Petri Helminen ja Krister Antila jaksavat hikoilla squashkopissa edelleen. Tasainen pelipari takaa ilon urheilla

1980-luvun kultalajia lätkitään Suoraman liikuntahallissa

Petri Helminen ja Krister Antila pelaavat squashia liikunnan ilon takia. Kuntosaliharjoittelu ei viehätä kumpaakaan, vain pallon perässä juoksemisesta löytyy mielekkyys.

Onko Suomessa enää alle kuusikymppisiä squashin harrastajia? Suoraman keltaisen retrohallin uumenista sellainen voisi löytyä. Jo vain, työkaverukset Petri Helminen, 42, ja Krister Antila, 35 pelaavat liikuntahallissa kasariajan kultalajia.

Vaikka niin moni pelaaja on hylännyt squashin, nämä SKS Mekaniikan miehet palaavat yhä koppiin hakkaamaan palloa seinään.

– Ei ole onneksi mitään koppikammoa. Tämä on hyvä liikuntamuoto. Jos on tasainen pelipari, saadaan aikaan fyysinen ottelu, Antila sanoo.

Kumpikin on tutustunut squashiin työkavereiden kautta. He ovat vierailleet kössikopissa jo melkein 15 vuotta. Helminen harrastaa aktiivisesti myös sulkapalloa ja tennistä. Mailapelit ovat tuttuja, sillä molemmilla on jääkiekko- ja pesäpallotaustaa.

Krister Antila löysi squashin työkaverinsa innoittamana.

Satasalle pääsee alkuun

Aloituskynnys on matala – jo sadalla eurolla saa harrastelijan varusteet. Aloittelijoiden kannattaa lähteä liikkeelle sinisellä pallolla.

– Me pelaamme hitaammilla kaksitäpläisillä. Tietysti yksitäpläiset voisivat olla parempia, Helminen pohtii.

Kumpikaan ei myönnä, että kyseessä olisi jotenkin vaikea laji. Helminen on tutustuttanut myös 11- ja 13-vuotiaat tyttärensä squashiin.

– Ei tässä älyä tarvita, kun mekin olemme pärjänneet. Jonkinlainen pallosilmä ja geometrian taju lienee ydin.

Kaksikko sanoo, että squash on sikäli helppoa, ettei tarvitse osua kuin seinään.

– Ainut mitä saa pelätä, että pallo tulee kylkeen. Tai jos itse koheltaa pallon perässä, Helminen sanoo.

Sekin on plussaa, että Suoraman hallista saa vuoroja huokeasti ja lyhyelläkin varoitusajalla.

Miehet ovat huomanneet, että squashkentät ovat vuosien saatossa vähentyneet. Sijaansa on saanut esimerkiksi padel.

– Se on ehkä jopa kivempi peli. Miinuksena on se, että peliin tarvitaan neljä pelaajaa, Antila arvioi.

Vanhan liiton miehet laskevat pisteensä vanhalla tavalla, jossa vain syöttäjä saa pisteen. Välillä Petri Helminen voittaa, välillä Krister Antila on parempi. Tasainen pelipari on kullanarvoinen asia.

Vahva pelisilmä

Vahvuuksikseen squashveteraanit sanovat pelisilmän, heikkoudet löytyvät kummallakin liikkuvuudessa.

Kuinka kauan menee, että oppii lyömään nikin? (Pallo osuu seinän ja lattian rajakohtaan niin, että se vierii lattiaa pitkin.)

– Riippuu taustasta. Silloin tällöin nikki onnistuu meiltäkin, mutta ei se mitään helppoa ole, pelipari vastaa toisiaan kompaten.

Onko teillä squashidolia?

Koppiin tulee hiljaista. Kumpikaan miehistä ei suostu nimeämään esikuvia. Jahangir Khan? yritän ehdottaa lajilegendaa varovasti.

– Ei se nyt mikään idoli ole, vaikka kuuluisa onkin.

Kumpikaan ei sano mitään. Ei edes Tuula Myllyniemeä. Pirkanmaan suuruutta, jolla on 20 Suomen mestaruutta. Ei kai tässä idoleita tarvita. Kaksi miestä mailoineen, koppi ja kaksitäpläinen pallo riittää.

Squash

Huippuvuosina 1970-80-luvuilla Suomessa jopa 200 000 harrastajaa.

Nyt harrastajamäärä 15 000–20 000.

Kenttiä Suomessa 145. Lajin huippuvuosina niitä oli noin 600.

Lisenssipelaajien määrä noin 450.

Seuroissa junioreita on reilut 300.

Maailman rankinglistalla Olli Tuominen 67:s, Emilia Soini 65:s.

Squashin alamäki taittumassa

Suomen Squashliiton toiminnanjohtaja Mika Monto myöntää, että kenttien määrä on selkeästi vähentynyt squashin huippuvuosista, jotka olivat 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana kenttiä ei juuri ole enää hävinnyt. Tällä hetkellä kenttiä joko rakennetaan tai suunnitellaan usealle eri paikkakunnalle.

Miksi squashin harrastajamäärät ovat niin voimakkaasti laskeneet?

– Suosion lasku alkoi 1990-luvun lamasta. Suurin ongelma oli se, että siihen ei osattu reagoida. Asiakkaita oli siihen saakka  tullut halleihin ovista ja ikkunoista. Etenkin firmojen lopetettua vakiovuoronsa ei uuteen tilanteeseen osattu reagoida ajoissa.

Squashin orastavaa nousua on Monton mukaan muutenkin havaittavissa

– Seurojen yhteenlaskettu jäsenmäärä kasvoi viime vuonna lähes 10 prosenttia. Viimeksi jäsenmäärä on kasvanut vuonna 2012. Erityisesti naisten osuus on lisääntynyt merkittävästi.

Toinen valonpilkahdus on Suomessa vuonna 2021 järjestettävät EM-kilpailut, joista naisten maajoukkue tavoittelee mitalia.

– Kuuntelemme herkällä korvalla signaaleita lajin tilasta ja näyttäisi siltä, että jotain on nyt tapahtumassa. Esimerkiksi yksityistunteja kysytään nykyään selkeästi aikaisempaa enemmän.

Monton mukaan squash sopii erittäin hyvin nykyiseen itsestä huolehtimis -boomiin ja myös mittaamisboomiin. Kun eri lajien terveysvaikutuksia vertaillaan, on squash kärjessä.

– Se on ainoa urheilumuoto, jossa on mitattu yli 1 000 kilokalorin kulutus tunnissa.

Squashliitto on tehnyt tietoisia valintoja muun muassa yhdenvertaisuudessa ja tasa-arvossa. Vaikka naispelaajia on toistaiseksi selkeästi vähemmän kuin miehiä, niin  kilpailuissa jaetaan yhtä suuret palkintorahat miehille ja naisille.

 

 

 

Yksi kommentti

  1. Atro Niiniluoto

    En tunne noita miehiä, mutta squashia olen kokeillut 90-luvulla Sotkamossa.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?