessa.  Teoksia on tipahdellut postiluukusta.  Toimiessani oman rotaryklubini presidenttinä sain kirjailija Kari Hotakaisen vieraillessa salin täyteen.

Nyt eläkkeelle jäätyäni katson silloin tällöin televisiota arkisin myös Urheiluruudun jälkeen.  Ehdottomaksi suosikikseni on noussut Pitääkö olla huolissaan.  Juontaja Jenni Pääskysaaren taistellessa turhaan naurua vastaan puhuvat Miika Nousiainen, Tuomas Kyrö, Kari Hotakainen ja joku neljäs älykkäästi puuta heinää.

Kari Hotakainen on hyvin älykäs ja viisas ihminen.  Tyhmä ei kysele semmoisia kysymyksiä.  Minä en kykenisi ikinä juoksuttamaan mieltäni niin mutkikkaita ja mäkisiä polkuja päätyen lopulta järjelliseen lopputulokseen.  Mies itse vähättelee ominaisuuksiaan muun muassa näin: ”Älykkyys on katoava luonnonvara.  Saatat herätä maanantaina tunteeseen, että olet älykäs.  Torstaina iltapäivällä huomaatkin, että et ole.”

Tuntematon Kimi Räikkönen – teosta lukiessa kävi hyvin nopeasti selväksi, että kaksi tavallista älykästä ihmistä löysi toisensa.  Kimi piirtyy lojaalina ja rehellisenä maailmankansalaisena, joka ei puhu joutavia.  Hän ei selittele, ei moiti läheisiään, autoaan tai talliaan.  Jos mies luottaa johonkin ihmiseen, tuo luottamus säilyy läpi elämän.  Sisävessattomasta pienestä kodista noussut monimiljönääri arvostaa ennen muita äitiään, isäänsä ja veljeään sekä nykyistä perhettään.  Tiedän noiden piirteiden osuvan soveltuvin osin myös Kari Hotakaiseen.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.