Mummon murinat

Naisellista optimismia ja aluevaltauksia

Me naiset ollaan kai enimmäkseen optimisteja. Olisiko osasyynä uusien sukupolvien hoivaaminen? Lapsia katsellessaan yrittää uskoa, että huominen on vähintään yhtä hyvä kuin tämä päivä. Vaikka huolenaiheita riittää. Vaikka lentokoneita putoaa, esiintyy tornadoja, tulvia ja muuta uhkaa. Voi olla, että osa meistä naisistakin on pessimistejä. Näkee uhkia kaikkialla. Että sairaus iskee, konkurssi uhkaa, parisuhde hajoaa, ystävät pettävät. Jos sattuisi tulemaan lotossa jättipotti, niin muuttuisiko silloin optimistiksi? Ainakin joksikin aikaa, vallankin vaateostoksilla. Pessimisti voi laskea rakkausasioita puntaroidessaan, että joka toinen liitto päättyy eroon. Miksi siis näkisi suuren vaivan ja häitä järjestäisi? Optimisti tuumii, että joka toinen liitto kestää kuolemaan saakka, ehkä juuri meidän.

Jos aina pelkää pahinta, niin tulevaisuudessa uhkia riittää. Uskaltaisiko saada uutta sukupolvea tällaiseen maailmaan, jossa monet näkymät näyttävät pelottavilta. Nyt syntyvät lapsethan ovat melko todennäköisesti elossa vielä 2100-luvulla. Millaista sitten olisi? Voi voi! Taitaisi olla parempi, ettei aina niin paljon seuraisi uutisia. Toisaalta voi nähdä valoakin tulevaisuudessa. Ainakin naisten maailmassa. Esimerkiksi, että alistaminen vähitellen vähenisi eri kulttuureissa. Pukeutumisen vapaus vallitsisi, orjuuttavista perinteistä luovuttaisiin ja työelämä olisi kaikille avoin.

Optimisti ei masennu edes siitä, että Suomessa hallitus hajoaa. Kuka tietää, jos seuraavassa meille tulisi nainen pääministeriksi? Ei olisi edes ensimmäinen kerta. Olihan joskus samaan aikaan rouva pääministeri ja rouva presidentti. Valtionvarainministeriksi ei kai naista ole sentään päästetty. Virossa on nyt vankkaa akkavaltaa, presidenttinä Kerstin Kaljulaid ja pääministerinä Kaja Kallas. Ja Britanniassakin on hameniekkoja pääministereitä nähty. No jaa, ei ihme valtiossa, jossa Viktoria oli valtaistuimella 63, Elisabet nyt jo 67 vuotta.

Sydän-Hämeessä on nähty naisia johtopaikoilla, vaikka Pälkäneen uusi kunnanjohtaja nyt on mies. Entäs kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajat? Luopioisissa oli pitkään koulujen rehtorit naisia. Nykyään pankinjohtajinakin. Sydän-Hämeen pappissektori lienee yhä miesvaltainen? Kymmenen vuotta sitten loppui vanha läänisysteemi maaherroineen. Piti tutkia asiaa, mitenkäs oli naiseus tuossa virassa? Homman mieskaikuinen nimi ei haitannut, kymmenkunta naista ehti olla maaHERRANA.

Ajat ovat muuttuneet. Tasa-arvo alkaa kukoistaa. Rohkaistaan tyttäriä ja tyttärentyttäriä pyrkimään rohkeasti eteenpäin vain. Ainakin Euroopassa on naisia jo nytkin huippuhommissa.

Mymmeli

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.