Leena Kirstinä loi elävän katsauksen lukutaidon merkitykseen

Suomalaisuus syntyi lukutaidosta

Kirjallisuuden professori emerita Leena Kirstinän luento Medelplan ja lukukampanja 1700-luvulla oli elävä katsaus kulutaitomme historiaan.

Pälkäneläiset pärjäsivät mainiosti 1720-luvun piispantarkastuksissa. Jopa puolet pälkäneläisistä merkittiin tuolloin lukutaitoisiksi. Vuonna 1730 toteutettu tarkastus totesi, että lukutaito oli useimmilla seurakuntalaisilla.

Daniel Medelplanilla oli onni nähdä, että hänen aapisensa tuotti tulosta, professori emerita Leena Kirstinä kertoi.

Seutukunnan lukutaito ja Medelplanin Aapinen saavuttivat aikanaan mainetta jopa Euroopassa saakka.

Isovihan aika oli saanut kirjanpainajat pakenemaan Ruotsiin eikä toimivia kirjapainoja ollut. Pälkäneelle Viipurista paennut Daniel Medelplan teki paikallisten pappien tilauksesta monen vuoden urakan kaivertaessaan aapisen painolaatat lepästä.

Kirstinän luentoa ”Medelplan ja lukukampanja 1700-luvulla” seurasi lauantaina Yhteiskoulun auditoriossa täysi salillinen kuulijoita. Luento oli keskimmäinen osa Lukusarjoja-luentosarjasta, jonka järjestävät yhteistyössä Pälkäneen Kulttuuripalvelut, Valkeakoski-opisto ja Muodonmuutoksia ry.

Kirkkolaki joudutti lukutaidon kehitystä

Papiston tilauksen taustalla oli piispa Juhana Gezelius vanhemman nimissä kulkeva, vuonna 1686 voimaan tullut kirkkolaki.

– Tuo laki oli nerokas keksintö, sillä se yhdisti lukutaidon naimalupaan, Leena Kirstinä totesi.

Turun piispana 1690-1718 toiminut Juhana Gezelius nuorempi lähetti papistolle paimenkirjeen, joka saavutti pälkäneläispapiston vuonna 1713.

– Kirkkolain mukaan kaikkien, sekä miesten että naisten, piti oppia lukemaan ja ymmärtämään luterilaisen uskon perusteet.

Daniel Medelplanin painama Aapinen valmistui Pälkäneellä vuonna 1719.

Kirstinä totesi 1700-luvun lukutaitokampanjan onnistuneen, koska toiminta oli jatkuvaa ja yhteisöllistä.

– Lukutaitoa tutkittiin säännöllisesti kinkereillä ja koko yhteisö oli sitoutunut siihen. Tästä alkoi suomenkielisen kansan sivistyksen nousu.

Lukutaito ehkäisi syrjäytymistä

Leenä Kirstinä kertoi lukutaidon merkityksestä yksilöille Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen henkilöiden kautta.

– Teoksen keskeinen teema on lukutaito. Sillä saadaan pelastetuksi veljekset, joita uhkaa syrjäytyminen.

1800-luvun alkuvuosikymmeniin sijoittuvassa tarinassa kaikki seitsemän veljestä saavuttavat peruslukutaidon eli he ymmärtävät lukemansa sisällön.

– Raamattua enemmän lukevilla Juhanilla, Tuomaksella ja Simeonilla on persoonallinen, uudistava ja subjektiivisia elämyksiä tuottava, luova lukutaito. Simeonia lukeminen myös voimaannuttaa, sillä hän pysyy sen avulla raittiina.

Aapo saavuttaa monilukutaidon, joka mahdollistaa toimimisen lautamiehenä ja kansanparantajana.

– Eeron kulttuurinen lukutaito mahdollistaa hänen osallistumisensa yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän on tiedon tuottaja, joka raportoi kotipitäjänsä asioista ehkä oikaisten sen aikaisia huhuja.

Kirstinän mukaan Jukolan veljekset ovat jo lähellä nykyaikaista monilukutaitoa 1800-luvun kulttuurisissa puitteissa.

Miten lukutaito säilyisi?

Jukolan pojilla ei ollut lukemisen suhteen valinnan ongelmaa, ei ollut muuta kuin Raamattu.

– Nykyisin lukutaitokampanjat tähtäävät siihen, että oikea kirja löytää lukijansa, Leena Kirstinä sanoi.

Hän suosittelee yksilöllisten elämysten rinnalle myös yhteistä lukukokemuksia.

– Yhdessä luetusta kirjasta voidaan keskustella, jolloin erilaiset – romanttiset, realistiset, esteettiset, intellektuaaliset – lukijat voivat jakaa ajatuksensa.

Lukutaitokampanjoiden takana on huoli lukutaidon säilymisestä.

– Perimmäiseksi kysymykseksi tulee lukijan kielellinen valmius vastaanottaa ja tuottaa monimediaalisia tekstejä. Monilukutaito voi kehittyä vain, jos lukijan kielellinen kapasiteetti riittää, Kirstinä totesi.

Kaikkein tärkeimmäksi asiaksi lukutaidon ylläpitämisessä Kirstinä nostaa varhaiskasvatuksen ja lapsen kielitietoisuudesta huolehtimisen. Ilman näitä suomalainen kieli ja kulttuuri eivät säily.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.