Mummon murinat

Pelkoja

Vanhalla noita pelkoja riittää.

Kun seuraa uutisvirtaa, niin vilkas mielikuvitus saa monet asiat näyttämään pelottavilta. Vaikka meillä täällä rauhallisessa Euroopassa ei tuntuisikaan esimerkiksi sodanuhka tämän päivän asialta, niin olemmeko kuitenkaan varmasti turvassa?

Meidän vanhojen elinaikanahan olivat taistelut Suomessakin totta. Tosin mummo oli jatkosodan päättyessä niin pieni, ettei osannut kuvitella noita kauhuja eikä oikein muistakaan mitään. Mutta oli täällä maailmassa silloin, ja on ollut sen jälkeenkin satoja miljoonia ihmisiä, joille pelko ja uhka ovat olleet täyttä todellisuutta.

Meillä täällä Suomessa ja rakkaassa Sydän-Hämeessä on saatu elää rauhan oloissa. Aika kaukaisilta ovat tuntuneet maailman melskeet, joita on kuitenkin vuosikymmenten mittaan ollut olemassa monin paikoin.

Oltiin vielä aika nuoria silloin, kun Vietnamin sodasta alettiin uutisoida. Ja kun se oli jo tätä TV-aikaa, niin kaikenlaiset kauheudet osuivat tyttölapsenkin tajuntaan. Oli niitä selkkauksia vuosikymmenten mittaan muuallakin.  Afrikassa ja Etelä-Amerikassa ainakin. Ei tämä fiksu Eurooppammekaan kokonaan varjeltunut, esimerkiksi Balkanilla taisteltiin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Taas palasi tämä iänikuinen sota-asia vanhankin mieleen, kun hiljattain neuvotteluhommiin ryhtyivät USA:n Donald Trump ja Pohjois-Korean Kim Jong-un. Noiden maiden välillä kun ei kuulemma ole vieläkään varsinaista rauhaa allekirjoitettu, vaikka taistelujen loppumisesta onkin jo erinäisiä vuosikymmeniä. Mutta eikös vain aina ole toivoa herättävää, kun edes yritetään ryhtyä neuvotteluihin. Ettei tuollaisia räjähdysherkkiä paikkoja olisi olemassa.

Koska olemme täällä kotoisessa Suomessamme saaneet elää rauhassa isoilta taistoilta ja suurilta vaaroilta, niin olemme tottuneet pelkäämään pienempien mittakaavojen asioita. Niin kuin nyt tätäkin Sote-uudistuksen takkuamista. Vaalit ovat kohta, ja kaikki sen kun siirtyy ja siirtyy.

Pelkäämme myös sairauksia ja onnettomuuksia. Toisilla on pelko pörssikurssien alenemisesta, toisilla työttömyydestä, jollakulla jopa kauneuden rapistumisesta. Ilmastonmuutoksen uhkakin on olemassa. Onko jo meidän elinaikanamme vaara merenpintojen nousemisesta ja valtavista kansainvaelluksista? No ehkä ehdimme poistua täältä jo aiemmin. Jälkipolvilla voi olla vaikeampaa.

Mutta on tässä ollut ajankohtaisia pelkoja tänäkin vuonna. Näin talviaikaan ainakin vanha mummo pelkää sääoloista johtuvia vaaroja. Kun katoille kertyy paksut lumet, jotka sateitten tultua voivat tulla kolistella alas ja osua päähän, niin voi tulla vammoja. Liukkausvaarojakin on. Ainakin täällä Luopioisten raitilla talven runsas lumi on sateitten ja pakkasten vuoksi jäätynyt niin, ettei tehty hiekoituskaan auta. Siinä moni tällainen kankea mummo toheloi itsensä kumoon, ja vammojakin sattuu. Voi kolauttaa päänsä niinkin pahasti, että jäljellä oleva järki voi sumentua. Saattaa teloa jalkansa, kätensä tai selkänsä. Ja moisesta voi koitua pitkä sairaalareissu, joskus jopa pysyvä vamma.

Lehdissä on puhuttu, että näistä liukkauskaatumisvammoista on tullut sairaaloihin tänä talvena paljon tavallista enemmän hoidettavia potilaita.

Mymmeli

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.